* Yhteistyössä Järvenpään taidemuseo

On oikeastaan ihan älytöntä, miten vähälle huomiolle Järvenpään taidemuseon parhaillaan, ja vielä tovin aikaa, avoinna oleva taidenäyttely on jäänyt.

En suurentele tuskin yhtään, kun sanon, että jos vastaava olisi nähnyt päivänvalon remontissa olevassa nykytaiteen museossa Kiasmassa Helsingissä, näyttelystä olisi tehty useita isoja otsikoita. 

Sanon siis jo nyt: jos et joululomallasi tiedä, mitä tekisit, mene Järvenpään taidemuseoon.

Kyllä, Kytketty kaupunki, kätketty taide -näyttely on suurelta osin ihan kokonaan muuta, jota Järvenpään taidemuseossa on totuttu perinteisesti näkemään. Sen ei kannata antaa kuitenkaan hämätä.

Valtaosa näyttelystä koostuu brittiläisen mediataiteilijan Stanzan teoksista. Näyttely on Stanzan ensimmäinen Suomessa. 

Jos kerron, että taiteilija on nähty aikaisemmin niin Venetsian Biennaalissa, Tate Britainissa kuin lukuisissa muissa museoissa ympäri maailman, ymmärrät varmasti vertaukseni Kiasmaan.

Jos näin jälkikäteen miettii, juuri mikään muu näyttely ei voisi olla parempi juhlistamaan Järvenpään 70-vuotisjuhlavuoden loppua. 

Kaupungissa on taiteilijoita omasta takaa, isoja nimiä ja niin edesmenneitä kuin nykyisiäkin, mutta heitä on taidemuseossa nähty jo paljon, nähdään parhaillaan, ja nähdään taatusti vastakin.

Mitä lähempänä olemme, sitä vähemmän kohtaamme

Lontoolainen Stanza ottaa näyttelyssään kantaa teknologian valtaan. Millainen arjestamme tulee, kun koneet ja tieto nappaavat vallan, ja ihmisten väliset kohtaamiset siirtyvät laitteiden kautta tapahtuvaksi.

Seinillä ja lattialla sykkii, naputtaa ja hakkaa. Äänien ja valoärsykkeiden tulva on paikoin kakofoninen. Ärsyttävä.

Kaikkea esillä olevaa ei voi sanoa kovin kauniiksi, mutta niin ei ole tarkoituskaan. On tarkoitus herättää, saada kävijä pohtimaan.

En voi sille mitään, että näen Stanzan näyttelyssä myös viestejä rakentamisen vähentämisen ja lähiluonnon vaalimisen puolesta. 

Sillä mitä meille enää jää, jos elinpiirimme kutistuu? Koneet ja teknologia.

Se on samalla paradoksi. 

Kun viimeisetkin vapaat maapläntit rakennetaan täyteen, olemme lähempänä toinen toisiamme kuin koskaan. Sullottuna kiinni toinen toisiimme, mutta samalla ilman vapaata hengittämisen mahdollisuutta. 

Mitä tiiviimpi massa yhdessä olemme, sitä vähemmän enää kohtaamme. Koneet ottavat elämästämme vallan.

Kuka valvoo ja ketä? Ja riittääkö meille jatkossa elämänlaaduksi teknologinen mielenmaisema?

Kas, siinäpä muutama kysymys.

Järvenpään muutos on ollut rakettimainen

Jos kaipaat perinteisempää taidetta, sitäkin on Järvenpään taidemuseossa parhaillaan tarjolla. 

Juhlavuoden kunniaksi esille on nostettu sellaisia julkisen kokoelman taideteoksia, jotka ovat olleet hankalasti kaikkien tutustuttavissa. 

Eli siis sellaisia kaupungin omistuksessa olevia teoksia, joita on sijoitettu kouluihin ja muihin julkisiin tiloihin, ja joihin suuri yleisö ei pääse juuri katsomaan.

Jos olet järvenpääläinen, käy ehdottomasti katsomassa ainakin vanha mustavalkoinen lyhytelokuva. 

Elokuva on mannaa paikallisesta historiasta kiinnostuneelle. Samalle se osoittaa hyvin, kuinka juhlavuottaan viettävä kulttuurikaupunki on muuttunut 70 vuodessa lähes rakettimaista vauhtia.

Kytketty kaupunki, kätketty taide - Järvenpään 70-vuotisjuhlavuoden näyttely Järvenpään taidemuseossa 6.1.2022 asti.

* Rouva Sana näki näyttelyn kutsuvieraslipulla

Järvenpään perustajana tunnetun Bjarne Westermarkin muotokuva on Eero Järnefeltin tyttären Laura Järnefeltin tekemä. Teos edustaa perinteisempää taidetta juhlavuoden näyttelyssä.