Kun lukee paljon, tulee joskus hieman turta olo.
Siis ymmärrätkö mitä tarkoitan?
Rouva Sanahan se rakastaa lukemista, eikä luovu siitä koskaan kuunaan päivänä. Suomekielinen kirjallisuus on kuitenkin niin upeita teoksia täynnä, että välillä niihin kaikkiin jotenkin turtuu.
Upeudesta tulee... no, ehkä hieman arkipäiväistä. Tai sitten Rouva Sana ei ole osannut valita lukemiaan teoksia oikein.
Mutta nyt kuulkaapas on.
Eräs suosikkibloggaajistani, Eeva Kolu lukee paljon, ja hän vinkkasi aikanaan viime vuoden puolella omassa blogissaan (oih miten muuten rakastankaan Eevan viipyileviä tekstejä, niihin ei sitten kyllästy) jokin aika sitten Cheryl Strayedin Villi vaellus -teoksesta (Like, 2013).
Oletko lukenut?
Eeva innostui teoksesta ennen lähtöään Santiagon 330 kilometrin vaellusmatkalle kuluneena syksynä, hän luki kirjan ja kertoi siitä blogilukijoilleen ennen omaa reissuaan.
En todellakaan ole mikään reppureissaaja, vaikka luonnossa liikkuminen on lähes elinehtoni. Jokin sai kuitenkin minut tarttumaan Eevan vinkkiin ja lainasin teoksen kirjastosta.
Ja voi elämä sentään, millaisen teoksen äärelle tämä rouva pääsikään.
"Minulle maailma ei ollut käyrä, kaava eikä yhtälö vaan tarina."
Jes!
Strayedin Villi vaellus on puhutteleva, koskettava, herkkä, mukaansatempaava ja hauska kirja, vaikka ei olisi vaeltanut metriäkään (ja vaikka ei koskaan aikoisi vaeltaakaan - ei ole nimittäin tämän rouvan juttu, ei ehkä koskaan).
Enää harvoin koen lukiessani sellaista elämystä, että en raaski jäättää kirjaa yöpöydälle tai että minun on päästävä kiireellä illalla sänkyyn jatkamaan kesken jäänyttä kirjaa.
"Oli vain veden tyyneys ja hiljaisuus: se, miksi vuori, autiomaa ja tyhjä malja muuttuivat, kun paraneminen alkoi."
Jännitin ja raivosin kirjan mukana yhdessä Strayedin kanssa, kuljin hänen mukanaan henkeäsalpaavien maisemien halki, tutustuin tukkuun uusia tyyppejä ja lopussa purskahdin itkuun.
Enkä lopulta oikein edes tiedä miksi.
Siksikö, että Strayed suoritti huiman vajaan 2000 kilometrin matkansa vastoinkäymisistään huolimatta loppuun? Vai siksi, että hän itki itse päästessään perille?
Tai siksi, että Strayed oppi matkan aikana itsestään enemmän kuin siihen astisen elämänsä aikana?
Vai siksi, että kirja yksinkertaisesti loppui ja olisin halunnut päästä takaisin villin vaeltajan elämään?
Tai siksi, että kirjan myötä opin myös itsestänikin jotain?
PS.
EDIT: 19.3.2020
Jos olet nähnyt pelkästään samannimisen leffan, tiedoksi: se ei tee oikeutta kirjalle. Älä tuomitse siis tarinan mahdollisuutta pelkän leffan perusteella. Minusta leffa on huono. Kun kirjassa keskitytään oman itsen ja tien löytämiseen, leffa painottuu jostain kumman syystä huumehelvetistä selviämiseen, joka on kirjassa pelkkä ohimeneväsivujuoni.
Yhdestä ja samasta teoksesta voi selvästi löytää useita eri näkökulmia...
16 comments
Laitetaanpa nimi ylös. Sinä se osaat kertoa kaikki niin mukaansa tempaavasti. Vaikka tiskirätti olisi lavuaarin sijasta kaapissa, saat senkin kuulostamaan mielenkiintoiselta. Tämä ei nyt varsinaisesti liittynyt kirjaan, vaan ihan sinun tapaasi kirjoittaa asioista.
VastaaPoistaAurinkoa viikkoosi.
Voi Outi, olen otettu sanoistasi; kiitos <3 :).
PoistaAurinkoa sinullekin - lämmintä sellaista!
