Kon Mari - järjestyksen luomisen taika

No nyt voi olla, että Rouva Sana ei todellakaan ihan kestä. Olen ollut lähes koko elämäni rahasammon (miljoonabisneksen?) äärellä, enkä ole älynnyt sitä.

Sellainen tunne väistämättä kumpuaa, kun olen lukenut japanilaisen Marie Kondon huikaisevan suuren, maailmanlaajuisen suosion saaneen Kon Mari - siivouksen elämänmullistava taika -teoksen (Bazar, 7. painos, 2016).

Onko kirja sinulle entuudestaan tuttu? Jos on, millaisia tuntemuksia se sinussa herätti?

Rouva Sana sai ensimmäisen kerran vihiä kirjasta, kun bloggaajakollegani Eeva Kolu joskus kauan aikaa sitten kertoi lukeneensa teoksen. Hän nautti Kondon ohjeita pieninä paloina ja järjesteli siinä samalla paitsi kaappejaan myös koko elämäänsä uuteen kuosiin.

Pian sen jälkeen huomasin, kuinka puoli-Suomea puhui Kon Marista. Kaikki halusivat konmarittaa.

Ja todellakin.

Kun yritin saada kirjan paikallisesta kirjastosta, jonossa oli noin 40 innokasta lainaajaa. Jos jokainen lukija olisi pitänyt kirjaa lainassa kuukauden, olisin saanut omani.. öö.. vuosien kuluttua.

Just. Tiesin, että tässä oli ilmiö, josta todellakin haluan ottaa vielä joskus selvää.

Tutustumiseni konmaritukseen mahdollisti lopulta tuttavani, johon törmäsin Ekopaastoon liittyvän kaappien tyhjennysoperaation aikana - kas, kirpputorilla.

Tuttavani oli alkanut konmarittaa ja oli sen seurauksena myymässä pois tarpeettomia tavaroitaan. Hän lupautui ystävällisesti lainaamaan oman kirjansa minulle.

konmarittaminen

Kon Mari on sanalla sanoen siivous- ja järjestelykirja. Siinä pelkän tekstin voimin kirjan kirjoittaut Kondo kertoo, miten kaikesta turhasta roinasta pääsee näppärimmin eroon ja ennen kaikkea, miksi.

En päässyt kirjaa tuskin edes puoleen väliin, kun minulle tuli tunne, että nyt minua on huijattu. Vahvasti.

Kirjassa ei ollut mitään uutta.

Sitten kirja alkoi herättää ärtymystä: kuka ihme rullaa sukkahousunsa ja asettelee ne pystyyn sukkahousulaatikkoon, kun arjessa on päivittäin sata muutakin asiaa rullattavana?

Lopulta kirja alkoi jo huvittaa.

Jaahans, mietin. Näin sitä on siis omistettu miljoonabisneksen taito ilman minkäänlaista viisautta tai ymmärrystä tuotteistaa sitä. (Sillä yksi luuranko rouvan kaapissa on: siivoaminen. Olen aika hyvä siinä.)

Kondon teesejä kon mari -siivousfilosofiassa on, että jokaisen - siis ihan jokaisen - tavaran pitää tuottaa sen omistajalleen iloa. Jos se ei tuota, pois jätesäkkiin vain.

Samalle jätesäkkilistalle automaattisesti kuuluvat myös muun muassa:

  • kirjat, jotka olet ostanut viisi vuotta sitten odottamaan "joskus" aikaa lukea ja ne odottavat sitä edelleen
  • paperit - siis ihan kaikki paperit vakuutuskirjoja ja vuokrasoppareita ja muutamia muita lukuun ottamatta
  • jopa vanhat opiskelumateriaalit (sillä et perehdy niihin enää koskaan kuitenkaan).

Kondo on vienyt ajatuksena jopa niin pitkälle, että tavaroita ei edes juuri sen kummemmin säilytellä: on vain yksi-kaksi japanilaista kaappia (ken lopulta tietää, minkä kokoisia ne ovat) ja jokunen hylly. Ja niihin pitää mahtua kaikki.

Siis kaikki: suomalaisista kausivaatteista lähtien.

Just.

Jätesäkkiin siis vain kaikki käyttämättömät jakkupuvut, jotka odottavat sitku-elämää, repaleiset lapsuusmuistot sekä 1-, 18- ja 40-vuotissyntymäpäivälahjat, anopilta saatu häälahja ja se nostalginen ukinkumminkaiman nostalginen muistoesine, jotka kaikki ovat hautautuneet kaappien pohjalle.

Ja tottahan Kondo virkaa. Me länsimaalaiset ihmiset omistamme ihan liikaa tavaraa. Mistään emme halua luopua, mutta uutta tavaraa pitää saada ja hankkia.

