Kun kirjoittajan flowmoottori ei hurise

17 marraskuuta 2016

Onko kirjoittaminen työsi, osa sitä tai tiivis ja tärkeä harrastus? Tunnistatko, mitä tarkoittaa sana rutinoituminen?

Jossain vaiheessa, kun kirjoittaa paljon, rutinoituu. Monessa tilanteessa rutiinit ovat vain hyvästä; erityisesti jos kirjoittaminen on leipätyö ja tekstit on vain saatava valmiiksi.

Rutiinien ansiosta kirjoittajan ei tarvitse jäädä odottamaan luovuuden vuolasta virtaa vaan työt valmistuvat aikatauluun mennessä.

Rutiinien avulla saa aikaan, ja aika usein paljon.

Mutta lähes poikkeuksetta jokainen kirjoittaja huomaa jossakin vaiheessa työtään tai harrastustaan leipääntyneensä: jalaksiensa tarttuneen samoihin uriin.

Sanat maistuvat täsmälleen samanlaisilta kuin viikko sitten. Ajatukset polkevat paikoillaan.

Luova kirjoittamisen ilo, ja lähes kaikkien aistien avulla kosketeltavissa oleva kirjoittamisen nautinto on hukassa.
flow
Omat tekstit maistuvat oksennukselle.

Ja kun kuukausi sitten päässä kulki ajatusten vuolas virta, nyt siellä ei syki yhtään mikään.

Miten tästä kaikesta pääsee taas takaisin jaloilleen?

Kaikki luovan kirjoittamisen ohjaajat ja opettajat ovat poikkeuksetta samaa mieltä yhdestä asiasta: on höpönhöpöä, että kirjoittaminen vaatisi luovan flowtilan.

Kirjoittamiseen liittyy yhtä vähän boheemia taiteilijaelämää kuin vaikkapa näyttelijän työhön, jossa harjoitellaan päivisin ja näytellään iltaisin.

Jossain välissä sitä ehtii toki välillä ottaa punaviinilasillisen ja pitää kessun mittaisen luovan tuumailutauon, mutta sen jälkeen on taas puskettava: hurisipa flowmoottori tai ei.

Kirjoittaminen on ihan tavallista työtä, ja aika usein aika raakaakin työtä.

Mutta aina moottori ei silti hurise, ja ajatus luo tyhjää. Tekee mieli paiskata näppis nurkkaan ja muistipanot takan sytykkeeksi.

Ja unohtaa, että tässähän piti jostain kirjoittaa.

flow
Mitään sellaista lukkoa ei olekaan, jota ei hoitaisi ensiapuna lyhyt kahvitauko
- ja näin joulun lähestyessä tietysti joulutorttu. (Astiat: Tuias)


Kirjoittaminen on ajattelemista. Kirjoittaminen on ajattelun ja havainnoinnin väline.

Kirjoittamalla kirjoittaja hahmottaa ympärillään olevaa maailmaa ja omaa suhdettaan siihen.

Toimittaja, kirjoittaja, lukuisten kirjoittajakurssien ja -työpajojen vetäjä sekä kirjoittamisenoppaiden laatija Marketta Rentola on joskus todennut, että kirjoittajan pitää särkyä silloin tällöin.

Tutun ja turvallisen hajottaminen kirjoittamisessa antaa tilaa jollekin uudelle.

Epäonnistuminen ja pettymykset eivät ole pahasta. Ne terästävät kunnianhimoa ja saavat pienen rähmällään olon jälkeen kirjoittamaan paremmin.

Pitää käydä pohjalla, jotta voi luoda jotain uutta.

Uskotko?
tuias
Tuiasin käyttökeramiikkaa.

Näihin samoihin ajatuksiin paneutuu myös Sisältötoimisto Rouva Sanan ja Tuiasin yhteistyössä torstaina 1.12. järjestämä Viisi vinkkiä luovuudesta kirjoittajille ja bloggaajille -kurssi- ja sisustus-ilta.

Mitkä keinot kannattaa ottaa käyttöön, kun luovuuslukko iskee? Mikä palauttaa uskon omaan tekstiin ja kirjoittamiseen?

Onko flowmoottorin käynnistämiseen ja voitelemiseen olemassa jonkinlaisia vinkkivitosia? Löytyisikö somesta kaveri?

