Onko kotiseudullasi sinulle merkitystä?

Mitä kotiseutu merkitsee ihmiselle, joka on muuttanut sitten lapsuusvuosien kauaksi kotoa?

Onko uudella kotiseudulla merkitystä, ja jos on, miten uutta paikallisidentiteettiä voisi vahvistaa?

Niin, että ei sitten yhtään sen henkevämpiä olleet Rouva Sanan ja bloggaajakollega Kivi & Kakun Marikan keskustelut ja ajatukset, kun tapasimme jokin aika sitten (no joo, juttelimme kyllä paljon muustakin, ja huom! paino on sanalla "muustakin"...).

Meitä molempia yhdistää kuitenkin yksi seikka: olemme perheinemme keskiselle Uudellemaalle lähes samaan aikaan muualta muuttaneita. Junan tuomia, kuten täällä ruukataan sanoa.

Bloggaajakollegani Marika saapui Järvenpäähän suoraan Helsingistä, minä samasta kaupungista Tuusulassa vietetyn seitsemän vuoden mutkan kautta.

Pääkaupunkiseudun tuntumassa junaradan - ja sittemmin myös moottoriteiden varsilla - sijaitsevia kaupunkeja ja asuintaajamia on kutsuttu jo kauan junanvarsikaupungeiksi ja nukkumalähiöiksi.

Yhteistä näille nimityksille on se, että niillä pääkaupunkiseudun kehyskuntia on kuvattu nukkuvina, uinuvina tienoina, missä asukkaat käyvät vain kotona nukkumassa, kun muu elämä on jossain muualla, yleensä Helsingissä.

Totta varmasti toinen puoli.

Kukapa tuota kieltäisi, varsinkaan kaksi-kolmikymppisten kohdalla, aikana ennen perhettä. Silloin uudella kotipaikkakunnalla ei liene juuri muuta merkitystä kuin alhaiset asumiskustannukset ja nopea ja sujuva yhteys Helsinkiin.

Tuusulanjärvi



Suhde kotiseutuun kuitenkin muuttuu viimeistään silloin, kun perhekoko kasvaa yhden ja kahden hengen kotitaloudesta vähintään kolmen hengen kokoiseksi.

Kun jälkikasvu varttuu, elämä seisahtuu: uudesta, joskus väliaikaiseksikin suunnitellusta kotikaupungista tulee vaivihkaa pysyvä. Viimeistään lasten mennessä kouluun muuttaminen ei ole enää yhtä yksinkertaista.

Ja kun lasten myötä vanhempien uusi elinpiiri pakosta laajenee, ei enää olekaan ihan se ja sama, millaisena kotiseutu asukkaalleen näyttäytyy.

Yhtä mieltä olemme Kivi & Kakku -bloggaajan Marikan kanssa siinä, että tärkeässä asemassa kotipaikkakunnalle kiinnittäytymisessä ovat päiväkodit ja peruskoulut, varsinkin alakoulut.

Uusi sosiaalinen viitekehys syntyy lasten kavereiden ja heidän perheidensä ympärille. Ken tai kenen lapset harrastavat aktiivisesti, toinen lähiyhteisö syntyy harrastusten keskelle.

Rouva Sana ei olisi Rouva Sana, jos hän ei korostaisi myös kulttuurin merkitystä.

Tieto siitä, mitä kotiseudulla on tehty ennen ja mitä siellä on ajateltu, miten kulttuurinen miljöö on rakentunut ja muovautunut vuosikymmenten ja -satojen saatossa ja mitä se on merkinnyt paikallisille asukkaille, ja miten henkistä pääomaa seudulla arvostetaan nyt, on arvo, jolla ei ole hintalappua.

Se on alueen asukkaille arvo itsessään.

Järvenpää


Vaan mitä mieltä sinä olet?

Kerro, kommentoi, anna alla palautetta! Nyt luen sitä erityisen suurella mielenkiinnolla.

Rouva Sanalla on ilo ja kunnia toimia joulukuun alussa Hyvinkään kaupunginmuseossa avattavaan Paikallistu! -Get Local! -näyttelyyn liittyvän avajaispaneelin Järvenpään ja Hyvä kasvaa Järvenpäässä -asukasliikkeen edustajana.

