Amiksessa opiskelijoilla ei ole enää yhtä tai kahta samanlaista opiskelupolkua vaan kaikki tavat ja reitit kohti omaa ammattiin valmistumista ovat yhtä oikeita. Jokainen opiskelija opiskelee amiksessa oman henkilökohtaisesti räätälöidyn opiskelusuunnitelman eli hoksin mukaisesti.

Se on aidosti hieno asia. Suomalainen ammatillinen koulutus on monella tavoin opiskelijan kannalta upeasti rakennettu.

Hoksausta hoksaamisesta päästyä

Opiskeluaikana yhden ja saman opiskelijan hoksia voidaan päivittää lukuisia kertoja eli käydä niin sanottuja hoks-keskusteluita. Hoksausten määrä vaihtelee, mutta hoksauksia on yhtä opiskelijaa kohden paljon.

Siis oikeasti pal-jon. 

Vähänpä noviisi amisopettaja etukäteen tajuaa, millaista hänen todellinen työarkensa on.

Amisopettaja tulee työhönsä yleensä opettamaan; jakamaan osaamistaan. Ja hän ymmärtää, että jotta voi opettaa, pitää laatia erilaisia kurssimateriaaleja ja tehtäviä.

Mutta sitä noviisi amisope ei ymmärrä, että todellisuudessa hän myös hoksaa, hoksaamasta päästyään. On päiviä, jolloin amisope hoksaa enemmän kuin opettaa.

Vain konkariopet tietävät tämän.

Päiviä ilman opettamista

Hoksaaminen on niin sanotun vastuuopettajan työtä. Hän tekee hoksaamista oman, kaiken kansan keskuudessa päätyönä pidetyn opetustyön ohessa. Työtehtävien mittasuhteet vain muljahtavat nykyään usein toisinpäin.

Jos amisopen vastuulla on +/- 40 ohjattavaa, monena työpäivänä hoksaaminen ja opiskelijan ohjaustyö alkaa olla amisopen päätyötä, ei siis se opettaminen. 

Sitä harva ymmärtää.

Amisope voi hoksata usealla eri tavalla. Tämän tarinan amisopen tapoihin kuuluu, että hän käyttää ensimmäiseen hoksiin paljon aikaa.

Hän juttelee opiskelijan kanssa hänen opintoihinsa liittyvistä toiveista ja kiinnostuksen kohteista. Hän kysyy opiskelijan opinnoille asettamista tavoitteista.

Hän keskustelee myös muun muassa siitä, mitä opiskelija on kenties aikaisemmin opiskellut ja millaisia töitä hän on tehnyt. Tällä tavoin amisope kerää informaatiota, joka helpottaa häntä hoksaustyössä.

No paitsi, että kääntöpuolena on, tällainen hoksaus on äärimmäisen hidasta. Kerropa lääkärille puolet elämästäsi. Kuinka kauan arvelet lääkärikäynnin kestävän?

Niinpä. Tunti on lyhyt aika paitsi lääkärin myös amisopen työpöydän ääressä.

Kirjauksia sinne ja tänne

Käytännössä hoksaaminen on amisopelle siis ennen kaikkea kyselemistä, keskustelemista ja suunnittelemista, asioiden ottamista ennalta huomioon opiskelijan puolesta sekä viestittelyä ja kontaktoimista.

Mutta se on myös loputonta kirjaamista ja kirjoittamista: saman asian toistamista hieman eri sanoin eri paikkoihin.

Amisope kirjaa hoks-keskustelun sisältöjä järjestelmään useille eri välilehdille tähän tyyliin: Opiskelija valitsee nämä ja nämä X-tutkinnon osat. Opiskelija osallistuu näiden ja näiden x-tutkinnon osien lähiopetukseen sen ja sen X-ajan, jonka jälkeen hän näyttää silloin ja silloin osaamisensa työpaikalla.

Ja kuin varmuudeksi jokaisesta merkinnästä laaditaan vielä yhteenveto, uudelle välilehdelle, totta kai: Tällä päivämäärällä olemme yhdessä opiskelijan kanssa keskustelleet näistä opiskeluun liittyvistä asioista ja olemme sopineet seuraavaa…

Kun amisopen päivän hoksaukset ovat lopulta loppusuoralla, aamukahdeksalta aloitettu työpäivä on jo illassa. Kitalaki kuivana ja pää suristen amisope sulkee läppärinsä kannen.

Ei ihme, että hänen päänsä huutaa työpäivän päätteeksi hoksiannaa.

Jälleen on ohi päivä, jolloin hän ei ole opettanut lainkaan. Mutta hoksannut hän on kyllä.

Ihan koko palkkansa edestä.