Kun lukee paljon, tulee joskus hieman turta olo.

Siis ymmärrätkö mitä tarkoitan?

Rouva Sanahan se rakastaa lukemista, eikä luovu siitä koskaan kuunaan päivänä. Suomekielinen kirjallisuus on kuitenkin niin upeita teoksia täynnä, että välillä niihin kaikkiin jotenkin turtuu.

Upeudesta tulee... no, ehkä hieman arkipäiväistä. Tai sitten  Rouva Sana ei ole osannut valita lukemiaan teoksia oikein.

Mutta nyt kuulkaapas on.

Eräs suosikkibloggaajistani, Eeva Kolu lukee paljon, ja hän vinkkasi aikanaan viime vuoden puolella omassa blogissaan (oih miten muuten rakastankaan Eevan viipyileviä tekstejä, niihin ei sitten kyllästy) jokin aika sitten Cheryl Strayedin  Villi vaellus -teoksesta (Like, 2013).

Oletko lukenut?

Eeva innostui teoksesta ennen lähtöään Santiagon 330 kilometrin vaellusmatkalle kuluneena syksynä, hän luki kirjan ja kertoi siitä blogilukijoilleen ennen omaa reissuaan.

En todellakaan ole mikään reppureissaaja, vaikka luonnossa liikkuminen on lähes elinehtoni. Jokin sai kuitenkin minut tarttumaan Eevan vinkkiin ja lainasin teoksen kirjastosta.

Ja voi elämä sentään, millaisen teoksen äärelle tämä rouva pääsikään.

"Minulle maailma ei ollut käyrä, kaava eikä yhtälö vaan tarina."

Jes!

Cheryl Strayed

Strayedin Villi vaellus on puhutteleva, koskettava, herkkä, mukaansatempaava ja hauska kirja, vaikka ei olisi vaeltanut metriäkään (ja vaikka ei koskaan aikoisi vaeltaakaan - ei ole nimittäin tämän rouvan juttu, ei ehkä koskaan).

Enää harvoin koen lukiessani sellaista elämystä, että en raaski jäättää kirjaa yöpöydälle tai että minun on päästävä kiireellä illalla sänkyyn jatkamaan kesken jäänyttä kirjaa.

"Oli vain veden tyyneys ja hiljaisuus: se, miksi vuori, autiomaa ja tyhjä malja muuttuivat, kun paraneminen alkoi."

Jännitin ja raivosin kirjan mukana yhdessä Strayedin kanssa, kuljin hänen mukanaan henkeäsalpaavien maisemien halki, tutustuin tukkuun uusia tyyppejä ja lopussa purskahdin itkuun.

Enkä lopulta oikein edes tiedä miksi.

Siksikö, että Strayed suoritti huiman vajaan 2000 kilometrin matkansa vastoinkäymisistään huolimatta loppuun? Vai siksi, että hän itki itse päästessään perille?

Tai siksi, että Strayed oppi matkan aikana itsestään enemmän kuin siihen astisen elämänsä aikana?

Vai siksi, että kirja yksinkertaisesti loppui ja olisin halunnut päästä takaisin villin vaeltajan elämään?

Tai siksi, että kirjan myötä opin myös itsestänikin jotain?

Vaellus

"Kaikesta tästä minulla ei ollut aavistustakaan 
istuessani tuolla valkealla penkillä retkeni viimeisenä päivänä. 
Tajusin vain, ettei minun tarvinnutkaan tietää. 
Riitti, kun luotin siihen, että se, mitä olin tehnyt oli aitoa ja totta. -

Kun uskoin, että minun ei tarvinnut enää hapuilla paljain käsin. 
Että minun tarvitsi nähdä vain tuo veden pinnassa oleva kala. 
Ja että se oli kaikki. Se oli elämäni. - 
Niin kovin lähellä, niin kovin läsnä ja ikiomani. 

Villi ja hallitsematon, ja hyvä juuri niin."



Lämpimästi suosittelen - vaikka kesälukemiseksi! 


Lainaukset kursiivilla Cheryl Strayedin kirjasta Villi vaellus.