Ei ihme, että monissa kodeissa on tavarapinojen takana vaikea hengittää.

Kon Mari


Rouva Sana on ehdottomasti konmarittamisen perusteesin kannattaja, mutta muutoin kirjasta kyllä välittyy hiukan hurlumhei-tunnelma.

Kondon mukaan tavarat pitäisi karsia ja siivota "mikä minulle tuottaa iloa" -periaatteella kokoamalla sama tavaralaji - esimerkiksi vaatteet - yhteen kekoon ja karsimalla siitä.

Iskepä omat koti-, työ-, juhla-, yö-, alus-, kesä-, talvi-, ulko-, liikunta- ja välikausivaatteet, ja mitä niitä kaikkia yhdellä ihmisellä onkaan, yhteen kekoon ja ryhdy järjestelemään.

Ei ihan helppo juttu Suomessa se.

Tai että kaikki tavarat pitää säilyttää pystyasennossa: sukkahousut, kirjat, kynät, jopa paperit ja lehdet. Niitä ei siis saa niputtaa vaakatasoon vaan ne pitää pitää pystyssä. Piste.

Tai vielä tämä: käsilaukku pitää tyhjentää (siis suomeksi: tyhjäksi!) tavaroista niille kuuluville paikoilleen jokikinen ilta, sillä käsilaukun pitää saada levätä.

(Tosin tässä kohdin rouvan omatunto soimaa hieman sen jälkeen, kun luin bloggaaja Kolun hiljan toteuttamasta matkasta Japaniin ja hänen kuvauksistaan japanilaisten kunnioituksesta tavaroita kohtaan. Me suomalaiset tuotantotalouden mallioppilaat voisimme varmasti monessa ottaa esimerkkiä japanilaisista ja heidän suhteestaan tavaraan.)

Lisäksi Kondon kirja olisi ehdottomasti vaatinut parempaa kustannustoimittajaa. Teos sisältää niin paljon toistoa ja taas toistoa, että karsimalla puolet siitä olisi todennäköisesti paljon miellyttävämmän lukea.

Mutta koska Kondo on ymmärtänyt siivoamiseen liittyvän bisnesraon ja julistautunut eräänlaiseksi järjestelijän ylipappittareksi tämän rouvan sijaan, nöyrryn omaan asemaani. Kondoa on kyllä monessa kompattava.

Kondo sanoo kirjoittaneensa kirjansa, koska hän halusi kertoa järjestyksen luomisen taiasta. 

Olipa itse kirjasta sitten mitä mieltä tahansa, taikaa siivoamisessa joka tapauksessa on. Siitä kiittävät muutkin kuin puhtauttaan hohtavat huonekalut ja siistit vaatekaapit.


Iloista viikonloppua Suomen kansa!

18 kommenttia

  1. Kommentoin ja aiemin toisessa blogissa ko. kirjasta.Ja teen sen uudestaan.
    En itse ole sitä lukenut, mutta rakas ystävättäreni oli langennut hypetykseen ja ostanut kirjan jo syksyllä. Tekstiäsi lukiessa huomasin kommenttiesi olevan hyvin samanlaisia kuin hänen ja lopulta hän oli toiminut kirjan mukaan ja heittänyt kirjan roskiin! Oli ensin miettinyt, että tuo minulle, mutta ajatellut että luokkaannun tuollaisesta soopasta, koska olen himosiivooja ja järjestelijä. Hän ainakin kuulema olisi loukkaantunut! Ja vaikka olen himosiivoaja, niin minulla on muutakin elämää kuin viikata viivottimen kanssa tavaroita paikoilleen, puhumattakaan käsilaukun purkamisesta päivittäin ! ;)
    Ja tottahan se on, kun perus siisteyden hallitsee ja tavaroille paikan, ja hamuaa vain sen mitä tarvitsee, niin on helpompi olla. Ehkä kirja on tarkoitettu uusavuttomille ja jonnekin jossa on vain yksi tai kaksi vuodenaikaa? Krjoittaja on ainakin keksinyt helpon tavan kerätä mainetta ja mammonaa :)
    Ja mitä japanilaiseen järjestelmällisyyteen tulee...ihan normi perheissä siellä on ihan yhtä hurlumhei kuin täälläkin, vaihto-oppilas toiminnassa olen tutustunut muutamaan aitoon japanilaiseen perheeseen ja luoja että niillä on tavaraa ja ahdasta, ei ole konmarituksesta tietoakaan! :)
    Rentouttavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai vitsiläinen sentään, kiitos mielenkiintoisesta kommentistasi ja ajatuksistasi Satu. Ja minä kun luulin olevani ainoa kummajainen, joka ei ymmärrä Kon Mari -filosofiaa (tai no, olemuksen ymmärrän kyllä, mutta en sitä, miksi kirja on lopulta kirjoitettu).