Ja voiko pieni olla aidosti kertomisen arvoista?

Kurssi-ilta järjestetään Jokelan vanhassa asemarakennuksessa Tuusulassa hyvinkääläisen keraamikon Tuiasin jouluisessa pop up -myymälässä.

Tuias on käyttökeramiikkaa valmistava yritys, jonka tuotteita on vilahdellut viimeisten vuosien aikana tasaisin väliajoin kaikissa Suomen suurimmissa aikakauslehdissä sekä Instagram-kuvissa.

Tuotteet valmistetaan alusta loppuun kädestä pitäen Tuiasin omassa pajassa Jokelan rajapinnassa Hyvinkäällä.

Luovuus ei ole aina pelkkää tekniikkaa vaan joskus flowmoottorien käynnistäminen vaatii myös maisemanvaihdoksen inspiroivaan miljööseen sekä mahdollisuuden vaihtaa ajatuksia samanhenkisten ihmisen kanssa.

Viisi vinkkiä luovuudesta kirjoittajille ja bloggaajille -kurssi-illassa saat hieman kättä pidempää oman flowmoottorin käynnistämiseen Tuiasin esteettisen kauniissa pop up -myymälässä sekä tapaat keramiikko Tuija Koposen tuotteiden takana.

Joskus pieni tauko tekee yksinkertaisesti kirjoittajalle vain terää.

Ja jos samalla saa uutta ajateltavaa, yksikään taukoon käytetty hetki ei ole mennyt hukkaan.

Tule ottamaan salaisuuksista selvä ja mukaan inspiroitumaan!
flow
Myrskyn ja luovuuslukon jälkeen koittaa aina jossain vaiheessa uusi aamu.







Viisi vinkkiä luovuudesta kirjoittajille ja bloggaajille -kurssi- ja sisustusilta 
torstaina 1.12. klo 18-21
Jokelan vanhassa asemarakennuksessa (Asemanraitti) Tuusulassa.
Katso lisätiedot täältä.

Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Sisältötoimisto Rouva Sana sekä Tuias.

18 kommenttia

  1. Ihanaa, että järjestät tuollaisen illan bloggaajille.

    VastaaPoista
  2. Nyt harmittaa tämä välimatka!!!

    Todella kivan kurssin olet järjestämässä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Tuulanneli <3! Eihän sitä kuule koskaan tiedä, vaikka ensi vuoden puolella jossain muuallakin :)...

      Poista
  3. Olipa mielenkiintoinen postaus!
    Olisinpa siellä lähempänä, kiinnostavan kurssin järjestät.
    Kivaa kurssi-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isosti kiitos Tuula <3! Kurssi on ajallisesti aika haastavaan kohtaan muutoinkin, kun joulutohinat alkavat olla hektisimmillään. Mutta toisaalta, silloin on usein hyvä hetki pysähtyä :).

      Poista
  4. Mielenkiintoinen kurssi-ilta tulossa naapuriin - laitoinkin heti ilmoittautumisen tulemaan, toivottavasti tuli perille :)
    Kiva päästä katsomaan myös mitä uutta Tuiasin pop up -myymälässä tänä vuonna on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi Pia <3! Tämä on tällekin rouvalle ainutlaatuinen paikka päästä tutustumaan myös uusiin paikallisiin blogeihin ;).

      Tervetuloa mukaan <3! Joulukuussa tavataan!

      Poista
  5. Kiinnostava kurssi! Mulla varsin tuoreena bloggaajana ideoita pulppuilee, se on eri asia osaanko kirjoittaa ne hyvin postaukseen.

    Mulla ainakin olisi tällä hetkellä eniten tarvetta astetta edistyneemmän bloggaajan työkalut -kurssille. Esim. google analyticsin tai google trendsin tietojen hyödyntäminen, tai mitä muita hyödyllisiä työkaluja on suomalaiselle bloggaajalle? Kiinnostavia amerikkalaisia bloggausblogeja on, mutta kaikki heidän neuvonsa eivät ole ihan suoraan meille Suomeen sovellettavissa. Sitten ihan sellainen kirjoittajaverstaskin olisi hyvä, jossa voisi vertaistuellisesti antaa kommenttia postausten rakenteesta, tekstin toimivuudesta, kuvien käytöstä jne. Näitähän voisi toteuttaa verkkokursseinakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun flow iskee, sen vaikutukset ovat ihan mielettömät. Käy juuri niin kuin kuvailet: ideoita pulppuaa, sisältösuunnitelmat pursuavat ajankohtaisia aiheita ja valmista syntyy suitsait. Tunne on voimaannuttava!

