Mikä erottaa harrastamisen ja unelmaduunaamisen toisistaan?

No se, että unelmaduunista maksetaan palkkaa, aito rahallinen korvaus, ja harrastus on... no, sellaista puuhastelua unelmien parissa, joka tuo kyllä hyvän mielen ja tekemisen ilon, mutta siinä kaikki.

Satu Rämö ja Hanne Valtari ovat kirjoittaneet ansiokkaan jatko-osan Unelmahommissa, tee itsellesi työ siitä mistä pidät -kirjalleen. Löydät ykkösosaan liittyvän kirjoituksen yhä täältä.

Unelmahommissa-kirjan jälkeen kaksikolta syntyi kolme tuotantokautta podcasteja, ja nyt on siis uunituoreen kakkososan Unelmaduunarin tilipäivä - 8 askelta ja tienaat tarpeeksi -teoksen vuoro.

Uutukaisen keskiössä on ennen kaikkea raha, ansaitseminen. Se, miten unelmaharrastuksesta tehdään unelmaduuni.

Ei ole ihme, että sisällöntuottajakaksikon tuottamat unelmaduunisisällöt kiinnostavat.

Kymmenkunta vuotta sitten yleistynyt bloggaaminen on toiminut tienraivaajana itsensä työllistämisestä haaveileville. Ja etulinjassa on ollut myös kirjan kirjoittajakaksikko.

Vuoden 2020 työelämätrendi: pakkoyrittäjyys

Aiheen kiinnostuksen puolesta puhuvat lukuisat faktat.

Kuuntele nyt ketä tahansa tulevaisuudentutkijaa, ja saat kuulla, kuinka yksi varmemmista keinoista työllistyä tulevaisuudessa on, kun teet itse itsellesi työn.

Sama asia sanottiin vieläkin suoraviivaisemmin helmikuun alussa Ylen artikkelissa.

Vuoden 2020 työelämän yhdeksi suurimmaksi trendiksi artikkelissa mainittiin pakkoyrittäjyys:

"Työtä on, mutta työpaikkoja ei. Se tarkoittaa, että tulevaisuudessa yhä useampi tekee tavalla tai toisella freelancerina tai yrittäjänä töitä. Palkkatyötä ei ole enää kaikille, sanovat asiantuntijat."

Tätä samaa ilmiötä tukevat Suomen Yrittäjien tilastot. Yksinyrittäjät ovat jo yrittäjäjärjestön suurin jäsenryhmä - eivät siis pienet tai edes keskisuuretkaan yritykset vaan yksin töitä pakertavat: ihan samaan tapaan kuin tämä rouva tai kirjan kirjoittajat.

Moni etsii jatkossakin tukea ja tietoa oman yrittäjyytensä ensitaipaleelle, ja siihen Unelmaduunarin tilipäivä on ehdottomasti suositeltava teos.

Tarjolla kaikille kaikkea, sopivasti

Unelmaduunarin tilipäivässä on selkeä rakenne: kahdeksan kohdan tavoitteena on ottaa oma ansaintalogiikka haltuun ja tienata omissa unelmahommissa ainakin sen verran, että sillä tulee toimeen.

Välillä kerrataan vähän menneitä, palataan jälleen takaisin tähän päivään, kysellään ja haastetaan eri alojen ammattilaisia jakamaan omia kokemuksiaan, sipaistaan joukkoon omia havaintoja, ja palataan jälleen takaisin hyppyruudukkoon.

Vaikka kirjasta ehdottomasti eniten saavat yrittäjyydestä haaveilevat, moni taatusti tykkää, että se huomioi myös työsuhteessa työskentelevät.

Kaikille on tarjolla hiukan kaikkea, ken haaveilee omasta unelmaduunista.

Kuulostaa sillisalaatilta, mutta sitä se ei ole. Kokonaisuus pysyy kirjassa hanskassa.

Harrastus on työ, kun siitä saa rahaa - riittävästi

En varmasti valehtele, kun sanon, että freelanceriksi heittäytyminen tai oman yrityksen perustaminen on Suomessa helppoa (ja hyvä niin!).

