10 asiaa

Nyt ei jaksa tiukkistella, eikä varsinkaan puhua yhtään oikeaa asiaa.

Vappu on ovella.

Vanhankylänniemi

Kevättä rinnassaan Rouva Sana nappaa blogistaniassa kevään ajan kiertäneen haasteen sisällöntuottajan kaverikirjasta ja kymmenestä satunnaisesta knoppitiedosta.

Menkööt vapun piikkiin.

10 asiaa Rouva Sanasta


1. Olen työskennellyt hamassa nuoruudessani yhden kesän palkanlaskijana kaapeleita valmistavalla Nokian tehtaalla.

Juu-u: siis palkan-laskijana. Uskokoon, ken tahtoo.

Tieto on varmasti kummajainen etenkin kaikille teille, jotka tiedätte matikan osaamiseni.  Joskus menneisyyden kanssa on ollut itsellenikin hieman nieleskelemistä.

Aika kultaa kuitenkin muistot. Onneksi.

2. Yläkoulun tet-harjoittelujaksolla olin "töissä"paikallisessa sanomalehdessä. Muista yhä sen tunteen, kun sain noin 16-vuotiaana kirjoittaa elämäni ihkaensimmäisen lehtijutun.

Omalla kohdallani näin jälkikäteen arvioiden tetillä on ollut suorastaan pelottavan suuri merkitys.

3. Olen intohimoinen googlaaja. Tiedonjanoni on loputon. Ei ole asiaa, mitä en googlaisi.

Intohimosta on hyötyä toimittajan ammatissa, mutta nykyisessä työssäni se toimii myös hidasteena.

Varsinkin, jos unohdun etsimään tietoa esimerkiksi Jenni Vartiaisen tulevista keikoista tai paikallisen taiteilijan tekemisistä, lukemaan Taito-käsityölehden uudistuksesta tai vaikkapa vertailemaan eri verkkoesitysohjelmia.

Tätä nykyä tallennan kiireessä kaikki vastaan tulevat mielenkiintoiset artikkelit suosikkeihin (niin läppärin kuin kännykänkin), ja kuukauden kuluttua pohdin, miksi linkki olikaan tallennettu.

4. Hevoset eivät ole olleet koskaan (painotan sanaa k-o-s-k-a-a-n) tämän rouvan juttu.

Mutta myönnän kyllä, että viime vuosina olen joskus kyllä erehtynyt miettimään, millainen issikkapäiväretki idyllisellä maaseudulla mahtaisi olla...?

5. Minulla on ollut vuosikymmenten ajan täydellinen riippuvuussuhde ksylitolipurukumiin (ja huulirasvaan ja huiveihin, joista nämä kaksi viimeksi mainittua ehkä tiestitkin jo...).

Vanhankylänniemi


6. Rouva Sanan pitkäaikaisimmat lukijat saattavat muistaa ehkä tämänkin, mutta teloin itseni vahvasti sairaalakuntoon 15-vuotiaana teininä mopolla.

Onnettomuudesta ja noin puolentoista kuukauden Töölön sairaalajaksosta jäi lopunikäiset muistot.

Jos joku haluaa, tulen ihka mieluusti eläväksi esimerkiksi saarnaamaan ajanjaksosta elämässä, jossa elämä on edessä, tukka takana ja järki jossain kaukana vatsanpohjassa.

Teininä liian helposti unohtuu, että elämää on vielä viisikymppisenäkin. Tarinan tapauksesta löydät halutessasi edelleen täältä.

7. Pelkään megalomaanisen paljon korkeita paikkoja. Pelkotila on vain vahvistunut vanhenemisen myötä. Paradoksaalista kyllä, tungen silti itseni muiden mukana erilaisille näköalapaikoille.

Muun muassa Berliinin tuomikirkon näköalatasanteella oli lähteä taju. Onneksi sentään sinne kipuaminen ja alas laskeutuminen oli pala kakkua.

Turun saaristossa Korppoossa sijaitseva säätutka toimii myös näköalapaikkana. Sisäänpääsy oli ainakin takavuosina maksullinen.

