Ystäväkirja-haaste
Aluksi mietin, että onko tämä nyt hieman väärä ajankohta tällaiseen blogihaasteeseen vastaamiselle. Mutta sitten mietin, että oikeastaan päinvastoin.
Tilanne meillä ja maailmalla on nyt se, mikä se on - ja siitä voisi sanoa monta kurjaa sanaa. En tiedä sinusta, mutta ainakin minun korvistani se muuan k-alkuinen sana alkaa kuitenkin tulla jo ulos korvista.
En vähättele tilannetta. Itsekin kuulun siihen koon aiheuttamaan riskiryhmään. Mutta välillä sitä kaipaa jo nyt paluuta takaisin normaaliarkeen.
Olkoon tämä blogikirjoitus nyt yksi pieni askel sinne.
Eli lämmin kiitos ihanalle Luomulaakson Marialle, joka muisti minua talvella blogihaasteella, ja johon tartun siis vasta nyt.
Rouva Sana ja muita faktoja
Olin perustamassa blogiani alkuvuodesta 2014. Tein siitä ennen lopullisen julkaisemista monta versiota. Jokaisella kerralla, kun blogi oli julkaisua vaille valmis, tajusin, että ei... tämä ei nyt toimi.
Blogini nimi (ja ehkä monta muuta asiaa) ei ollut omasta mielestäni kelvollinen.
Blogini nimi (ja ehkä monta muuta asiaa) ei ollut omasta mielestäni kelvollinen.
Vaikka kuusi vuotta sitten henkilöbrändäyksestä ei puhuttu kuten nyt, ymmärsin, että blogini nimen tulee olla jotenkin kirjoittajaansa kuvaava.
Omaa nimeäni en voinut ottaa, sillä samalla nimellä operoi jo monta henkilöbrändiään ansiokkaasti rakentavaa (terkkuja vain muun muassa graafikko Minna Luomalle, jonka onnitteluita olen ottanut vastaan vinon pinon....). Nimen tuli olla siis jotain muuta.
Pitkän pallottelun, nimitetriksen ja testien kautta nimeksi valikoitui Rouva Sana. Siinä on jotain minua ja omaa työtäni kuvaavaa.
Pitkän pallottelun, nimitetriksen ja testien kautta nimeksi valikoitui Rouva Sana. Siinä on jotain minua ja omaa työtäni kuvaavaa.
Nimi on herättänyt paljon positiivista palautetta. Se jää kuulemma mieleen. Olen kiitollinen itselleni, että jaksoin käyttää nimen miettimiseen järkyttävän määrän aikaa.
Siinä samassa rytäkässä syntyi myös slogan "Mikään tarina ei ole liian pieni kerrottavaksi", jonka olen tätä nykyä ominut yritykseni käyttöön.
Hauskaa muuten, että sittemmin tarinat ovat alkaneet kiinnostaa myös muita.
Hauskaa muuten, että sittemmin tarinat ovat alkaneet kiinnostaa myös muita.
Perustietoni ja muuta elämänkatsomuksellista
Siviilisäätyni. Tukevasti ja pitkästi naimisissa.
Asumismuotoni. Onnellisesti omakotitalossa kylässä kaupungin laidalla.
Ammattini. Sisällöntuottaja-yrittäjä.
Työpaikkani. Sisältötoimisto Rouva Sana.
Kiinalainen horoskooppini. Ei niin mitään hajua. Se perinteisempi on skorpioni. Se onkin sitten vahvasti minua.
Harrastukset. Lukeminen, liikunta ja ulkoilu (jumppa, juoksu, jooga ja luonnossa liikkuminen), kirjoittaminen ja kulttuuri koko laajassa skaalassaan (teatteri, elokuvat, musiikki, taidenäyttelyt, siis kirjojen lisäksi).
Periaatteeni. Maailmassa on kolme joukkoa, joiden puolta on pidettävä aina: lapset/nuoret, vanhukset ja luonto/ympäristö.
Maailmankatsomukseni. Mikään tarina ei ole liian pieni kerrottavaksi.