Haastavampaa sen sijaan on, mistä maksavia asiakkaita löytää, mitä heidän tavoittamisensa vaatii - ja ennen kaikkea, miten omasta työstä kehtaa pyytää sellaisen korvauksen, että sillä tulee oikeasti toimeen.

Puhun tässä tietoisesti kehtaamisesta, sillä siitä useimmiten asiassa on kyse.

Luovan alan yrittäjien keskusteluihin ja omiin kokemuksiin perustaen uskallan väittää, että hinnoittelu on yksi haasteellisimmista seikoista - ellei haasteellisin - tehdä omasta unelmaharrastuksesta unelmatyö.

Sillä kuten sanottu, harrastus on työ vasta, kun sillä tulee taloudellisesti toimeen.

Aika moni luovan alan yrittäjä ei tänäkään päivänä tule - tai kitkuttelee kuukaudesta toiseen nälkärajalla (myös yksinyrittäjän vuosiansioista on olemassa vino pino tilastoja, mutta jääkööt ne jonnekin toiseen kertaan...).

Niistä on unelmahommat kaukana.

Nelivuotisen yrittäjätaipaleeni (ja sitä edeltäneen monivuotisen freelancerurani) jälkeen Unelmaduunarit ei tarjoa minulle henkilökohtaisesti kovinkaan paljon uutta. Kirjaa lukiessani huomaan toistuvasti nyökytteleväni, että kyyyyl-lä, noinhan se tosiaan on.

Mutta viis siitä. Se ehkä kertoo vain, että kirjan tärkein kohderyhmä on unelmaduunista vasta haaveilevissa, ei sitä parhaillaan elävissä.

Suoraa puhetta rahasta

Erityisen iloinen olen kirjassa verkostoitumisen ja oman osaamisen näkyväksi tekemisen merkityksen painottamisesta - sen tärkeän hinnoittelun lisäksi.

Teen YES-kummina yhteistyötä koulujen kanssa. Opettajien kanssa käymieni keskustelujeni mukaan markkinoinnin ja verkostoitumisen merkitystä ei voi korostaa erityisesti nuorille, omaa työuraansa etsiville yhtään liikaa.

Olen kuullut monta kertaa, kuinka nuorilla aikuisilla on valtava määrä erilaisia toiveita ja suunnitelmia itsensä työllistämisestä, mutta ei kovinkaan realistisia kuvia oman työhönsä liittyvän taustatyön ja markkinoinnin määrästä.

Markkinointiahan se verkostoituminenkin mitä suuressa määrin on.

Kuten helmikuun alussa koulukäynneilläni viimeksi sanoin:

Kahvia on juotava loputtomilta tuntuvissa kissanristiäisissä, jaettava käyntikortteja sekä oltava aktiivinen verkossa ja somessa ennen kuin oma unelma muuttuu harrastuksesta vähitellen aidoksi duuniksi.

Raha ei kilahtele tilille vielä, kun on avannut kanavat verkkoon ja someen, joista potentiaalinen asiakas halutessaan sinut löytää. Minä ja sinä sen tiedämme, mutta erityisesti moni nuori edelleenkään ei.

Aivan kuin some ja verkko toisi töitä ihan itsestään. Voin sanoa, että ei tuo. Siksi Unelmaduunarin tilipäivä -kirjan kaltaisia teoksia tänään tarvitaan.

Ja vaikka omassa yrityksessä porskuttaisi miten hyvin tahansa, onhan se aina virkistävää kuulla, miten toiset toimivat ja tekevät. Kiitollisuutta ja oman arvostuksen tunnetta omaa työtäni kohtaan kirja kyllä lisäsi.

Erityisesti oman työn hinnoittelun kovin rehellisen oloisesta avaamisesta on annettava Rämölle ja Valtarille isot propsit.

Rahasta, palkkioista ja omalla työllä tienaamisesta ei puhuta tässä maassa edelleenkään yhtään liikaa.