Säätutka oli kieltämättä ulkoapäin hyvin uljaan näköinen, mutta ostin muiden varoituksista huolimatta torniin pääsylipun.

Pääsin ehkä noin 10 porrasta ylöspäin, jonka jälkeen tunsi painavan palan kurkussani. Minun piti palata alas. Sekin teki tiukkaa.

Ovella en kehdannut tuijottaa lipunmyyjää silmiin. Vaan eipä kyllä hänkään tarjonnut tyhmän turistin tuhlaamaa sisäänpääsymaksua takaisin.

8. En ole hypännyt koskaan avantoon enkä nosturista köyden varassa alas kohti maanpintaa. Enkä muuten hyppää, koskaan.

Vanhankylänniemi

9. Olin ennen perheen perustamista intohimoinen keramiikan harrastaja. Laitoin käteni säännöllisesti siis harmaaseen saveen. Aa, että se oli terapeuttista.

Harrastus sittemmin vain jäi ajan puutteen vuoksi. Aloin haaveilla siitä uudelleen HAM:n huikaisevan hienon Modernia elämää -näyttelyn ja siellä esillä olevan suomalaisen keramiikan ansiosta.

Ehkä vielä sittenkin joskus..

10. Olen maaseudun kasvatti, jonka kotitalon pihalla kasvoi suuri (nykyajan mittapuun mukaan varmasti jo megasuuri) mansikkamaa, muun muassa. Teininä mansikat suorastaan pursusivat ulos korvistani.

Rikkaat muistot matkassani en edelleenkään innostu juuri mansikoista enkä näe niissä mitään hehkuttamisen aihetta - vaikka niitä mielelläni nykyään jo taas syönkin.

Ratkiriemukasta ja mansikanmakuista vappua!


Vanhankylänniemi


Jutun kuvat on ikuistettu erään toukokuun päivinä 
Vanhankylänniemessä Järvenpäässä.



8 kommenttia

  1. Taas opin lisää sinusta! Ihana postaus!
    Aurinkoista vappua ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihanaa jos tykkäsit Outi. Ihanaa vappua sinullekin, satoi tai paistoi <3 <3.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Vappu, jos jokin on hyvä syy :D... Hurlumhei sinne <3!

      Poista
  3. Olipa kiva vappupostaus! Tällaisia tarvitaan välillä. Ja opin lisää sinusta, kiitos <3
    Iloista Wappua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm.. nyt enää mietin, että mitäköhän kaikkea sitä sitten lopulta tulikaan paljastettua :D.. Riemukasta vappua Tuula <3!

      Poista
  4. Voihan mansikka <3. Ihanan kepeä vappujuttu. Minä muuten kirjoitin elämäni ensimmäisen lehtijutun ala-asteella. Se saattaa olla vieläkin tallella jossain. Mutta yläasteen (silloin se oli vielä yläaste) TET-harjoittelun tein kampaajalla :D. Ja yksi ensimmäisistä kesätyöpaikoistani (mansikanpoiminnan jälkeen :D) oli raksalla: vietin kesäni maalaten räystäsaluslautoja! Kaikkea sitä onkin tullut tehtyä… :)
    Kuplivan iloista vappua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut: yläkoulu oli todellakin meidän aikana yläaste. Miksiköhän nimitys on muuten edes muutettu: yläkoulu ja alakoulu...? No, olen ominut omien lasten myötä yläkoulu-nimityksen jo sujuvaan käyttöön.

      Näistä kesätyöpaikoista saisi muuten aika mainion muistelupostauksen. Muistoja on kertynyt, kun meistä suurin osa on ollut kesätöissä teinistä lähtien. Itsekin olen tehnyt joka kesäloma (ja paljon siinä sivussakin) töitä 14-vuotiaasta alkaen. Silloin niitä töitä nuori vielä sai..

      Se on toukokuu <3! Ihanaa viikkoa Heidi!

      Poista

Jaa blogikirjoitukseen liittyvä ajatuksesi, anna palautetta, lähetä salainen viesti, kerro tarina. Kaikista näistä: iso, lämmin kiitos!