Pohdin. Juuri nyt sitä, mihin suuntaan tämä maailma kuluvan vuoden aikana nyrjähtää, ja vaikka asia ei meidän sortin sakkiamme kosketakaan, vietetäänkö tänä vuonna perinteisiä lakkiaisia lainkaan. Tuli nyt siis vain mieleeni..
Vihaan. Syvällä rintaäänellä sanottuna en vihaa oikeastaan mitään, enkä ketään. Elämä on.
Halveksin. Pelkästään itseään ajattelevia ja kyynärpäätaktiikalla eläviä, joiden oma etu on niin tärkeä, että muita on varaa loukata tai kohdella kaltoin.
Asumismuotoni. Onnellisesti omakotitalossa kylässä kaupungin laidalla.
Ammattini. Sisällöntuottaja-yrittäjä.
Työpaikkani. Sisältötoimisto Rouva Sana.
Kiinalainen horoskooppini. Ei niin mitään hajua. Se perinteisempi on skorpioni. Se onkin sitten vahvasti minua.
Harrastukset. Lukeminen, liikunta ja ulkoilu (jumppa, juoksu, jooga ja luonnossa liikkuminen), kirjoittaminen ja kulttuuri koko laajassa skaalassaan (teatteri, elokuvat, musiikki, taidenäyttelyt, siis kirjojen lisäksi).
Periaatteeni. Maailmassa on kolme joukkoa, joiden puolta on pidettävä aina: lapset/nuoret, vanhukset ja luonto/ympäristö.
Maailmankatsomukseni. Mikään tarina ei ole liian pieni kerrottavaksi.
Pohdin. Juuri nyt sitä, mihin suuntaan tämä maailma kuluvan vuoden aikana nyrjähtää, ja vaikka asia ei meidän sortin sakkiamme kosketakaan, vietetäänkö tänä vuonna perinteisiä lakkiaisia lainkaan. Tuli nyt siis vain mieleeni..
Vihaan. Syvällä rintaäänellä sanottuna en vihaa oikeastaan mitään, enkä ketään. Elämä on.
Halveksin. Pelkästään itseään ajattelevia ja kyynärpäätaktiikalla eläviä, joiden oma etu on niin tärkeä, että muita on varaa loukata tai kohdella kaltoin.
Pyrin. Elämään siten, että oikea elämä ei jäisi elämättä.
Rakastan. Kun näen ihmisen, joka elää itsensä näköistä elämää.
Haaveilen eniten. Että paluu normiarkeen tapahtuisi pian, ja läheiseni pysyisivät terveinä - ja kun uusi aika koittaa, joskus kaukana tulevaisuudessa saisin toteutettua kirjoitusretriitin jossain pittoreskissa eteläeurooppalaisessa kaupungissa. Jälkimmäiseen menee aikaa, mutta jaksan kyllä odottaa.
Tarvitsen. Sosiaalisena introverttinä kaipaan ja tarvitsen tasaisin väliajoin omaa hiljaista aikaa. Niin paljon kuin ihmisiä rakastankin, jossain välissä tulee aina hetki, että on pakko saada olla yksin omien ajatusten kanssa.
Pelkään. Kaikki pelkoni, jos sellaisia nyt on, kohdistuvat jälkikasvuun. Toivottavasti saan olla heidän tukenaan ja apunaan niin pitkään, että he pärjäävät omillaan ja heidän siipensä kantavat itsenäisessä elämässä.
Kaipaan. Hetkiä äitini kanssa.
Murehdin. Murehdin aika vähän ylipäätään yhtään mitään, jos sellaiseksi ei lasketa yrittäjän arkeen liittyviä asioita - nyt murehtimisen tynkää meinaa olla ilmassa hieman enemmän kuin aikoihin.
Kerään. En yhtään mitään muuta kuin korkeintaan kirjoja, jotka luettuani luovutan kiertoon. Minusta kuolinsiivous on hyvä asia. Olen aloittanut sen jo nyt. Mitä vähemmän roinaa ja tavaraa on ympärillä, sitä helpompaa on elo ja olo - kaikille osapuolille.
