Rouva Sana, vapaalla

On lopulta oikeastaan se ja sama, missä asumme: missä asuinpaikkakuntamme sijaitsee tai minkä niminen se on.

Tärkeämpää on, että me tiedämme kuuluvamme joukkoon, siihen porukkaan, missä asumme.

Tällaiseen kiteytykseen voi päätyä joulukuun ensimmäisenä päivänä Hyvinkäällä järjestetyn Paikallistu! - Get Local! -näyttelyn avajaispaneelin perusteella, johon Rouva Sana yhdessä viiden muun kutsuvieraan kanssa osallistui.

Paikallistu! - Get Local! -näyttelyyn liittyy peli, joka on saatavana pienenä, perinteisenä lautapelinä ensi vuoden alussa. Avajaisissa Rouva Sana saapui pelilaudalle punaisella polkypyörällä. Tuusulan edustaja Sari Heiskanen tuli Jokelaan lastenvaunuja työntäen.

Harri Nyman oli Paikallistu! - Get Local!-hankkeen toinen tutkijoista. Hän toimi myös avajaispaneelin yhtenä vetäjänä.

Hyvinkään kaupunginmuseon intendentti Susanna Eskola ja tutkija Harri Nyman esittelivät hanketta.

Omaa asuinpaikkaa ei voi aina valita. Siihen vaikuttavat perhe- ja työsuhteet. Joskus työ heittää jonnekin, missä ei ole koskaan kuvitellut asuvansa.

Silloin omalla asenteella on merkitystä. Kuten eräs avajaispaneelin kuulijoista totesi: "On vain päätettävä, että minä kotiudun."


Kotiutumisessa ja uudelle paikkakunnalle kiinnittymisessä tärkeään rooliin nousee yksi ylitse muiden: alueen ihmiset, naapurit, asukkaat.

Heidän suhtautumisensa muukalaiseen, heidän toivottamisensa tervetulleeksi, ottaminen mukaan joukkoon. Jopa heidän tervehtimisensä ja silmiin katsomisensa; ne kaikki ovat uudelle tulokkaalle merkityksellisiä.

Oivallisena apukeinona kotiutumisessa toimivat paikkakunnan yhdistykset, seurat, asukasliikkeet, harrastajaporukat sekä lasten päiväkotien, koulujen ja harrastusten ympärille syntyneet ryhmät ja yhteisöt.


Se, kuinka kotoisaksi ihminen tuntee olonsa, ei ole ihan se ja sama. Oman paikallisidentiteetin tunnistaminen ja sen omaksi kokeminen on voimavara paitsi yksilölle itselleen myös koko seudulle.

Kuuluessaan joukkoon, jokainen on osa jotain suurempaa, joka synnyttää uutta hyvää.

Mistä olemme kotoisin? Vai olemmeko kotoisin tässä globaalissa maailmassa enää mistään? Ja onko kotiseudulla lopulta mitään merkitystä?

Näihin - ja moniin muihin - kysymyksiin Rouva Sana peräänkuulutti parisen viikkoa sitten teiltä vastauksia ja sai niitä vinon pinon. Suuren suuri kiitos niistä!

Kotiseudun ja paikallisidentiteetin pohtiminen on jälleen ajankohtaista, kun Keski-Uudenmaan kuuden kunnan museoiden nykydokumentointihanke Karvanopat ja Kaukametsä - elämää Kehä III tällä puolen saa jatkoa.

Ensi tiistaina Hyvinkään Villan Voimalassa avattavassa Paikallistu! Get Local! - näyttelyssä paikallisuuden ja paikallisidentiteettien tutkimista jatketaan muun muassa uuden lautapelin avulla.

Rouva Sana on mukana avajaistilaisuuden paneelikeskustelussa Järvenpään ja Hyvä kasvaa Järvenpäässä -asukasliikkeen edustajana.



Se, mistä meistä jokainen tuntee olevansa kotoisin, ja mikä määrittää meidän kotiseutumme, taitaa - ainakin vastausten perusteella - olla kovin henkilösidonnaista.

Mielipiteisiimme vaikuttavat lapsuuden muistot, perhesidonnaisuudet sekä kiinnittyminen aikuisiän paikkakunnalle.

Muun muassa.

Karvanopat ja Kaukametsä -hankkeen raportissa todetaan, että paikallisuuksilla on historiallinen juuri.