      Googlen käyttöön löytyy tosi monia ammattilaisia, jotka kurssittavat eri kohderyhmiä (vaikka komppaan siinä, että erityisesti (harrastaja)bloggaajille suunnattuja Google-kursseja ei ole yhtään liikaa).

      Hätäensiapuna käypä kurkkaamassa Rusasen Veeran blogia tämän osoitteen takaa: http://veerarusanen.com/ Sieltä löydät aika paljon Googlen eri toimintoihin liittyviä vinkkejä. Olen hyödyntänyt tuota blogia itsekin.

      Mutta tuon kirjoittajaverstaan laitan kyllä korvan taakse ja takaraivoon hautumaan. Tuosta voisi kehitellä vaikka yhden kokonaisen palaute- ja editointipäivän. Kiitoksena sparraus- ja ideointituesta saat kyllä spesiaalikutsun, jos joskus toteutan sen <3.

      Poista
  6. Hei kiva juttu! Verstaasta olisi kyllä apua, kun kaikilla bloggajilla (minä mukaan lukien) ei ole sellaista henkilöä, joka osaisi/jaksaisi kommentoida työn alla olevia postauksia. Käyn katsomassa Veeran blogia, kiitos vinkistä! <3

    VastaaPoista
  7. Olipa ihana teksti. Nyt harmittelen taas vain sitä, miksi kaikki bloggaajakiva tapahtuu siellä kaukana. Sinun pitää tulla järjestämään joskus jotain tällaista tänne Saimaalle. Mitähän jos saisin vaikka Norppa-Majat mukaan ideaan… Olisi koulutusta ja sitten luontoretki ja mahdollisuus savusaunontaan tms.
    Hmmm…
    Ihanaa viikonloppua sinulle Ihana <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus mietinkin, mikä etu on asua pääkaupungin kyljessä: moni asia on saavutettavissa lyhyen ajomatkan päässä. Ymmärrän hyvin, mistä puhut.

      Mutta ideasi on niin pistämätön, että se on jo nyt pyörinyt pitkään päässäni. Älä ihmettele, jos otan yhteyttä ;)...

      Valoa ja iloa marraskuun pimeään viikkoon <3.

      Poista
  8. Keski-ikäisenä miehenä en kehtaa näissä tilaisuuksissa käydä, vaikka mieli joskus tekisikin. Murisisin siellä kuitenkin vain jossakin tukihirren takana jotakin kömpelöä partaani ja poistuisin nolona makkarat grillattuani.
    Jätin sanat ylioppilasjuhlieni jälkeen Tampere-talon kivisille piharappusille 20 vuotta sitten ja yritin unohtaa kirjoittamisen sinne. Ei sanoja unohtaa voi, huomasin. Pomo sanoo, että aja nyt hyvä mies vain sitä trukkia, mutta pää ei kuuntele työnjohtoa, vaan mieltä, joka haluaa kirjoittaa ja laskea sanat vapaaksi, katsoa mihin suuntaan lähtevät ja kuinka kauaksi lopulta päätyvät.
    Tartuin kynään taas pitkästä aikaa, kun jouduin jättämään työni. Nyt kirjoitan lastenkirjaa ja blogia, sekä mietin voisiko kirjoittamisen alalle jotenkin kouluttautua ja mitä työllistymisen mahdollisuuksia alalla on. Vai onko? Kiitollisena luen kaikkea ammattilaisten vinkkejä ja neuvoja, kiitos siis sinulle.
    http://viiksetedella.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Hra Porsas, olette aivan selvästi nyt ennakkoluulojenne vanki.