      Mutta nyt helpottaa :)!

      Poista
  2. Mä taidan kirjoittaa myös kirjan siivoamisesta. Kuinka peset wc:n? Tollainen tuhat sanaa siitä. Myös minulla ystävä on tämän kirjan lukenut. Ensin oli huvittanut ja sitten ärsyttänyt niin, että kirja pääthi kirpparikasaan. Hyvin keksitty idea tosin, siitä hatun nosto kirjoittajalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopas muuta Outi; nämä siivoamiseen liittyvät pulmat ovat lopulta kovin arkisia :).

      Mutta hattua toki pitää nostaa aina, kun joku keksii markkinaraon. Ollapa itse nyt Kondona Kondon paikalla.

      Poista
  3. Älä nyt ... onhan se lapsellinen, mutta perusjuttu, että ihmisillä on ihan liikaa tavaraa ja iso osa niistä vaan täyttävät kaappeja, tukkivat elämää ja vaativat aikaa ja huomiota on kyllä monen osalta varmaan totta. Minä innostuin minimalismista ensin isäni kuoleman myötä reaktiolla, että minun jälkeeni kukaan ei joudu siivoamaan pois kamoja kouluajoista asti ja sitten Anne Te Velden Kaaos kuriin kirjan ja kurssin myötä.
    Sittemmin olen, vähitellen, mm. skannannut kaikki paperikuvat ja diat - on muuten kivaa, että kaikki ovat koneella vuosiluvuittain. Olen alkanut karsia kirjoja tyyliin 10 pois kuukaudessa eikä yhtään lisää paitsi ekirjoina ja karsinut vaatteita (osittain Project 333:n innoittamana), mutta maltillisemmin siten, että laskin ne kerran ja nyt on tavoitteena, että joka kuukausi lukumäärä putoaa 2.5%.
    En löytäisi aikaa enkä osaisi tehdä päätöksiä kaikkien vaatteiden tai kirjojen osalta kerralla, mutta näin alle 10 kerralla kerran kuussa koen että kämpän ja vaatekaapin sisältö tämän karsimisen myötä koko ajan paranee kun jäljelle jää vähemmän ja parempaa.
    Matkabloggaamisen ohella olen muutaman jutunkin kirjoittanut näistä Minimalismismi-pyrkimyksistäni.
    Joten "lopullisena" tavoitteena, että voisin halutessani vaihtaa eläkkeellä maata vaikka 3 kuukauden välein ja kaikki mitä haluan kulkisi helposti mukanani! Ehken ihan näin puhtaaseen lopputulokseen pääse, mutta jonnekin sinne päin ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Pirkko, minimalismin ymmärrän oikein hyvin: olen pyrkinyt siihen koko ikäni (minä siis sanoin olleeni aina hyvä siivoamaan ;)...). Olen karsinut roinaa, pyrkinyt tavarattomuuteen ja laittanut tarpeettomia kiertoon heti - en vasta eläkkeellä. En kritisoi siis sitä lainkaan. Päinvastoin.

      Totesinkin jo, että jos konmarituksen ansiot ovat siinä, että se on saanut länsimaiset (ja länsimaistuneet) ihmiset siivoamaan ja karsimaan roinaansa, on kirja tullut tarpeeseen.

      Mutta jokainen joka lukee kirjan kannesta kanteen ehkä ymmärtää, mitä tarkoitan. Kirjassa on nyt tehty ehkä hieman liikaa taidetta aika simppelistä (ja itsestään selvästä) asiasta.

      Vaikka kuten Outillekin totesin; mielelläni minä olisin nyt Kondona Kondon paikalla. No, varmasti aika moni muukin..

      Poista
  4. Kodin Kuvalehdessä oli juttua keski-ikäisestä naisesta, joka RAKASTAA siivoamista. Hän siivoaa kotiaan aina päivittäin ja ikään kuin ohimennen strutsinsulkaisella pölyhuiskallaan. Siinä on taito, joka toisilla on ja toisilla ei ole. Itse kuulun jälkimmäiseen kategoriaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, sanopa muuta, siinä on jo todellakin niin jalo taito, että se hakkaa perusviikkosiivouksen mennen tullen :). Heh. Strutsin sulilla? Voi lintu parka..