Lisää tietoa tulevasta kuuden keskisen Uudenmaan kunnan yhteisnäyttelystä löydät täältä.

Käytän luvallenne kertynyttä kommenttimateriaalia paneelikeskustelussa, jonne on muuten, vink vink, kaikilla vapaa pääsy.

Jos aihe siis hiukankaan kiinnostaa ennemmän, pistä siis kalenteriisi muistiin jo nyt ti 1.12. klo 18-19.30 ja paikaksi Hyvinkään kaupungintalon aula.

Tuusulanjärvi


Oletko paljasjalkainen kotipaikkakuntasi asukas vai oletko junan (tai moottoritien) uudelle asuinseudulle kuljettama?

Mistä tunnet olevasi kotoisin: syntymäpaikkakunnaltasi, lapsuuspaikkakunnaltasi vai sieltä, missä asut juuri nyt?

Mitä asioita arvostat, jotta tunnet itsesi kotipaikkakunnallasi kotoisaksi?

Tai täytyykö globaalissa maailmassa enää kenenkään olla mistään kotoisin? Oletko maailmankansalainen, jonka koti rakentuu aina sinne, missä tärkeimmät ihmiset ja tavarat ovat?

Kerro, avaudu! Vastaa sinulle mieluisella tavalla: tämän postauksen kommenttikenttään, Rouvan Facebook-sivuille tai Google+:aan. Minne vain.

Tärkeää ei ole missä asut vaan mitä se, missä asut, sinulle merkitsee. Myös se, että se ei merkitse yhtään mitään, on merkittävää.

Ehkäpä juuri sinun ajatuksesi päätyvät osaksi tulevaa näyttelyä ja sen avajaispaneelia.

Lämmin kiitos sinulle etukäteen!

EDIT: Löydät nyt myös bloggauksen muokattuna Hyvä kasvaa Järvenpäässä -asukasliikkeen verkkosivuilta. Pääset sinne tästä. Käy kurkkaamassa!

20 kommenttia

  1. Eiköhän minussa, joka asui 18 ensimmäistä ikävuottaan Turussa, ole aina vähän turkulaista, vaikka sittemmin olen asettunut Espooseen ja asunut siellä jo paljon kauemmin kuin Turussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti monille, jotka ovat asuneet ihan koko lapsuutensa ja nuoruutensa samalla paikkakunnalla (ja usein siellä, mistä vähintään toinen vanhemmista on kotoisin), seutu taitaa pysyvästi jäädä syvälle sydämeen - asuipa myöhemmin missä tahansa <3.

      Poista
  2. Minä olen kotona omassa synnyinkaupungissani Espoossa. Asuimme puolisoni kanssa 12 vuotta Helsingissä, johon en koskaan kotiutunut. Palasimme Espooseen, mutta "väärään" paikkaan. Nyt asumme samalla alueella, kuin missä kotikotini oli. Nyt minä olen kotona. Lasten koulut ovat lähellä ja niin myös minun äitini. Nyt on hyvä olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outi, tarinasi on kyllä todella kauniisti kerrottu. Upposi ihan sydämeen asti <3.

      Poista
  3. Hirmuisen vaikea dilemma nyt kuules. 31-ikävuoteen asuin Helsingin keskustassa ja ei ollut muuta maailmaa, enkä olisi voinut kuvitella muuta paikka asua. Puskissa olen kasvanut ja Espoo oli mielestäni iäisyyden päässä.