Teitä Rouva Sanan lukijat maailma on heitellyt aikuisikään mennessä paikasta toiseen. Osa on käynyt kääntymässä jossain ja palannut onnekseen jo nyt takaisin lapsuusajan maisemiin.

Suuri osa teistä, jotka ette ole sitä vielä tehneet, kaavailette sitä jossain elämänne vaiheessa.

Vähemmistössä olemme me, ainakin Marika, Shaninordic ja Rouva Sana, jotka tunnemme olevamme kotona juuri nyt; siellä, missä perheemme ovat (vaikka Marika haaveileekin vielä omien sanojensa mukaan joskus paluumuutosta takaisin, ei lapsuusajan maisemiin vaan pääkaupunkiin, jonne hänellä on pieni kaipuu...).

Entistä kiinnostavampaa oikeastaan onkin se, miksi me, jotka tunnemme olevamme kotona juuri nyt, emmekä edes kaipaakaan muualle, tunnemme olomme kotoisaksi vieraalla maaperällä, kilometrien päässä lapsuusmaisemista.

Parhaiten kysymykseen ehkä vastaa Shaninordic, Taiwanista Suomeen kotiutunut ja maatamme ja uutta kotiseutuaan maailmalle markkinoiva freelancekirjoittaja.

Shaninordicin mukaan kotiutumisessa auttaa seudulla jo asuvien asukkaiden lämmin ja avoin suhtautuminen uusiin tulokkaisiin sekä heidän toivottaminen tervetulleeksi kunnassa järjestettäviin tapahtumiin ja tilaisuuksiin.

Nykyisessä kotikunnassaan Järvenpäässä, tuhansien kilometrien päässä lapsuudenmaisemistaan, Shaninordic arvostaa luontoa ja kulttuuria.

Erityismaininnan häneltä kotiseutuun kiinnittymisessä ja arjen rikastuttamisessa saavat oma kotijärvi, keskisen Uudenmaan rikas kulttuuriperimä, ja kyllä, paikallinen neulekahvila Lentävä Lapanen (joka sai taiwanilaislähtöisen naisihmisen neulomaan... hurraa!).

Tärkeimpänä kaikesta Shaninordic pitää kuitenkin vuorovaikutusta: mahdollisuutta tulla nähdyksi ja kuulluksi, asuipa hän missä tahansa.

Kuten Shaninordic itse sanoo, nyt hän ymmärtää, mitä "koti on siellä, missä sydämesi on", tarkoittaa: "I finally realized what does it mean by saying "home is where your heart is".

"It´s never about city, it´s always about people. Without people there wouldn´t be a city. We create the city together, along the way we become who we are."

Niinpä.

Kyse ei lopulta ole ehkä sittenkään kotiseudusta ja paikasta itsestään vaan kyse on sen ihmisistä.

Ilman ihmisiä ei ole kotiseutuakaan.

Uutta tai vanhaa.

Mitä kotiseutu merkitsee ihmiselle, joka on muuttanut sitten lapsuusvuosien kauaksi kotoa?

Onko uudella kotiseudulla merkitystä, ja jos on, miten uutta paikallisidentiteettiä voisi vahvistaa?

Niin, että ei sitten yhtään sen henkevämpiä olleet Rouva Sanan ja bloggaajakollega Kivi & Kakun Marikan keskustelut ja ajatukset, kun tapasimme jokin aika sitten (no joo, juttelimme kyllä paljon muustakin, ja huom! paino on sanalla "muustakin"...).

Meitä molempia yhdistää kuitenkin yksi seikka: olemme perheinemme keskiselle Uudellemaalle lähes samaan aikaan muualta muuttaneita. Junan tuomia, kuten täällä ruukataan sanoa.

Bloggaajakollegani Marika saapui Järvenpäähän suoraan Helsingistä, minä samasta kaupungista Tuusulassa vietetyn seitsemän vuoden mutkan kautta.

Pääkaupunkiseudun tuntumassa junaradan - ja sittemmin myös moottoriteiden varsilla - sijaitsevia kaupunkeja ja asuintaajamia on kutsuttu jo kauan junanvarsikaupungeiksi ja nukkumalähiöiksi.

Yhteistä näille nimityksille on se, että niillä pääkaupunkiseudun kehyskuntia on kuvattu nukkuvina, uinuvina tienoina, missä asukkaat käyvät vain kotona nukkumassa, kun muu elämä on jossain muualla, yleensä Helsingissä.

Totta varmasti toinen puoli.