Niin ihana kirjaa! Elokuvakin oli aika kiva, mutta ei tietenkään mitään kirjaan verrattavaa.
VastaaPoistaTuo kirja todellakin oli uskomaton: ylitti ennakko-odotukset ja antoi enemmän. Mahtia kuulla, että sinäkin tykkäsit.
PoistaLeffa on täällä vielä katsottavien listalla :).
Tuo kirja vaikuttaa siltä, että voisin pitää siitä. Laitanpa lukulistalle. Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaIhminen on siitä kummallinen olento, että se yrittää epätoivoisesti saada elämäänsä järjestykseen ja kontrolliin, mutta kuitenkin kaipaa villeyttä ja vapautta. Tärkeää kai löytää sopiva tasapaino niiden välille. :)
Oikeassa olet Yrtteilijä!
PoistaToisaalta kirja on myös tarina siitä, miten oma elämä voi olla ihan sekaisin, ja siitä, miten riittää, että sitä vain on.
Villi vaeltaja on omaelämänkerta, ja kirjan alkaessa Cherylin oma elämä on tyystin sekaisin. Cheryl ei oikeastaan halua elämäänsä edes järjestykseen; hän vain haluaa, että hänen elämänsä on... no, vain jonkinlaista Elämää. Ja vaelluksensa aikana huomaa, että aika vähät asiat riittävät lopulta siihen; aika vähällä on elämässä lopulta merkitystä.
Huikea kirja. Suosittelen!
Kiitos vinkistä. Tämän kirjan voisin hankkia käsiini. :)
VastaaPoistaOle hyvä Tiina <3!!
PoistaTämä kirja on vissiin luettava. Sen verran houkuttelevasti kirjoiti. Sinusta on tullut näköjään meikäläiselle kirjamaailman "avaaja". En ole pitkiin aikoihin lueskellut kirjoja, mutta sinun kirjavinkkauksien kautta olen löytämässä uudelleen lukuharrastuksen pariin. Kiitos "johdatuksesta" :D <3 <3
VastaaPoistaOi, kiitos Satu <3. Nyt on tämä rouva todellakin otettu <3!
PoistaKiitos Minna! Niin hienosti avasit kirjan ja tarinan, että allakkaan jo kirjoitin nimen ja sanan - kesälukemiseksi. Tuo teksti kuulostaa niin upealta: "Minulle maailma ei ollut käyrä, kaava eikä yhtälö vaan tarina."
VastaaPoistaHeleää helatorstaita!
Tuosta sitaatista minäkin tykkään. Kovasti. Ja kun lukee kirjan, ymmärtää hyvin, mitä se tarkoittaa.
PoistaMikään tarina ei ole todellakaan liian pieni kerrottavaksi - eikä elettäväksi.
Ihanaa viikonvaihdetta Tuula <3.
En ole lukenut kirjaa, mutta katsoimme mieheni kanssa leffan, kun siitä matkailupuolellakin on aika paljon hehkutettu ja jotenkin päällimmäiseksi jäi mieleen, että miten joku voi olla noin tyhmä - ja sitten sitä vielä hehkutetaan hienona suorituksena.
VastaaPoistaAinakin leffasta sai sen käsityksen, että tyyppi lähtee pitkälle vaellukselle tietämättä noin yhtään mitä tekee, ilman, että on treenannut yhtään lyhyempiä matkoja ensin, ilman että on ottanut yhtään selvää varusteista tai pakkaamisesta. Välillä on pakko nauraa, mutta vähän ajan päästä melkein pistää vihaksi. Tämän jälkeen tietysti jenkeissä, elokuvien luvatussa maassa, päädytään pelastamaan erämaasta entistä useampi sinne täysin valmistautumattomana lähtenyt nuori!
En ole itse taas vuorostani nähnyt leffaa, mutta ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun leffalla on pilattu hyvä tarina ja alkuperäisteos.
PoistaKirjassa tärkeintä ei ole vaellusmatka (vaikka kuvaukset reitin varrelta paikka paikoin huikeita ovatkin) vaan matka itseen ja omaan elämään. Juuri kirjaa paremmin sitä ei voisi kuvata.
Hyvä kuulla! On nimittäin jo odottamassa lukuvuoroa kirjaston kirjapinossa!
VastaaPoistaHuippua <3! Käypä joskus kommentoimassa tänne, mitä pidit kirjasta! Lukuiloa <3!
PoistaJaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!