Kesän jälkeen

12 elokuuta 2019

Ihanaa elokuuta Suomen kansa! Täällä sitä ollaan: perinteisen viiden viikon blogiloman ja lähes somettoman keskikesän jälkeen.

Mitä sinne ruutujen toiselle puolelle kuuluu? Onko sinulla ollut antoisa kesä?

Sain blogilomani - tai tarkemmin sanottuna blogin kulissien takana, sillä paiskin lähes koko kesän töitä - useita huolestuneita yhteydenottoja ja "otan osaa" -kommentteja.

Olen niistä otettu: ihanaa, että minusta välitetään.

Mutta samalla olen aavistuksen ihmeissäni. Ei tämä kesä mikään hälyttävä tai huolestuttava ollut. Päinvastoin.

Totuus toki on, että kulunut kesä oli osaltani monella tavalla poikkeuksellinen ja erilainen verrattuna aikaisempiin vuosiin.

Tein töitä lähes läpi kesän jo edellisenä suvena, mutta tänä vuonna pidin yhtäjaksoista lomaa kesän aikana vain tasan yhden viikon verran: viime viikolla.

Kaikki alkoi murroksesta


Kaikki alkoi yhdestä murroksen vaiheesta, joka kesän aikana eskaloitui.. no, ei nyt suureksi, mutta jonkin kokoiseksi muutosten vyyhdeksi kuitenkin.

Ja tiedäthän sinä miten siinä käy, kun lumipallo pääsee vierimään mäkeä alas. Vasta vierimisen päätyttyä huomaat, minkälainen pallosta lopulta tuli.

Niin kävi kuluneen kesäni kanssa.  Suven ollessa lopuillaan huomasin, että vierineestä pallosta tuli.. no, erilainen kuin ennen.

Mutta mikä tässä maailmassa on pysyvää? Ei mikään. Ihmisen elämä on säännöllistä sopeutumista muutosten virtaan.

Se, mitä oli vuosi sitten, ei välttämättä toistu tänä vuonna. Se, mitä tapahtui eilen, jää ehkä ainutlaatuiseksi kokemukseksi.

Niin ihmisen elo aina ollut, ja niin se on jatkossakin oleva.

Pyhä asia: suomalaisten kesäloma?

Hassua on kuitenkin se, kuinka monet muut olivat kesästäni enemmän huolissaan kuin minä itse.

Siitä voi päätellä ainakin sen, että neljän viikon yhtäjaksoinen loma, jossa kroppa ja pää viritetään normiarjesta poikkeavalle tiedostamattomuuden tasolle, on Suomessa selvästi edelleen pyhä asia.

Vaikka työ ja työn tekemisen kulttuuri muuttuvat nyt poikkeuksellisen kovaa vauhtia, yksi selvästi ei: suhtautumisemme yhden kuukauden mittaiseen kesälomaan, jonka aikana ei tehdä yhtään mitään muuta kuin ollaan.

Keski-ikäinen yrittäjärouva ei voi viettää kesää ilman riittävän pitkää yhtäjaksoista lomaa herättämättä joko säälin tai huolen sekaisia tunteita.

Mutta vakuutan tässä ja nyt: täällä eletään, hengitetään ja voidaan poikkeuksellisen hyvin.

Lomaltapaluustressi - mikä se on?


Salamatkustaja-blogin Satu Rämö kiteytti lomaltapaluukirjoituksessaan oivallisesti kaiken sen, mitä kuluneesta (ja hieman edellisistäkin) ajattelen. Lämmin suositus. Poikkea lukemaan Sadun kirjoitus.

Omasta arjesta kannattaa rakentaa sellainen, että siitä ei ole pakko ottaa useita viikkoja kestävää lomaa selvitäkseen järjissään kesän jälkeen koittavasta talvesta.

Ei siis ole aina huolestuttavaa, surullista, eikä edes epäoikeudenmukaista, vaikka kesällä ei olisi neljää täyttä ja antoisaa viikkoa lomaa.

Päinvastoin.

Ja kun ei ole lomalla, ei ole, heh, kuten Satukin kirjoittaa, lomaltapaluustressiä.

Josta muuten iltapäivälehdet vielä viime viikolla revittelivät suuria otsikoita. Ainakaan minä en tuntenut niitä omakseni.

Uusi syksy ja uudet kuviot

Miten kesä osaltani sitten meni? Töitä tehden ja yksittäisiä päiviä lomaillen. Aiheesta on luvassa enemmän seuraavissa postauksissa.

Vaikka tämä blogi ja some-kanavani Instagramia lukuun ottamatta olivat viisi viikkoa huilitauolla, paiskin hommia siis läpi kesän viime viikkoa lukuun ottamatta.

Ihanaa, että sain paiskia. Minulla oli  oikeasti TÖITÄ. Yrittäjänä se ei ole todellakaan itsestään selvä asia.

Ja tässä sitä nyt siis ollaan. On elokuu, heinäkuun superhelteet ovat enää muisto, ja arki alkaa rytmittyä vähitellen omille paikoilleen.

Kalenteri on päivitetty, syksyyn ja jo ensi talveen on raivattu huilitaukoja, ja yllätyksiinkin on yritetty varautua.

On nimittäin pakko. Tohdinko sanoa tässä edes ääneen: tuleva syys- ja talvikausi jännittää hiukan.

Lausun alkusyksystä hyvästit päättyville yritysjohtamisen opinnoilleni, ja vaihdan ne kirjaimellisesti lennossa läpsystä vaihtoon -tyylillä myynnin ja markkinoinnin digiosaajan opintoihin - työn ohessa, kuinkas muutenkaan.

 Ajankäytön hallinnan taidoille on todellakin tulevina kuukausina käyttöä.

Pidä minulle peukkuja.

Ja hei kuullaan taas pian. Tämä päivityksen myötä blogi päivittyy jatkossa entiseen vanhaan tahtiin.

Iloista, että olet siinä. Heissan!


2 kommenttia

  1. Minusta jokainen lomailee tyylillään. Minä tarvitsen yhden pitkän loman vuodessa, mutta tiedän, että yksityisyrittäjänä noin pitkä loma olisi lähes sula mahdottomuus ilman kunnollisia säästöjä.
    Kiva kun palasit lomalta, tsemppiä syksyyn ja opintoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei kyllä, komppaan!

      Korostan tässä yhteisesti ja kaikille, että en missään tapauksessa kritisoi neljän viikon (tai minkään muunkaan) mittaista kesälomaa. Loman tarve ja merkitys korostuu työn ja työntekijän omaan työhönsä liittyvien vaikuttamismahdollisuuksien myötä. On ammatteja, joista varmasti minäkin kaipaisin ja tarvitsin pitemmmän kuin viikon mittaisen loman.

      Työn tekemisen muodot kuitenkin muuttuvat maassamme kovaa vauhtia. Työstä on tulossa monelle, halusimmepa tai emme, jonkin tyyppinen elämäntapa. Sellaiseen yhtälöön on vaikea enää sovittaa perinteistä neljän viikon mittaista kesälomaa vaan loma rytmittyy arkeen muulla keinoin.

      Ihanaa, kun olet Outi jälleen siellä <3. On ollut ikävä <3!

      Poista

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram