Viisi tv-vinkkiä koronapäiviin
Tunnustan käsi sydämellä, että en olisi koskaan milloinkaan aikaisemmin voinut kuvitella kirjoittavani tämän kaltaista blogikirjoitusta.
Olen paitsi lukemisessani myös elokuvien ja erityisesti tv-sarjojen katsomisessa tiukan puritaaninen. Tekemisestä pitää olla mieluiten jotain hyötyä.
Ja mieluiten melkein aina.
Yhtälöön mahtuu vain harvoin viihtyminen tv:n äärellä.
Vuosi sitten aloitin Tarinoiden vuosi -teemavuoteni, jonka ainoa tarkoitus on oikeastaan ollut kasvattaa joutilaan ja kevyen lukemiseni määrää.
Olen onnistunut siinä erinomaisesti.
Onnistumiskokemukseni ja koronavuoden aiheuttamien lieveilmiöiden ansiosta olen kasvattanut samaa ideologiaa nyt myös katselemiseni puolelle.
Olen opetellut, että joskus on täysin ok vain viihtyä elokuvien ja tv-sarjojen äärellä. Aika ei siis mene hukkaan, vaikka joskus viihtyykin.
Netflix on tullut tarpeeseen.
Suoratoistopalvelu voisi olla toki jokin muukin. Testissä on ollut vuoden aikana useita.
Koska tv:n katselumahdollisuuksia on koronapäivinäkin usein aika rajallisesti, olen rajannut ajankäytöllisistä syistä katseluni Areenan lisäksi vain yhteen suoratoistopalveluun, ja se sattuu olemaan nyt vain Netflix.
Eikä valinta mikään huono ole. Netflixillä on erityisesti oivallisia sarjoja enemmän kuin ehdin katsoa.
Siispä ohessa niistä viisi varmaa tärppiä, ole hyvä. Kaikki sopivat vaikka lähestyvään pääsiäiseen.
En taida olla nimittäin ainoa, jonka pääsiäissuunnitelmat menivät, kas kummaa, toistamiseen uusiksi.
Viisi Netflix-vinkkiä
Olen ylistänyt Annaa aikaisemminkin, ja ylistän jälleen. Jos sinulla on aikaa vain yhteen tv-sarjaan, katso ehdottomasti tämä Anna-klassikkokirjasarjaan perustuva Anna, A lopussa.
Sarjasta on tehty peräti kolme tuotantokautta, joten katsottavaa riittää kohtalaisen pitkäksi toviksi.
Anna on yksinkertaisesti ihana - niin ihana, että jouduin itse annostelemaan sen katsomista, jotta sarja ei olisi loppunut kolmesta tuotantokaudesta huolimatta liian pian.
Ylistin jossain vaiheessa sarjan uskollisuutta kirjalle, mutta jaksojen edetessä tajusin, että tarinaa on muokattu paikoin isommallakin kaivurilla. Todennäköisesti ihan dramaturgisista syistä.
Muutokset eivät silti haittaa. Taustalla on silti ihan se tuttu Anna, jonka ainakin oma ikäluokkani tunnistaa.
Mutta yksi varoituksen sana: Anna aiheuttaa riippuvuutta. Sinulle saattaa käydä samoin kuin minulle. Jouduin lukemaan Anna-kirjat viime kesänä uudelleen.
PS. Ilouutinen sinulle, joka et halua maksaa ekstraa tv:n katsomisesta. Anna saapui Ylen ohjelmistoon helmikuussa ja se löytyy nyt myös Areenasta.
Minulle kävi Death to me -sarjan kanssa niin kuin monille koukuttaville katsottaville. Sarja löytyi vahingossa, en alkuun tiennyt miten suhtautua siihen, ja lopulta katsoin kaikki jaksot lähes putkeen loppuun.
Death to me on makaaberi tv-sarja, jossa oikeastaan mikään ei ole niin kuin miltä se näyttää. Valotanko hieman alkua?
Tarina alkaa, kun aika kiukkusluontoinen leski alkaa selvittää miehensä surmaajaa. Ei kestä kauankaan, kun autollaan yliajoon osallistuneesta naisesta tuleekin yllättäen lesken hyvä ystävä.
Kyllä!
Absurdit juonenkäänteet eivät todellakaan pääty tähän. Sarjan musta huumori, viileä sarkasmi ja merkillisen makaaberit tapahtumat uppoavat minuun kympillä.
Odotan sarjan fanien kanssa nyt kolmannen tuotantokauden valmistumista.
Nappasin Rakkautta autismin kirjolla katsottavaksi kerran, kun etsin televisiosta hieman erilaista katsottavaa.
Kukaan ei tuolloin vielä puhunut tv-sarjasta. Nyt se on keikkunut Netflixin katsotuimpien ohjelmien listalla.
Rakkautta autismin kirjolla -nimi ei tee oikeutta supersydämelliselle, herkälle ja liikuttavalle dokumenttisarjalle.
Sarjassa seurataan useita noin 20-30-vuotiaita nuoria aikuisia, joista kaikilla on kaksi yhteistä nimittäjää: he ovat saaneet diagnoosin autismin kirjosta, ja heistä jokainen kaipaa vierelleen rakastavaa kumppania.