    Onneksi maailma laajeni, tuli ukkeli ja rakkaus vei 6kk jälkeen Latviaan. Siitä se elämä laajeni ja tuli hirmuinen palo nähdä maailmaa ja asua vaikka missä ulkomailla. No emme asuneet, kuin Ruotsissa vielä. Välimatkat laajeni ja yhtäkkiä Espoo, Kerava, Porvoo jne.ovatkin lähellä, niin mitä lähellä, siinä se vastaus tuleekin, eli lähellä kotiani Helsinkiä. Kyllä se niin on, että ainakin vielä koen itseni stadilaiseksi, vaikka sydän jäi Latviaan ja on täällä Porvoossa myös, mutta se koti, se lapsuudenkoti on aina Töölössä. <3 <3 Lapsuudenkodissa koin, että asuin sen iäisyyden <3 Tämä kaikki muu on suhahtanut vauhdilla. Näen usein uniakin lapsuudenkodista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin jäi vastaus vielä hieman ontoksi. Silti haluan säilyttää illuusion, että muutan takaisin Helsinkiin, jotta pääsen kotiin, ympyrä sulkeutuu. Hyvinkin voi olla, että en koe enää omaksi koko paikkaa, jahka lapsoset lentää pesästä. Siinä toinen vastaus, Porvoo on lasteni koti ja siksi minulle nyt se maailman tärkein paikka. <3

      Poista
    2. Juuri tätä minäkin tarkoitin. Ympyrä on minulla sulkeutunut. Lapsuuden koti on tuossa ihan vieressä. Unelmaa!

      Poista
    3. Mä en tykkäisi yhtään asua lapsuudenkotini naapurissa.... Enkä sure lainkaan sitä, että vanhemmat jossain vaiheessa tulevat myymään lapsuudenkotini. Koti on siellä, missä on rakkaat ihmiset, paikasta viis.

      Poista
    4. Ai, kuinka mielenkiintoista keskustelua sinun kommenttisi on herättänyt Tiia ;). Lieneekö tuntemus omasta kotiseudustaa myös yksilökohtainen ts. viis siitä, kuinka pitkään lapsuuspaikkakunnalla onkaan ehtinyt asua, toinen rakastaa sitä ja toinen ei? Mene ja tiedä.

      Et ole ajatuksiesi kanssa Tiia varmasti lainkaan yksin. Tiedän kovin monen todenneen, että - vaikka elämä olisi heittänyt minne - he aikovat palata joskus takaisin lapsuuspaikkakunnalleen, viimeistään eläkeiässä. Yleensä liike käy kaupungista maalle. Sinun liikkeesi Tiia voisi sanoa käyvän toisinpäin ;).

      Toisaalta kiinnostavaa olisi tietää, mikä tekee uudesta kotipaikkakunnasta oman? Miksi Tiia sinä viihdyt nyt Porvoossa? Onko se alistumista olosuhteille (=perhe ja lasten koulut, lyhyet työmatkat, edulliset asumiskustannukset) vai vaikuttaako viihtymiseen vielä jotkin muut seikat?

      Mikä saa viihtymään siellä, mistä ei ole todellakaan kotoisin?

      Poista
  4. Me muutettiin (liian?) usein, kun olin pieni. Lopulta juurruimme Keravalle, josta tuli varsinainen lapsuuteni kotipaikkakunta. Nyt olen asunut Helsingissä puolet elämästäni ja olen kovin kiintynyt kotisaareeni. On vähän "noloa" sanoa olevansa kotoisin Keravalta, vaikka ei siinä mitään noloa pitäisi olla. Kiva kaupunki, lähellä Helsinkiäkin. Mutta Keravalla on ehkä oma maineensa. Samoin kuin Korsolla, jossa tuli myös tovi asuttua lapsena. Meillä oli Korsossa maailman ihanin omakotitalo ja valtava piha. Kivoja muistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, että olen niin iloinen, että Liiolii kävit kommentoimassa tänne ja kerroit ajatuksistasi. Ihan mahtavaa, että täällä joukossa on ainakin yksi, joka on keskiseltä Uudeltamaalta muuttanut pois ja jäänyt Helsinkiin. Virkistävä poikkeus :). Kiitos tarinastasi!

      Sitä paitsi (kun voin arvella, missä noin suunnilleen Helsingissä asut), kyllä ajatuksesi ymmärtää ihan oikein hyvin. Ei ole varmasti yhtään hassumpaa asuinseutua ;).

      Jos palaat tänne vielä takaisin, kiva olisi kuulla, miksi kiintymyksesi uuteen kotiseutuusi on niin syvä? Mikä tekee siitä maailman ihanimman paikan asua?