Kukapa tuota kieltäisi, varsinkaan kaksi-kolmikymppisten kohdalla, aikana ennen perhettä. Silloin uudella kotipaikkakunnalla ei liene juuri muuta merkitystä kuin alhaiset asumiskustannukset ja nopea ja sujuva yhteys Helsinkiin.




Suhde kotiseutuun kuitenkin muuttuu viimeistään silloin, kun perhekoko kasvaa yhden ja kahden hengen kotitaloudesta vähintään kolmen hengen kokoiseksi.

Kun jälkikasvu varttuu, elämä seisahtuu: uudesta, joskus väliaikaiseksikin suunnitellusta kotikaupungista tulee vaivihkaa pysyvä. Viimeistään lasten mennessä kouluun muuttaminen ei ole enää yhtä yksinkertaista.

Ja kun lasten myötä vanhempien uusi elinpiiri pakosta laajenee, ei enää olekaan ihan se ja sama, millaisena kotiseutu asukkaalleen näyttäytyy.

Yhtä mieltä olemme Kivi & Kakku -bloggaajan Marikan kanssa siinä, että tärkeässä asemassa kotipaikkakunnalle kiinnittäytymisessä ovat päiväkodit ja peruskoulut, varsinkin alakoulut.

Uusi sosiaalinen viitekehys syntyy lasten kavereiden ja heidän perheidensä ympärille. Ken tai kenen lapset harrastavat aktiivisesti, toinen lähiyhteisö syntyy harrastusten keskelle.

Rouva Sana ei olisi Rouva Sana, jos hän ei korostaisi myös kulttuurin merkitystä.

Tieto siitä, mitä kotiseudulla on tehty ennen ja mitä siellä on ajateltu, miten kulttuurinen miljöö on rakentunut ja muovautunut vuosikymmenten ja -satojen saatossa ja mitä se on merkinnyt paikallisille asukkaille, ja miten henkistä pääomaa seudulla arvostetaan nyt, on arvo, jolla ei ole hintalappua.

Se on alueen asukkaille arvo itsessään.



Vaan mitä mieltä sinä olet?

Kerro, kommentoi, anna alla palautetta! Nyt luen sitä erityisen suurella mielenkiinnolla.

Rouva Sanalla on ilo ja kunnia toimia joulukuun alussa Hyvinkään kaupunginmuseossa avattavaan Paikallistu! -Get Local! -näyttelyyn liittyvän avajaispaneelin Järvenpään ja Hyvä kasvaa Järvenpäässä -asukasliikkeen edustajana.

Lisää tietoa tulevasta kuuden keskisen Uudenmaan kunnan yhteisnäyttelystä löydät täältä.

Käytän luvallenne kertynyttä kommenttimateriaalia paneelikeskustelussa, jonne on muuten, vink vink, kaikilla vapaa pääsy.

Jos aihe siis hiukankaan kiinnostaa ennemmän, pistä siis kalenteriisi muistiin jo nyt ti 1.12. klo 18-19.30 ja paikaksi Hyvinkään kaupungintalon aula.


Oletko paljasjalkainen kotipaikkakuntasi asukas vai oletko junan (tai moottoritien) uudelle asuinseudulle kuljettama?

Mistä tunnet olevasi kotoisin: syntymäpaikkakunnaltasi, lapsuuspaikkakunnaltasi vai sieltä, missä asut juuri nyt?

Mitä asioita arvostat, jotta tunnet itsesi kotipaikkakunnallasi kotoisaksi?

Tai täytyykö globaalissa maailmassa enää kenenkään olla mistään kotoisin? Oletko maailmankansalainen, jonka koti rakentuu aina sinne, missä tärkeimmät ihmiset ja tavarat ovat?

Kerro, avaudu! Vastaa sinulle mieluisella tavalla: tämän postauksen kommenttikenttään, Rouvan Facebook-sivuille tai Google+:aan. Minne vain.

Tärkeää ei ole missä asut vaan mitä se, missä asut, sinulle merkitsee. Myös se, että se ei merkitse yhtään mitään, on merkittävää.

Ehkäpä juuri sinun ajatuksesi päätyvät osaksi tulevaa näyttelyä ja sen avajaispaneelia.

Lämmin kiitos sinulle etukäteen!

EDIT: Löydät nyt myös bloggauksen muokattuna Hyvä kasvaa Järvenpäässä -asukasliikkeen verkkosivuilta. Pääset sinne tästä. Käy kurkkaamassa!