Lempparini
Lempivärini. Musta. Ja yhä enenevässä määrin sellainen syksynkeltainen. Mutta ei missään tapauksessa pääsiäisenkeltainen.Vuodenaika. Tämä on helppo: alkukesä, aika toukokuun alkupuolelta juhannukseen asti, mutta ei enää sen jälkeen (vaikka kyllä heinä-elokuukin on yleensä ihan mukava).
Eläin. Kissa. Ja varpuset.
Kirja. No, niitä on monta. Sanotaan vaikka: Joel Haahtelan Elena, Cheryl Strayedin Villi vaellus, Aki Hintsan Voittamisen anatomia ja Linda Ohlssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja - siis esimerkkeinä.
Elokuva. No, näitäkin on kyllä monta. Ikiklassikoimmista klassikoimpia, joita pitää katsoa yhä uudelleen ja uudelleen ovat muun muassa Lost In Translation, Eat Pray Love, Billy Elliot ja Pikku Naisia.
Hemingway & Gellhorn on myös mainio leffa. Miksi Gellhornin teoksia ei ole suomennettu?
Tämä ei ole leffa, mutta juuri nyt olen ihan täydellisen koukussa Netflixin Anna, a lopussa -sarjaan, joka on täynnä ihan mielettömän upeita henkilösuorituksia. Kiitos tämän k-ajan, todellinen löytö!
Musiikkilaji. Uskokoon ken tahtoo, mutta olen aika tavalla kaikkiruokainen Suomi-poppia ja humpappaa-musaa lukuun ottamatta.
Uppoaa Mozartit, oopperat, jazzit Miles Daviseineen, soul (aah), räppi (Eminem!) ja vaikka tango (Olavi Virta on juhannuksen parhautta). Lastenlauluja on tullut kuunneltua viime aikoina vähemmän, mutta nekin menevät.
Olen uhkaillut kirjoittavani aiheesta useaan kertaan oman jutun. Pitäisi ehkä vihdoin tehdä se.
Numero. Ihan sama, mikä - kaikki ovat minulle samanlaista massaa (näin puhuu siis hädin tuskin ylioppilaaksi matikan vuoksi kirjottanut...). Oma ikäkin on aina täysin sopiva.
Numero. Ihan sama, mikä - kaikki ovat minulle samanlaista massaa (näin puhuu siis hädin tuskin ylioppilaaksi matikan vuoksi kirjottanut...). Oma ikäkin on aina täysin sopiva.
Asia minussa. Menen vaikka läpi harmaan kiven, jos niin päätän. Olen myös ikuinen skeptikko, mutta minuun on helppo vedota ja tehdä vaikutus tukulla faktoja.
Teen aivan varmasti mitä lupaan - mutta jos en lupaa, asia tulee tuskin tehdyksi. Olen fanaattinen deadlinestä kiinni pitäjä, joka johtuu monestakin syystä.
Ja hyvässä ja pahassa: nauran erittäin paljon.
Ruoka. Olen aika kaikkiruokainen. Kaikki sellaiset ateriat ovat mieleeni, joissa on sopivasti maustetta ja potkua, mutta älyeksottisista tykkään harvemmin. Viheliäinen pähkinäallergiani rajoittaa hieman.
Ja hyvässä ja pahassa: nauran erittäin paljon.
Ruoka. Olen aika kaikkiruokainen. Kaikki sellaiset ateriat ovat mieleeni, joissa on sopivasti maustetta ja potkua, mutta älyeksottisista tykkään harvemmin. Viheliäinen pähkinäallergiani rajoittaa hieman.
Juoma. Vesi ja vissyvesi, appelsiinimehu, olut, kuohari, roseviini - niin, ja palautusjuoma liikuntasuoritteen jälkeen aina silloin tällöin.
Lomakohde. Juuri nyt mieli haikailee ihan vain pohjoiseen, jostain syystä.
Tuoksu. Puhdas, ulkona kevätpäivän ajan kuivunut pyykki. Kielo tai maatumaisillaan olevat syyslehdet. Kaikki lempparit liittyvät selvästi luontoon...
Kasvi. Puu tai kukka, kaikki ovat yhtä merkityksellisiä. Mutta kyllä se pioni on tietysti aina yhtä upea.
Säätila. Kesäilta, jolloin aurinko laskee puiden taakse ja järvenselkä on tyyni. On niin hiljaista, että korviin sattuu. Ja sitten jostain kaukaa kuuluu kuikan ääni.