      Poista
    2. Palasin takaisin. (Ja taisinpa jäädä lukijaksi.) Muutin lapsuudenkotoa 20 vuotta sitten tänne missä yhä asun, entiseen lapsuuteni mummolaani, 50-lukulaiseen kerrostaloon. Tässä samassa asunnossa on asunut myös äitini 60-luvulla ja tavannut talon pihalla naapurirapussa asuneen miehen - josta tuli minun isäni! Kolmessa polvessa siis jo samaa asuntoa asutetaan täällä. Ennen remonttia makuuhuoneen ovenpielessä oli jopa ukkini piirtämät kasvumerkinnät meistä lapsenlapsista. Meidät mitattiin aina, kun kävimme täällä kylässä. Tämä tarina taitaa selittää, miksi kiintyminen uuteen kotipaikkaan oli helppoa.

      Poista
    3. Voi elämä sentään, miten kaunis tarina. Kiitos Liiolii, kun kävit vielä jakamassa sen. Olen tästä kovin onnellinen.

      Usein rakkain paikka maailmassa on juuri se, missä tärkeimmät ihmiset ovat - tai joskus olivat <3.

      Pyörähdä blogin puolella kylässä vastakin!

      Poista
  5. Helsinki on ollut kotikaupunkini Amerikassa vietettyä vuotta Kaliforniassa vietettyä kesää ja Ranskassa vietettyä talvea lukuun ottamatta. Tunnen olevani vahvasti helsinkiläinen, mutta toisaalta alueet, joissa vietin parikymmentä ensimmäistä vuotta eivät oikein silloinkaan tuntuneet kotoisilta enkä nykyisin osaisi kuvitella asuvani niillä kulmilla. Helpommin solahtaisin varmaan vaikka johonkin toiselle puolelle maailmaa.

    Helsinkiläisyys muuten on sellaista jota joutuu joskus puolustelemaan muualla asuville. Muille kotiseuturakkaus tuntuu olevan enemmän sallittua kuin helsinkiläisille, joiden kotiseuturakkautta erehdytään pitämään usein umpimielisenä pääkaupunkikeskeisyytenä ja helsinkiläisiä itseään muita parempina pitävinä. Vaikkapa savolaisen kotiseuturakkautta tuskin kyseenalaistetaan samalla lailla kuin meidän pääkaupungin kasvattien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen törmännyt joskus tuohon ennakkoluuloon, että helsinkiläiset eivät olisi kotiseuturakkaita vaan täynnä itseään. Helppo huudella, jos ei itse sillä seudulla asu ja elä. Eiköhän se nurkkakuntaisuus kukoista ihan muualla paljon isommassa mittakaavassa.

      Poista
    2. Oo, tämäkin on tosi mielenkiintoinen näkökulma.

      Tuo on varmasti ihan totta, että ennen oli ns. "stadin kundit ja friidut", joiden ymmärrettiin olevan paljasjalkaisia stadilaisia jo ties kuinka monennessa polvessa.

      Nyt stadilaisuus ja helsinkiläisyys on varmasti käsitteenä muuttunut. Ajatellaan, että koska vähintään 2/3 helsinkiläisistä on muualta muuttaneita JA he tuntevat kotiseutuylpeyttä jostain ihan muusta paikasta, hesalaisuuden täytyy olla feikkiä.

      Että asukkaiden kokema helsinkiläisyys ei olisi aitoa (mitä sillä nyt sitten haluaakaan ajateltavan) kotiseutuhelsinkiläisyyttä.

      Mielenkiintoista. Kiitos Lumo ja Marika, joka jatkoit Lumon tarinaa.

      Poista
  6. Kiitos Rouva Sana mukavasta ja polveilevasta juttutuokiosta <3 Minähän olen junantuoma kahteen kertaan, ensin lukion jälkeen Savonmualta Helsinkiin ja yli 10 vuoden jälkeen Jäkeen. Mikään ei vedä minua takaisin synnyinseudulleni, sen sijaan Helsinkiin on aina pieni kaipuu. Juuri tässä muutama päivä sitten tuumailtiin miehen kanssa, että sitten kun lapset muuttavat kotoa, voisimme hyvin muuttaa muualle. Lienen hiukan levoton sielu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mehän Marika jatkamme seuraavallakin kerralla näitä ihania keskustelujamme, jotka saavat ajattelemaan ja jalostuvat postauksiinkin <3. No, ehkä aihetta saatamme vaihtaa ;)..

