Keskinen Uusimaa on nyt kesäteatteria tulvillaan, ja Rouva Sanan esittelyvuorossa on tänään Järvenpään kesäteatterin Niskavuoren nuori emäntä.

Jos odotat esitykseltä jykevää draamaa alkuperäisesityksen malliin, yllätyt.

Jos odotat esitykseltä yhtä painavaa otetta kuin teatterin kahden vuoden takaisessa Niskavuori-sovituksessa, yllätyt todennäköisesti myös silloinkin.

Rakkaus on kaunista silloin, kun rakastaa toista. Juhani Niskavuori (Mikko Korhonen) rakastaa Loviisaa (Paula Peltola), mutta rakastaa hän erästä toistakin. (Kuva: Järvenpään kesäteatteri/Kapina Productions)

Järvenpään kesäteatterin  tuoreessa Niskavuori-versiossa on sikin sokin vinksallaan muukin kuin näytelmien kronologia.

Jos kuulut Järvenpään kesäteatterin vakiokävijöihin, muistat varmasti, että kaksi vuotta sitten Vanhankylänniemen näyttämön täytti uljas Niskavuoren Heta.

Anu Uhleniuksen tähdittämä esitys upposi Rouva Sanan sieluun ja ytimiin niin, että ylistyssanat olivat loppua kesken - vaikka harrastajateatterista olikin kyse.

Löydät halutessasi rouvan parin suven takaisen muistelon edelleen klikkaamalla tänne.

Hella Wuolijoki kirjoitti vahvoista ja itsenäisistä naisista kertovan näytelmäsarjansa viidessä osassa. Niiden järjestys ei ollut kronologinen.

Neljäntenä ilmestyneen Niskavuoren Heta -näytelmän jälkeen vuoroon tuli Niskavuoren nuori emäntä, jossa harpattiin yllättäen koko näytelmäsarjan alkuun 1800-luvun Suomeen.

Ei siis ihme, että moni pari vuotta sitten Niskavuoren Hetan nähnyt saattaa hetken pyöritellä tuoretta stooria mielessään ja yrittää sijoittaa sen ajatuksissaan oikeaan ajanjaksoon.

No, tänä suvena Järvenpään kesäteatterissa palataan siis aikaan ennen Hetan (tänä vuonna Katja Hyry-Heikkilä) naimakauppoja ja lähtöä rengin emännäksi.

Niskavuoren Juhani (Mikko Korhonen) on ihastunut... tjaa no, painavammin sanottuna rakastunut piika Malviinaan (Nita Laine). Sehän nyt ei kuitenkaan suvulle sovi.

Juhanin tulee naida säätyyn sopiva vaimo tai Niskavuoren talo tiluksineen annetaan pikkuveljen Antin (Markus Peltola) haltuun. Juhani löytää vierelleen Loviisan (Paula Peltola).

Juhani ei pääse kuitenkaan Malviinasta eroon, ja Niskavuoreen muodostuu kolmiodraama kuin Vanhankylänniemen toisella puolella asuneen Aholan isännän arjessa aikanaan ikään.

Niskavuoren nuoren emännän tarina kiteytyy vahvasti Loviisan ympärille, ja tarinasta löytyy yhtymäkohtia monen perheellisen naisten arkiseen elämään reilut sata vuotta myöhemmin.

Jos jätetyksi tuleminen ja yksin perheen pystyssä pitäminen ei ollut naiselle helppoa 1800-luvulla, ei se ole pienin pala kakkua nytkään.

Niskavuoren Juhani (Mikko Korhonen) ei pääse irti Malviina-piiasta (Nita Laine). (Kuva: Järvenpään kesäteatteri/Kapina Productions)

Näyttelemisen osalta Järvenpään kesäteatterin esitys ei etene yhtä jouhevasti kuin parin vuoden takainen edeltäjänsä. Se ei kuitenkaan juuri haittaa.

Näyttämöllä  nähdään muita kuin näyttelemisen ammattilaisia, ja siksi katsoja tuskin seuraa esitystä suurennuslasin kanssa.

Ajallisesti tarina kuvaa 1800-luvun Suomea, mutta Vanhankylänniemessä näytelmään on lisätty puvustuksellisesti, lavastuksellisesti ja sovituksellisesti lukuisia nykyaikaan viittaavia elementtejä.

Naurun kohdahduksista päätellen osa katsojista pitää niistä, osa ei. Rouva Sana ei.

50-luvun cowboy-asut menisivät ehkä juuri ja juuri, mutta piknik Niskavuoren mailla driksulasit kädessä oikein enää ei.

Tämä rouva ei pidä itseään vanhanaikaisena, tiukkapipoisena tai kaavoihin kangistuneena, mutta erityisesti 2000-luvun hittibiisien tuominen 1800-luvun suomalaiseen sielunmaisemaan ei vain uppoa vaan kipaleet tuntuvat pikemminkin teennäisiltä.

Lija Fischer on kuutisen vuotta sitten ohjaajaksi valmistunut dramaturgian ammattilainen. Hänet tunnetaan erityisesti kokemuksellisen teatterin kehittäjänä Suomessa sekä Vapaa Vyöhyke -teatterin perustajana.

Kokemuksellista tahi ei, mutta Järvenpään kesäteatterin sovituksessa Haloo Helsingin muutama vuoden takainen hittibiisi Huuda! mahtuu Niskavuoren Kustaavan suuhun yllättäen ilman minkäänlaista ongelmaa.

Ja Niskavuoren Juhani innostuu yhtäkkiä räppäämään Cheekin JHT-biisin tahtiin, mutta jonka sanat on muokattu JNV:ksi, kuinkas muutenkaan.

Yllätyksellistä toki kyllä, mutta ei viihdyttävää vaan pikemminkin omituista.

Mutta esityksen nähnyt saa toki esittää alla vastakommentteja, jos tuntee biisien istuvan stooriin ja ajankuvaan rouvasta poiketen luontevasti.

Niskavuoren vanha emäntä (Auli Suojanen) pitää taloa pystyssä vankalla voimallaan vastoinkäymisistäkin huolimatta. (Kuva: Järvenpään kesäteatteri/Kapina Productions)

Niskavuoren nuoressa emännässä on kuitenkin hetkensä.

Paula Peltola on nappivalinta Loviisan päärooliin, ja esitysten myötä se on tähän hetkeen mennessä hioutunut taatusti yhtä aikaa herkäksi ja vahvaksi naiskuvaksi.

Ja musiikista tähän loppuun yksi huomio vielä (jota tässä näytelmäversiossa on muuten kohtalaisen paljon). Löytyy siitä yksi tätä rouvaa sykähdyttävä tähtihetki.

Esityksen suurimman elämyksen Rouva Sana koki Malviinan herkässä soolonumerossa, jossa taustalla soljuvat kohtaukset kulkivat musiikin siivittämänä kuin tarkkaan leikatussa elokuvassa.

Ei huono, ei huono sitten ollenkaan. Sellaisia saa ihan etsiä.

Järvenpään kesäteatteri Järvenpään teatteri Keski-Uusimaa kulttuuri Niskavuoren nuori emäntä teatteri