Koska ilmiöön ei ole olemassa minkäänlaista faktaperäistä syytä, päättelen sen johtuvan iästä.

Maaseudun kasvattina vietin lukuisat kesät kaukana sydänmailla vielä maalaisemmissa maisemissa mummolassa, ja pääsin aikanaan vierailemaan navetoissa, lehmihaassa ja heinätöissä. 

Tämä kaikki ei kuitenkaan riitä selittämään kiinnostustani lehmiin ja ennen kaikkea arvostustani niitä kohtaan.

Ja sitten ilmestyi kirja Lehmien sielunelämä, ja tajusin, että ymmärrän vähäisellä kokemuksellani lehmiä enemmän kuin aavistinkaan.

Hiljan julkaistu Lehmien sielunelämä (Bazar, 2018) on englantilaisen luomutilallisen Rosamund Youngin kirjoittama. Teos perustuu vain ja ainoastaan hänen omakohtaisiin kokemuksiinsa.

Meriittilista lehmien parissa on Youngilla mittava. Hän varttui vanhempiensa vuodesta 1953  ylläpitämällä lehmätilalla, ja hän päätti jatkaa sitä sittemmin yhdessä veljensä kanssa. 

Tila tunnetaan tänään Englannin eräänä luomutuotannon edelläkävijänä.

Lehmien sielunelämä perustuu Youngin omakohtaisiin havaintoihin lehmistä, mutta siinä sivussa analysoiduksi tulevat myös muut maatalon eläimet: kanat, lampaat ja siat. 

Kuten Young kirjassaan painottaa, havainnot ovat puhtaasti subjektiivisia: hän kertoo, mitä on itse nähnyt ja kokenut, eikä väitä mitään muuta. Ja juuri tämä näkökulma tekee teoksesta lehmille sydämensä menettäneelle kiinnostavan.

Tilan jokaisella lehmällä on nimi (tottakai!), ja Young kertoo havainnoistaan yksittäisten lehmien kautta. Kerrontatapa avaa uudenlaisen maailman lehmien maailmaan, kirjaimellisesti niiden sielunelämään. 

Young kertoo Bonnetista, joka oli hulluna omeniin, ja Wendystä, joka tuli tuijottamaan Youngin keittiön ikkunan alle halutessaan lisäruokaa. 

On Black Bumble, joka aloitti yhtäkkiä niin merkillisen marssin aidan vieressä, että Youngin epäilykset heräsivät. Young ymmärsi, että lehmä halusi kertoa jotain. 

Kreivin aikaan selvisi, että Black Bumblen vatsassa ollut vasikka oli "väärinpäin, ylösalaisin ja hieman vinossa". Lehmä synnytti kuitenkin lopulta terveen vasikan.

On Amelia, joka osasi avata ja samalla sulkea laitumelle johtavan portin monimutkaisen lukituksen, koska se halusi varmistaa, että muut lehmät pysyvät sen löytämiltä auvoisilta mailta poissa.

Lehmien sielunelämä on herkullista luettavaa. Youngin tyyli on kertova. Hän muistelee, mitä on nähnyt ja pohtii, mitä havainnot hänen mielestään tarkoittavat. Hän kuvailee, kertoo, ja toteaa.

Youngin mielestä, jotta eläintä voi väittää älykkääksi, siltä ei voi vaatia samoja ominaisuuksia kuin ihmiseltä. 

Kirjailijan mielestä lehmä kokee useita erilaisia tunnetiloja ja muuttaa käyttäytymistään tilanteiden vaatimalla tavalla.

Lehmä tunnistaa tutut kasvot, ja se pitää toisista enemmän kuin toista - samaan tapaan kuin ihmiset. Lehmien suhteet voivat olla elämänikäisiä tai ne voivat rikkoutua useista eri syistä. Osa lehmistä ei tule toistensa kanssa toimeen lainkaan.

Lehmä suunnistaa värien perusteella. Lehmä leikkii, kun se on pieni, ja se nousee jyrkät portaat ja laskeutuu ne, jos on pakko. 

Lehmä muuttaa käytöstään, kun sillä on hätä tai jos se on poikkeuksellisen tyytyväinen. Lehmä ammuu erilaisilla tyyleillä riippuen siitä, mitä asiaa sillä on ja kenelle.

Lehmä siistii (pesee) itseään ja ennen kaikkea toisiaan.

Young listaa kirjassaan lukemattomia esimerkkejä.

Samalla Young puhuu kestävän ja elämiä kunnioittavan maatalouden puolesta tehotuotannon sijaan. Hän kertoo, kuinka maidon maku ja määrä muuttuvat lehmien olotilan, laiduntamisen ja ravinnon mukaan.

Ja samalla Young pohtii syitä kasvaville allergioille ja jopa MS-tautiin. Hänen mukaansa, mitä huononpi laatuista ruoka on, sitä huonommin tuntuu voivan ihminen. Saman ilmiön hän näkee myös lehmissä. 

Ylistystä ei saa lehmien ja maatilan muiden eläinten teholääkityskään. 

Vaikka Young ei sano vannovansa homeopatian nimeen, hän uskoo, että vapaana laiduntavat lehmät ovat terveempiä osaltaan myös siksi, että ne etsivät omaan olotilaansa sopivaa syötävää luonnosta.

Lehmien sielunelämä sisältää yhteiskuntakriittistä pohdintaa, mutta se on ennen kaikkea kuvaus runsaslukuisten lehmien kirjavasta ja hauskastakin elämästä. Kirja on ehdoton lukusuositus jokaiselle lehmäfanille.

Samalla saat liudan kana-, lammas- ja possutietoutta. Tiesitkö muuten, että Youngin mukaan kanat laulavat, kun ne ovat onnellisia ja sosiaalisuutensa vuoksi ne ovat hyvin leikkiviä?

Tämän jälkeen tekisi mieli lausua muutama sana nykyisistä tehokanaloista, mutta tyydynpä vain sanomaan: lue Lehmien sielunelämä. Se on kesäistä mielenterapiaa sadesäällä.

Ja hakeudu lomalla hetkeksi lehmälaitumen äärelle hengittämään ja katselemaan.

Rosamund Young: Lehmien sielunelämä (Bazar, 2018).

Kirja on saatu kustantajalta arvostelukappaleena.