Amisopen työn myötä ammatillinen aikajanani on muuttanut muotoaan. Maailma pitää saada edelleen valmiiksi kaksi kertaa vuodessa kuten valtaosassa muitakin ammatteja. 

Määräajat ovat vain aikaistuneet. Nyt putsaan pöydän jouluna. Toisen kerran suursiivoan touko-kesäkuun vaihteessa ennen kesälomaa. 

Sillä amisopettajien uusi vuosi alkaa elokuun alusta: uudet tavoitteet ja uudet kujeet - vähintään uusi aikajana kalenterissa.

Kyllä opettajien kelpaa – vai kelpaako?

Kuulutko sinäkin niihin, jotka työpaikojen kahvipöytäkeskusteluissa ihmettelevät, ehkä aavistuksen katkeransuloisestikin, että kyllä niiden opettajien kelpaa. 

Että, mitenhän ne ovat oikein omat lomansa ansainneet. Tekevät ihan samanlaista työtä kuin muutkin kuolevaiset.

Vaikka verkostoissani on monta opettajaa ja tunsin opettajan työn arkea vähintään jollakin tapaa ennen oman opettajaurani alkamista, niin minäkin hämmästelin. 

Onhan yksinomaan kahdeksan viikon kesäloma - tai vapaajakso niin kuin me opettajat sitä ammatillisesti nimitämme - oikeasti ruhtinaallinen.

Tein ennen amisopettajuuttani reilun neljännesvuosisadan mittaisen työuran viestinnän ja markkinoinnin parissa paitsi palkansaajana myös ammatinharjoittajana. 

Kärvistelin pitkien työpäivien, haastavien asiakkaiden, vaihtelevien työolosuhteiden ja aika usein lyhyiden lomien kanssa niin kuin suurin osa palkansaajista. Parhaimmillaankin minulla oli se sama perinteinen määrä vuosilomaa kuin keskivertotyöntekijällä: viisi viikkoa. 

Eikä työni ollut vähemmän kuormittavaa tai helpompaa kuin opettajienkaan, ajattelin.

Paitsi, että nyt tiedän: kyllä se oli.

Amisopettaja on eräänlainen henkisen työn ammatillinen moniosaaja, joka vetäytyy kesäkuussa 10 kuukauden lähes yhtäjaksoisen aivotyöskentelyn jälkeen kesähorteeseen ja herää heinä-elokuun vaihteessa uuteen lukuvuoteen - toivottavasti akkunsa aidosti ladanneena ja virkistyneenä.

Kesäloma on amisopen ammatillinen vakuutus

 
Pitkä kesätauko on ammatillisen koulutuksen vakuutus: takuu sille, että koulutetut oman core-osaamisensa ammattilaiset jaksavat - ja ennen kaikkea ensimmäisen työvuoden jälkeen enää suostuvat - tekemään henkisesti kuormittavaa ja stressaavaakin työtä. 

Sillä toisin kuin yleensä tiedetään, amisopettajuus on paitsi opettamista, toki, mutta se ennen kaikkea on myös kaikkea muuta kuin opettamista.

Jos ihan rehellisiä ollaan amisopettaja on ihmeolento, jossa yhdistyvät vähintään seuraavat ominaisuudet: 

oman core-osaamisen ammattitaito (jota harjoittamalla monessa muussa työssä saisi jopa huomattavasti parempaa palkkaa), pedagogiset taidot (usein myös erityispedagogista osaamista unohtamatta), taito laatia mukaansa tempaavia ja jokaiseen ikään ja säätyyn sopivia kurssisisältöjä, - materiaaleja ja verkkokursseja - selkokielisyyttä ja saavutettavuutta unohtamatta, atk-järjestelmien tuntemus sekä järjestelmissä auttaminen ja tukeminen, ihmistuntijuus, kuuntelemisen ja tukemisen taidot, henkisenä olkapäänä, loputtomana idealinkona ja (tapahtuma)organisaattorina toimiminen, markkinoinnin ja verkostoitumisen taidot, heittäytymiskyky ja viestintäosaaminen (paitsi suullisesti ja kirjallisesti myös kaikenlaisissa tilaisuuksissa maan ja taivaan välillä esiintyen), kyky pitää 20 lankaa käsissään vähintään kolmessa kanavassa yhtä aikaa, pettämätön muisti, taito toimia yhteyshenkilönä (ei vain kahteen tai kolmeen vaan useaan kymmeneen ihmiseen yhtä aikaa ja samaan aiheeseen liittyen), kannustamisen, innostamisen, inspiroimisen ja rohkaisemisen taito (myös silloin, kun kukaan ei sitä joko a) huomaa tai b) arvosta), kellokallena, konkreettisena herätyskellona ja kalenterivahtina toiminen, sitkeys ja innokkuus kysellä paitsi kaikenlaisten asioiden myös kaikenlaisten ihmisten perään sekä ylipäätään tapakoulutustyö (josta ehkä myöhemmin hieman lisää).

Muun muassa. Ja useimpia vielä yhtä aikaa. 

24/7. Elokuusta toukokuun loppuun asti.

Työtä päällä, sielulla ja sydämellä – 24/7

Amisopettajuus on kokonaisvaltaista eri-ikäisten ihmisten kanssa tehtävää työtä, josta opettaminen on oleellisen tärkeä, mutta lopulta aika pieni osa arkista työtä. 

Parhaat amisopettajat toteuttavat omaa työtään paitsi omalla core-osaamisellaan ja ammattitaidollaan (niin pedagogisella kuin alaankin liittyvällä), mutta ennen kaikkea omalla persoonalla: päällään, sielullaan ja sydämellään. 

Viikosta ja yleensä myös viikonpäivästä ja kellonajasta riippumatta.

Kun uusi lukuvuosi elokuussa jälleen alkaa, amisopen kesähorros on toivottavasti varmistanut sen, että opettajan penaali on riittävän täynnä uusia ja kyllin värikkäitä kyniä.

Ja että niiden teho riittää seuraavaan kevääseen asti.