      Jos saapuisitte ensi torstaina Rouva Sanan Viisi vinkkiä luovuudesta -kurssi-iltaan (joka toki kieltämättä järjestetään aika naisellisessa miljöössä, eikä se ehkä kaikilta osin ruoki maskuliinisempaa luovuutta; siitä siis tässä nöyrä anteeksipyyntö), saisitte tietää, että yksi luovien kuoppien oiva ennaltaehkäisykeino ja tapa päästä ylös, on verkostoituminen, samanhenkisten kollegojen tapaaminen ja heidän kanssaan ajatusten vaihtaminen.

      Tukihirsien takana luimistelu on aina täysin sallittua, ja, kyllä, tilaisuudesta poistuminen makkaroiden jälkeenkin, jos seura ei innosta. Mutta jos koskaan ei kokeile, ei pääse yllättymäänkään ;)..

      Jollakin tapaa pystyn samastumaan ajatuksiisi. Kirjoittaminen ja sanat olivat minukin elämässäni aina, mutta ne jäivät nuoruudessani lyhyeksi toviksi eteisen hattuhyllylle. Entisaikaan - siis todella kauan - ei ollut mitenkään itsestäänselvyys, että joku voisi elättää itsensä kirjoittamalla. Sanomillakin oli ennen muinoin oma toimittajakoulu, koska se oli paras väylä saada ammattitoimittajia. Muuta reittiä toimittajaksi ei juuri ollut, ja nyt se tuntuu ihan käsittämättömälle. Toimittajakouluun pääsi aina pieni, valikoitu joukko kansalaisista (joista monista tuli muuten sittemmin myös kirjailijoita, Mr. Jari Tervo etunenässä).

      Kirjoittajien kouluttaminen järjestelmällisemmin alkoi parisen kymmentä vuotta sitten, kun Jyväskylän yliopisto alkoi tarjota yliopistollista kirjoittajakoulutusta ainoana opinahjona Suomessa - ja silloinkin meni kauan ennen kuin aineesta oli mahdollisuus valmistua, suorittaa pääaineena akateeminen tutkinto.

      Onneksi en uskonut, että vain harvat ja valitut saavat kirjoittaa ammatikseen. Oma väyläni ammattikirjoittajaksi ei ollut helpoin, mutta tällä tiellä yhä ollaan. Se on se kirjoittamisen palo, Hra Porsas, motivaatio, rakkaus sanoihin, joka ei jätä rauhaan - ja intuitio, oman itsen kuunteleminen.

      Klisee tai ei, aika usein epäonnistumiset ja hankalat elämäntilanteet ruokkivat luovuutta ja tuovat mukanaan jotain uutta. Mahtavaa, että olet tauon jälkeen löytänyt kirjoittamisen.

      Tänä päivänä kirjoittamista voi jo opiskella monessakin eri paikassa. On lähes runsaudenpula aikaisemmin viittamaani aikaan verrattuna. Työllistymismahdollisuuksiin taas on lähes mahdotonta sanoa tarkkaan. Työkseen kirjoittavilla toimittajilla meni kovaa aina 2010-luvulle asti. Sen jälkeen tuli täysi stoppi. Onneksi toimittajuus ei ole ainoa tapa elättää itsensä kirjoittamalla. Kirjailijatkin tosin vain tarvitsevat aika usein toisen työn kirjoittamisen rinnalle saadakseen voin lisäksi hieman jotain vahvempaa leivän päälle. Kovaa työtä kirjoittaminen siis on. Siis jos sillä haluaa elättää itsensä.

      Ja hei ps. Hra Porsas, tämäkään rouva ei innostu nykytv-tarjonnasta, ei sitten millään ;). Mutta sei ole turhantarkkuutta; se on valikoivaa makua ja oman ajan arvostamista.

      Televisiolta säästyneellä ajalla voi onneksi tehdä jotain muuta; vaikka sitten kirjoittaa.

      Huippua, että poikkesit kylässä. Tulehan joskus taas uudestaan!

      Poista
  9. Heippanen! Mielenkiinnolla odotellaan täällä ko iltaa :) Olen suunnitellut pientä tarjoilua ja mitähän muistoksi pienen lahjan muodosssa... Enää muutama päivä! Ollaan kuulolla!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jiihaa, pari yötä niin sitten nähdään joukolla; mahtia <3! Kun sinun kättesi jäljistä on kyse, en vain aavista vaan tiedän, että kaikkea kaunista on illan aikana luvassa. Nähdään pian <3.

      Poista

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram