Lukuaika
Yhteistyössä Keski-Uudenmaan Teatteri KUT *
Tämä rouva ei ole pysyä nyt nahoissaan.
Sanonpa vain, että pitkästä aikaa. Todellakin pitkästä aikaa.
Keski-Uudenmaan Teatterin KUT:n Tarpeettomia ihmisiä on loppuvuoden tapaus. Oikea The Must -näytelmä
Näytelmä, jolla on merkitystä. Näytelmä, jonka teema on pelottavan ajankohtainen.
Näytelmä, joka jää mieleen kaivelemaan ja takaraivoon pyörimään pitkäksi aikaa esityksen jälkeen.
Ja näytelmä, joka on kaikkea muuta kuin hauska.
Eipä siis sillä, etteikö komedioilla ja kevyellä viihteellä olisi teattereissa oma sijansa. On totta kai.
Teatterin yksi tehtävä on viihdyttää ja tarjota elämyksiä. Nostaa katsojat hetkeksi arjen yläpuolelle.
Mutta teatterin tehtäviin, kuten kulttuurin ylipäänsä, kuuluu myös havainnoida ympäröivää elämää, nostaa esiin epäkohtia, avata ja tarjoilla uusia näkökulmia, kertoa, että oletko muuten huomannut: myös tältä maailmamme näyttää.
Haastaa katsojaa ja puhutella.
Luoda mahdollisuuksia ymmärtää toista ihmistä ja samalla itseään sekä ymmärryksen kautta rakentaa ehkä jotain parempaa, ehjempää.
Ja nyt kaikkea tätä meille tarjoillaan KUT:n Tarpeettomissa ihmisissä.
Reko Lundanin kuvaus parisuhdeväkivallasta
Tarpeettomia ihmisiä on
Reko Lundanin käsialaa. Jos olit teatterifani vuosituhannen vaihteessa, et voinut välttyä nimeltä.
Lundan tuli tunnetuksi yhteiskunnan kipukohtia viiltävän tarkkanäköisesti analysoivana käsikirjoittajana ja ohjaajana ennen kuin aika jätti hänestä aivan liian varhain.
Tarpeettomia ihmisiä on kirjoitettu vuonna 2003, mutta se on suoraan kuin tästä päivästä.
"Ei tarvittu meikeläistä enää sitte", toteaa näytelmän päähenkilö Kari (
Jukka Peltola). Pitkällä työuralla ja ammattitaidolla ei ollut merkitystä. Kari on jäänyt työttömäksi.
Työttömyys masentaa. Tyhjät, valuvat päivät ovat pitkiä ja tappavan tylsiä.
Vaimo Tuula (Anna-Leena Sipilä) etenee omalla urallaan lähikaupassa, ja ystävä Petrikin (Jari Vainionkukka) tuntuu Karin mielestä porskuttavan elämässään.
Sillä hyvähän sen nyt on: opettajaihmisen. Ja vaimokin on lentoemäntä ja kaikkea.
Karin elinpiiri pienenee, elämä pyörii pelkän keittiön pöydän ympärillä. Ei kestä enää pää, ei mieli. Pala palalta Kari muuttuu ja murtuu. Tarpeettomuuden tunne vie hänet mennessään.
Ja sitten tulee yö, jolloin Kari lyö vaimoaan Tuulaa ensimmäisen kerran.
Tuula vaikenee ja peittelee miehensä tekosia. Tarkkanäköinen työkaveri Sonja (Elina Varjomäki) näkee, mistä on kyse ja yrittää puuttua parhaalla ymmärtämyksellään ystävänsä tilanteeseen.
Vaihtelevin tuloksin.
Käy niin kuin kai oikeassa elämässä yleensä. Tilanteet ja tapahtumat eskaloituvat, eikä kukaan omassa elämässään olevista tarpeettomista ihmisistä koe olevansa oikein voittaja.
Meistä jokainen haluaa olla tarpeellinen
Tarpeettomia ihmisiä -näytelmää pidetään parisuhdeväkivallan ja Karin kuvauksena, ja se sitä se toden totta toki on.