      Meitä yhdistää muukin kuin se juna, joka on kuljettanut meitä paikasta toiseen. Me molemmat taidamme olla sielultamme hiukan levottomia. Saas siis nähdä, mistä meidät eläkeiässä löytää ;).

      Poista
  7. Thank you for this post and coming exhibition! I am so looking for it! Sorry I have to respond this time in English, because I have too much to say!
    I am from Taipei, Taiwan, my official "home town". However, the past 20 years I have been moving from country to country, city to city, Finland, Denmark, Paris, Taipei, then Finland again. Simply in Finland I've lived in 6 cities, Vaasa, Jyväskylä, Lapua, Vaasa again, Helsinki, Seinäjoki, then Järvenpää now. If one asked me, where is my "home town", honestly, other than the "official" Taipei, I would say, "Seinäjoki" and "Järvenpää". Why?
    The whole chapter in Seinäjoki was such an interesting story. Initially I was reluctant to moving from Helsinki to Seinäjoki, however after living there for 3 years I felt home. Long story in short: I got to realise my dream and different kinds of potential even as an immigrant (which is usually not easy in a new country). I got to use my potential and creativity at work. They city welcomed me with open arms, inviting me to be parts of many creative things. Working in a regional development organization I felt being part of the pulse of the region, developing myself with the city together, got many new experiences in life: marketing for the city, interviewed by media, joined the first-time-ever photo exhibition, won an idea competition of how to make my hometown more international.
    It's not just about "a work place", but how you feel in an working environment, and the energies and creativities from people around you. Afterall, it's about the "connection between people".
    Then we moved to Järvenpää. The first year I was busy for taking care of my baby. The best thing about Järvenpää for me was probably exactly the train that goes to Helsinki so quickly. However, gradually I found myself surrounded by creative initiatives and people. It's a city with a balance between nature and cultural activities. The lake, the cultural heritage, the knit cafe where even I can learn how to knit, and the creative movement that enriches citizens’ life. Good things keep coming, a wonderful family center, a wonderful kindergarten for kid (you know which one;) now even new skate park and new multicultural scout. I am “fed” by the city’s energy, which opened my eyes. I feel home here now.
    Then I realised, I am a person who needed to be "fed with creativity and culture, the growing pulse of a city", but I also need "nature and space" to balance it. Most importantly, I need to feel the "connection between people". My city doesn't need to be big, just around 40000 is perfect for me. (Surprisingly, both Seinäjoki and Järvenpää are about the same size!) In Seinäjoki I got the connections through work, having my capabilities being seen and being used. In Järvenpää through my "cultural hobbies, freelancer's writing work, and kid's hobbies" .

    Both cities are like my "home town" in different ways, even more so than my "official home town" as I actually have spent most of my adulthood here. I finally realized what does it mean by saying “home is where your heart is”. No matter where I live, another one will continue to stay in my heart, because it's been part of my life. It's part of "me". It's never about city, it's always about people. Without people, there wouldn't be a city. We create the city together, along the way we become who we are. <3
    Looking for the panel discussion, would love to join! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dear Shaninordic, what can I say but big, big, BIG hug and thank you for long answer! Thank you that you shared all your thoughts with me and Mrs. Word´s readers <3 < <3.

      I´m sure that I will remember all this when I´m in panel discussion in Hyvinkää in few weeks.

      I could write here a lot, but now I only say that I´m very pleased you feel home in Järvenpää and Keski-Uusimaa, and your heart is now here <3. Thank you!

      Poista

Jaa blogikirjoitukseen liittyvä ajatuksesi, anna palautetta, lähetä salainen viesti, kerro tarina. Kaikista näistä: iso, lämmin kiitos!