Maailma muuttuu, eskosen... siis kouluseni ja koulun pitää, on suoranainen pakko, muuttua siinä mukana.

Vajaa viikko sitten keskiviikkona Suomessa vietettiin Maailman suurin vanhempainilta -tapahtumaa reilussa 150 koulussa. Jos illan sanoma pitää kiteyttää yhteen lauseeseen, se oli tuossa edellä.

koulu
(Kuva: Pixabay)



Maailma muuttuu, kovempaa vauhtia kuin meistä moni haluaisikaan, ja muutokset asettavat vaatimuksia peruskoulunsa aikanaan päättäville nuorille. Koulun on pysyttävä jo vähintään siksi muutoksen tahdissa.

Yksi Maailman suurin vanhempainilta -tapahtuman pääaiheita oli myös yhteistyö kodin ja koulun välillä, vanhempien osallistaminen mukaan koulun muutokseen.

Viime viikolla osallistaminen oli konkreettista: Rouva Sana sai ilon olla oman jälkikasvunsa koulun vanhempainillan toinen ulkopuolisista puhujista.

Illan yksi kuumimpia perunoita oli kiinnostaako koulu vanhempia, ja miten heidän aktiivisuuttaan saataisiin lisättyä.

Rouva Sana väittää, että:

  • Koska koulu on lasten työpaikka, se kiinnostaa vanhempia. Osalla teini-ikäisiä nuoria on päiviä, jolloin he viettävät koulussa melkein yhtä pitkään kuin heidän vanhempansa työpaikoilla. Jos vanhempia kiinnostaa oma ja puolison työ, heitä kiinnostaa samaan tapaan myös lastensa koulutyö.

  • Samasta syystä vanhemmat ovat auliita tukemaan koulua ja lastensa koulutyötä. Vanhemmat ovat kuitenkin koulun ulkopuolinen toimija, koulun yksi yhteistyökumppani sen laajassa verkostossa. Kouluarkeen osallistamisessa pallo ei voi olla vanhemmilla itsellään, se pitää olla koululla.

  • Maailma muuttuu, ja vanhempien tapa osallistua koulun arkeen muuttuu. Vanhempainillat, joulujuhlat ja vanhempien kanssa toteutettavat lauantaikoulupäivät eivät ole katoavaa kansanperinnettä, sillä vanhemmat kaipaavat edelleen mahdollisuuksia tavata paitsi lastensa opettajia myös heidän kavereitaan ja muita vanhempia. Mutta koska muuttuneen arjen myötä tilaisuudet eivät saa enää koskaan sataprosenttista täyttöastetta, koulun on varmistettava kuulumisten jakaminen myös tilaisuuksiin osallistumattomille.

  • Jos vanhempien osallistuminen koulutyön arkeen ei innosta, on syytä katsoa peiliin. Vanhemmista on moneen muuhunkin kuin kahvinkeittoon tai varainkeruurumbaa pyörittämään. Yhteistyö koulun ja kodin välillä ei ole yksisuuntaista vaan se on vastavuoroista. Se on viestintää ja se on vuorovaikutusta. Koulun osalta se tarkoittaa paitsi keskustelun herättämistä, mutta ennen kaikkea tiedottamista, markkinoimista ja verkostoitumista. 

No niin, kuulostaako tutulle jostain muusta yhteydestä?

Yrityselämän lainalaisuudet sopivat vain väljästi suoraan koulumaailmaan, mutta paljon yhteistä yrityksen pyörittämisellä ja sen johtamisella sekä koulumaailmalla kuitenkin on.

Harva vanhempi reilut kymmenen vuotta sitten luki verkkolehtiä ja haali sieltä viikon tuoreimmat uutiset vain siksi, että he eivät ehtineet iltapuoliyhdeksän uutisille (viestintää), notkui somessa ja Facebookissa ja luki blogeja kännykän kautta juuri silloin, kun hänelle itselleen sopi (markkinoimista ja tiedottamista), verkostoitui työpaikoilla ja etsi LinkedInistä omaan projektiinsa sopivaa yhteistyökumppania (verkostoitumista).

Muun muassa.

Mutta nyt tuo kaikki on vanhemmille tuttua huttua, ja miksi?

Siksi, koska maailmahan on siis muuttunut, hei. Ja me vanhemmat olemme muuttuneet sen mukana.

Nyt on koulun vuoro.