Lomakohde. Juuri nyt mieli haikailee ihan vain pohjoiseen, jostain syystä.
Tuoksu. Puhdas, ulkona kevätpäivän ajan kuivunut pyykki. Kielo tai maatumaisillaan olevat syyslehdet. Kaikki lempparit liittyvät selvästi luontoon...
Kasvi. Puu tai kukka, kaikki ovat yhtä merkityksellisiä. Mutta kyllä se pioni on tietysti aina yhtä upea.
Säätila. Kesäilta, jolloin aurinko laskee puiden taakse ja järvenselkä on tyyni. On niin hiljaista, että korviin sattuu. Ja sitten jostain kaukaa kuuluu kuikan ääni.
Tai valtava tuuli, joka puhuroi merellä kalliota vasten, ja lyö pärskeitä monta metriä ilmaan.
Tapa viettää vapaailta. Pitkän kaavan mukaan tehty ja nautittu kotidinneri jälkkäreineen, viineineen ja taustamusiikkeineen, sauna ja muutama saunaolut sekä saunan jälkeen leffa omalla kotisohvalla villasukissa ja pieruverkkareissa (tai vastaavasti yökkärissä). Täydellistä!
Joko tai ja muita kysymyksiä
Pidätkö tytöistä vai pojista? Pidän kaikista, eniten kuitenkin perheestäni, läheisistäni ja ystävistäni.Onko sinulla salaisuuksia? Todellakin on, varsinkin, jos tätä blogistaniaa ajatellaan.
Onko sinulla valkolakkia? Kyllä (kjäh, siitä sait matikan ope).
Millainen oli ensimmäinen tatuointisi tai lävistys? Kumpaakaan ei korvissa olevaa viittä reikää lukuun ottamatta ole, jotka nekin tuli otettua kaikki melkein samaan aikaan teinivuosina.
Mitä tilaat baarissa? Oluen: alkoholilla tai ilman.
Poltatko tupakkaa? En tod.
Omistatko eläimiä? En astmani takia. Asia on suuri harmitus.
Onko sinua siunattu parhaalla ystävällä? On, ja vielä useilla ja molempaa sukupuolta. Kiitos siitä heille!
Mitä muuttaisit itsessäsi? Optimisen tavan luottaa viime tippaan.
Viimeksi koit romanttisen hetken. En ole mikään romanticotyyppi. Tavallinen yhdessä vietetty arki joskus kuoharilla kruunattuna on parasta.
Viimeksi sait jonkun nauramaan oikein kunnolla. Rakastan tilannekomiikkaa ja mielikuvitukseni on loputon. Jatkan näkemiäni ja kokemiani tilanteita usein omassa päässäni, mihin ne olisivat voineet johtaa.
Kuopuksemme omaa saman piirteen. Hänen kanssaan nauramme usein tikahduksiin. Viimeksi saimme yhdessä naurukohtauksen pihallamme loikkivista naapurien kissoista - siis monikossa.
Joku kehuu sinua taitavaksi. Taidan olla aika tylsä tyyppi, kun kaikki kehut keskittyvät tätä nykyä vain kirjoittamiseen. Olin nuorena mestari tekemään täytekakkuja, mutta en enää.
Kuntosalilla sain taannoin tsemppikehuja jaksamisestani, ja voi elämä, kuinka se buustasi minua pitkään.
Teet itsellesi lounasta. Ai siis niinku mitä lounasta? Pussipuuroa ja ruisleipää. Se on päivisin siinä.
Sinulla viimeksi oli kotoisa olo. Minulla on aika usein kotoisa olo. Viihdyn omassa kodissani sortin sakkini kera (ja siksi tämän k-epidempian vuoksi pidempiaikaiset oleilut kotona eivät tee minulle mitenkään tiukkaa).
Lausut kehuja. Olen omasta mielestäni hyvä antamaan kehuja. Kehuin eilen viimeksi kuopusta, kun hän suoritti ison osan etäkoulun tehtävistä oikeasti hyvällä moodilla.