Minusta näytelmä on kuitenkin myös tarina neljästä aikuisesta ihmisestä, joista jokaisella on kaipuu ikiaikaiseen elämämme perustarpeeseen: olla ja saada tuntea olevansa tavalla tai toisella tarpeellinen, jollekin ja jossain asiassa merkityksellinen.
Tuula, Petri ja Sonja jäävät näytelmässä sivurooleihin, mutta myös heistä jokainen kipuilee oman olemisensa ja elämänsä merkityksellisyyden sekä läheisyyden kaipuun kanssa.
Tosin eri tavoin kuin Kari.
Miksi minä olen olemassa. Mikä minun tehtäväni tässä maailmassa on. Olenko minä riittävä sellaisena kuin olen, ja miksi joku muu on, mutta minä en.
Hymyilisin, jos en itkisi
Minulla on ollut ikävä Seppo Halttusen ohjauksia. Halttunen on mestarillinen näyttelijä, mutta hänestä on muotoutunut myös taidokas ohjaaja. Jos tältä rouvalta kysytään, hän ohjaa ihan liian vähän.
Nautin Halttusen tavasta luottaa näyttämöllä tyhjään tilaan: luoda hetkiä, joissa ei tapahdu mitään, ja joissa ollaan vain.
Hetkiä, joissa katsoja saa sekunnin murto-osan levähtää ja sulatella näkemäänsä.
Hetkiä, jotka puhuttelevat ilman puhetta.
Näyttelijäkaarti tekee Halttusen ohjauksessa loistavaa työtä. Jukka Peltola on oikea ja aito Kari, ei siitä mihinkään pääse.
Siksi hän on erinomainen valinta päärooliin. Mutta hän on muutenkin virkistävä poikkeus KUT:n aika tavalla tutuksi tulleiden kasvojen joukossa.
Tarpeettomia ihmisiä on niin rehellinen ja todentuntuinen kuvaus, että hymyilisin, ellei minua itkettäisi.
Enkä ole muuten ainoa.
Katsomossa paitsi pidäteltiin kyyneleitä ja pyyhittiin kasvoja, mutta erään tarinan mukaan myös pyörittiin istuimillaan vaivaantuneina.
Tarpeettomia ihmisiä tulee katsojan iholle. Se uppoaa luihin ja ytimiin saakka. Se on pelottava ja hyvä yhtä aikaa.
Näytelmä saattaa myös haastaa ja tehdä joidenkin olon vaikeaksi. Sen vuoksi KUT tekee näytelmän ajan yhteistyötä keravalaisen Lyömättömän linjan kanssa.
Lisää tärkeitä tarinoita löydät myös Keski-Uudenmaan Teatterin Facebook-sivulta. Lämpimästi suosittelen. Kurkkaa!
Tarpeettomia ihmisiä
Keski-Uudenmaan Teatterissa KUT:ssa
pe 22.11. asti.
* Rouva Sana näki esityksen kutsuvieraslipulla
|
Yllä olevan kuvan kuvateksti:
Tukku omassa elämässään hukassa olevia ihmisiä: Kari (Jukka Peltola, vas), Tuula (Anna-Leena Sipilä),
Petri (Jari Vainionkukka) ja Sonja (Elina Varjomäki).
(Kuva: KUT/Sebastian Rosenberg/Kapina Oy) |
Keski-Uudenmaan teatteri
Keski-Uusimaa
kulttuuri
KUT
Tarpeettomia ihmisiä
teatteri
2 comments
Tykkään kovasti Anna-Leena Sipilästä, hän on todella lahjakas näyttelijä. Rankka aihe näytelmälle, mutta koen, että on hyvä puhua niistä ikävistäkin asioista. Perheväkivallasta kärsii niin moni hiljaa ja se on todella surullista.
VastaaPoistaRankka aihe, ihan kirjaimellisesti. Ei naurata lopputaputusten aikana, itkettää vain.
PoistaSilti jotenkin tykkään teatterin mahdollisuudesta ja keinoista käsitellä myös rankkoja aiheita. En ole ainoa. Omaa kieltään kertovat KUT:n Facebook-sivuilla jaettavat tarinat. Niitä kannattaa käydä kurkkimassa ja lukemassa.
Teatteri on oiva taiteen muoto.
Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!