Siihen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin. Kuten sarja oivallisesti osoittaa, autismi ei ole sairaus vaan tukku erilaisia luonteen- ja käyttäymisenpiirteitä.
Kuka meistä nyt olisi muutoinkaan toisensa kaltainen.
Rakkautta autismin kirjolla avartaa ihmisyyden näkemystä ja poistaa autismiin liitettyä salaperäisyyden ja outouden mystifiointia. Autismi ei ole synonyymi tyhmyydelle vaan päinvastoin.
Sitä paitsi kuten Mathewin äiti itse sarjan alkupuolella toteaa: "Kaikissa perheissä pitäisi olla yksi Mathew", enkä voisi olla enempää samaa mieltä. Kaksikymppinen Mathew on ihana.
Rakkautta autismin kirjolla on suunnattoman sympaattinen dokkarisarja! Ehdottomasti katso, jos haluat sydämen sivistystä.
Odotan sarjalle kuumeisesti jatkoa.
Kirjailija Fran Lebowitzin ja elokuvaohjaaja Martin Scorsesen yhteistyössä tekemästä sarjasta on tänä talvena puhuttu paljon, ja minäkään en olisi tuskin tarttunut siihen ilman keskusteluja.
Kuvittele olevasi kaupungissa on eräänlainen dokumenttisarja New Yorkista. Siis eräänlainen.
Sarjassa Lebowitz ja Scorsese (pääosin) keskustelevat Nykkiin liittyvistä aiheista - ja nauravat ihan kaikelle.
En ole ihan varma, onko sarja edes hyvä, mutta se ainakin koukuttaa. Lebowitzin tapa hahmottaa maailmaa ja puhua suoraan omista havainnoistaan, kiehtoo.
Se, mikä ei kiehdo, on hänen tapansa nauraa omille jutuilleen Scorsesen hekottaessa vieressä. Koska sarja on kuitenkin erilainen, jollakin tapaa jopa outo, sitä katsoo silti mielellään.
Sarjan viimeinen osa, kirjoittamiseen, kirjoihin ja lukemiseen liittyvä jakso, oli ehdottomasti mielenkiintoisin.
Firefly Lane on kyllä niin nostalgista tarinahömppää, että OMG. Jo tarinan alkuasetelma on herkullisen klassinen.
Firefly Lane kertoo kahdesta nelikymppisestä naisesta, Tullystä ja Katesta, jotka ystävystyvät kouluaikoina 1970-luvulla. Vaikka he ovat teineinä ja myöhemmin aikuisina täysin eri puusta veistettyjä, heidän ystävyytensä kuitenkin vain kantaa - ja kantaa - läpi vuosikymmenten.
Sarja tarjoaa herkullista ajankuvaa, kun se poukkoilee vaihdellen 1970-luvulta 2000-luvun alkuvuosiin. Jane Fondan jumppavideoiden rantautuminen 80-luvulla on jotenkin ikimuistoinen ja nostalginenkin kohta sarjassa.
Yksi kuitenkin hieman ärsyttää. Miksi tarinan "tätä hetkeä" ei ole voitu tuoda rohkeasti tähän aikaan. Sarjan nykyisyys on ajoitettu jostain syystä vuoteen 2003, joka ei tunnu sarjassa oikein miltään ajalta.
Tai ehkä saamme valinnalle vielä joskus selityksen. Firefly Lane päättyy niin eriskummallisesti, että sen täytyy ennustaa vähintään yhtä lisätuotantokautta.
Kuten hyvien sarjojen kuuluu, myös tämä aiheuttaa riippuvuutta: jos ei muuta niin ainakin 80-luvun musiikkia kohtaan (sarjasta on tehty Spotifyhyn muuten jo lukuisia soittolistoja...).
Firefly Lane on i-h-a-n ehdoton must 80-luvulla nuoruuttaan eläneille.
EDIT 31.3.21 Juhlat
Jos tykkäät mustasta, roisista ja samalla absurdista huumorista on pakko lisätä listalle myös Netflixin sarja Juhlat. Sarja on outo, mutta maagisella tavalla vetoava.
Natasha Lyonne tekee nappiroolisuorituksen. Ihastuin täysin hänen tapaansa esittää omalaatuista ja originellia Nadiaa.
Nimi ei tee oikeutta tv-sarjan teemalle. Juhlissa siinä ollaan kyllä, voi maar, todellakin ollaan - kessu nonstoppina huulessa ja lasit heiluen niin monta kertaa, että on vaikea pysyä laskuissa.
Mutta juhlat eivät ole sarjan The Juttu. Juhlat on tarina menneiden painolastien irtipäästämisestä, itsensä hyväksymisestä sekä siitä, kuinka muita kannattaa kohdella niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan.
Ja siitä, kuinka elämä on liian lyhyt hukattavaksi yhtään ainutta päivää.
Nautinnollisia - ja JOUTILAITA - katseluhetkiä!
 |
| Anna, A lopussa on valoittava ja ihana tv-sarja Vihervaaran Annan klassikkokirjasarjasta. Sarja löytyy Netflixin lisäksi nyt myös Yle Areenasta. |