Viimeksi luit jotakin syvällistä. Tunnen suurta mielihyvää, kun pääsen kertomaan, että en ole hetkeen lukenut kovin syvällistä. Suurempi ongelmani on ollut satsata mukavan ja kevyen lukemiseen. Viime aikoina olen onnistunut siinä aika hyvin.
Linkitä mukaan biisi, joka on koskettanut viimeksi. Koskettamisesta en tiedä, mutta tästä Big Little Lies -tv-sarjan tunnusbiisistä tykkään juuri nyt valtavasti: Michale Kiwanukan Cold Little Heart.
Samasta tv-sarjasta on koottu Spotifyhyn muuten myös jäääär-jett-ömän hyvä soittolista. Suosittelen! Se on lempparimusaani juoksulenkillä.
Rouva Sana kiittää. Ja tykkäsitte tahi ette arvon bloggaajakollegat, laitan blogihaasteen kiertämään.
Otatteko kopin Marjon matkassa, Saaran lautasella sekä Tasty Travelissimo?
Mitä muuttaisit itsessäsi? Optimisen tavan luottaa viime tippaan.
Viimeksi, kun...
Olit 10 vuotta nykyistä nuorempi. Elin keskellä arjen ruuhkavuosia ja kävin monta vuotta ylimääräisillä kierroksilla.Viimeksi koit romanttisen hetken. En ole mikään romanticotyyppi. Tavallinen yhdessä vietetty arki joskus kuoharilla kruunattuna on parasta.
Viimeksi sait jonkun nauramaan oikein kunnolla. Rakastan tilannekomiikkaa ja mielikuvitukseni on loputon. Jatkan näkemiäni ja kokemiani tilanteita usein omassa päässäni, mihin ne olisivat voineet johtaa.
Kuopuksemme omaa saman piirteen. Hänen kanssaan nauramme usein tikahduksiin. Viimeksi saimme yhdessä naurukohtauksen pihallamme loikkivista naapurien kissoista - siis monikossa.
Joku kehuu sinua taitavaksi. Taidan olla aika tylsä tyyppi, kun kaikki kehut keskittyvät tätä nykyä vain kirjoittamiseen. Olin nuorena mestari tekemään täytekakkuja, mutta en enää.
Kuntosalilla sain taannoin tsemppikehuja jaksamisestani, ja voi elämä, kuinka se buustasi minua pitkään.
Teet itsellesi lounasta. Ai siis niinku mitä lounasta? Pussipuuroa ja ruisleipää. Se on päivisin siinä.
Sinulla viimeksi oli kotoisa olo. Minulla on aika usein kotoisa olo. Viihdyn omassa kodissani sortin sakkini kera (ja siksi tämän k-epidempian vuoksi pidempiaikaiset oleilut kotona eivät tee minulle mitenkään tiukkaa).
Lausut kehuja. Olen omasta mielestäni hyvä antamaan kehuja. Kehuin eilen viimeksi kuopusta, kun hän suoritti ison osan etäkoulun tehtävistä oikeasti hyvällä moodilla.
Viimeksi luit jotakin syvällistä. Tunnen suurta mielihyvää, kun pääsen kertomaan, että en ole hetkeen lukenut kovin syvällistä. Suurempi ongelmani on ollut satsata mukavan ja kevyen lukemiseen. Viime aikoina olen onnistunut siinä aika hyvin.
Linkitä mukaan biisi, joka on koskettanut viimeksi. Koskettamisesta en tiedä, mutta tästä Big Little Lies -tv-sarjan tunnusbiisistä tykkään juuri nyt valtavasti: Michale Kiwanukan Cold Little Heart.
Samasta tv-sarjasta on koottu Spotifyhyn muuten myös jäääär-jett-ömän hyvä soittolista. Suosittelen! Se on lempparimusaani juoksulenkillä.
Rouva Sana kiittää. Ja tykkäsitte tahi ette arvon bloggaajakollegat, laitan blogihaasteen kiertämään.
Otatteko kopin Marjon matkassa, Saaran lautasella sekä Tasty Travelissimo?
 |
| Tuo painava härpäke päässäni on muuten se The Bluesröyhäke vm. 2019. Siitä on jonkin verran puhuttu ja kirjoitettu. |