      Poista
  5. Maalaisjärki. Mun mielestäni ihmiset, jotka tarvitsevat tällaisia opuksia tietääkseen mitä tavaralle tehdä, ovat suoraan sanottuna niitä uusavuttomia. Aika monet muutkin elämänhallintaa käsittelevät kirjat ovat täynnä itsestään selvyyksiä ja lähes poikkeuksetta ne jäävät multa lukematta. Hetken jo Konmarin ilmestyessä mietin pitäisikö se lukaista läpi, mutta totesin, että todennäköisesti täysin turha teos ainakin itselleni. Yritän oman ajankäytön puitteissa raivata turhaa tavaraa pois enkä halua tarpeetonta täyttämään tyhjentynyttä tilaa. Olen silti tyytyväinen vaikka sukkikset on laatikkoon sullottu miten sattuu ja osa kirjoistakin on, ai kauheeta, vaakatasossa eikä edes suorissa pinoissa. Kondo on ostanut rojaltirahoillaan aika monta käsilaukkua, joiden sisällön hän voi mun puolestani lajitella joka ilta ihan millaisiin pinoihin parhaaksi näkee ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinäpä sen PauMau sanoit, tyhjentävästi, kommentin alusta sen loppuun asti :).

      En voinut kirjaa lukiessani välttyä ololta, että nyt joko en ymmärrä ihan kaikkea - jotain on mennyt minulta täysin ohi - tai sitten minua on vedetty nenästä - ja reippaasti.

      Vaikka eipä silti, kuten olen todennut: jos yksi ulkomainen siivouskirja saa Suomen kansan siivomaaan ja raivaamaan rojunsa, ei se ole ihan turhakaan kai ollut.

      Sitä paitsi Kon Marin syvimpään perusfilosofiaan uskon itsekin. Kun jokaisella tavaralla on paikkansa ja ne myös pidetään siellä, syntyy automaattisesti illuusio siististä kodista, vaikka se ei olisi kahteen viikkoon imuria tai moppia nähnytkään.

      Tiedän sen nimittäin ihan kokemuksesta ;). Harmi, kun en älynnyt koskaan tarttua kirjan muodossa aiheeseen :).

      Poista
  6. Konmarini olen lukenut ja siinä on tunteita herättäviä kohtia. Kokonaisuus ratkaisee tässäkin asiassa kuten niin monessa muussa. Eniten minua särähtää korvaan jätesäkkien määrä ja kaatopaikalle vaan -mentaliteetti. Kierrätys on päivän sana ja moni sinulle turha voi olla toiselle aarre. Jokaisen on tärkeintä löytää oma tasapainoinen olotilansa omassa kodissaan. Erilaisuus on rikkautta! Perjantaiterveisin Tuija, joka rakastaa silitystä, mankelointia ja viikkausta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isosti kiitos kommentistasi Tuija <3! Ja hyvä, että palautit rouvan takaisin maan pinnalle: olet ajatuksinesi niin oikeassa.

      PS. Imuroiminen on hyvää luovan ajattelun aikaa, tuumii Rouva Sana ;)

      Poista
  7. Konmarismi tekisi varmaan hyvää minullekin, mutta tuskin tarvitsen siihen opasta. Enemminkin aikaa ja inspiraation. Viime aikoina olen kyllä laittanut aika paljon tavaraa kiertoon ja käyttänyt tavaroiden sijaan rahaa elämyksiin ja palveluihin.

    Japanissa on zeniläistä minimalismia, mutta kyllä siellä on vastapainoksi myös todella paljon muovihärpäkettä ja turhaa tavaraa. Sen määrä suorastaan yllätti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen kiteytit Lumo! Juuri tuon tapaisesti minäkin olen pyrkinyt miettimään. Kuten PauMaukin tuolla aikaisemmin totesi, maalaisjärjellä selviää henkilökohtaisessa "konmarittamisessa" pitkälle.

      Ja vähällä roinalla todellakin tulee toimeen. Mitä vähemmän sitä on, sitä vapauttavampaa se on. Elämykset, yhteiset, jaetut ilon hetket ovat niitä, jotka jäävät mieleen, muistoihin <3.

      Poista
  8. En ole lukenut kyseistä kirjaa, mutta tiedän monia, jotka ovat sen lukeneet ja saaneet "herätyksen". Itse en ole kirjaan tarttunut enkä todennäköisesti tartukaan, sillä minua ehkä enemmänkin ärsyttää tuo "ylikarsiminen". Tiedän, että meilläkin tavaraa on liikaa, mutta yritän pitää esim. vaatekaapin sisältöä suht kohtuullisena muutenkin. Ymmärrän, että kirja on taatusti monelle oikein hyvä herättäjä ja innostuksen lähde, mutta eikös tässäkin asia kohtuus ole ihan hyvä juttu. Tämä on sellaista "hyvää" (ja vähän ärsyttävää) joukkohysteriaa.
    Jatketaan me omalla semi-konmarilaisella tyylillä arkea! Ja hei, blogissani on tulossa sinulle pienoinen haaste <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ehkä olemmekin samiksia: kun itsellänikin on kaapit jo kohtuuhyvässä kuosissa (no, jälkikasvun vuoksi siivoamiselle on aina hetkensä), ylenpalttiselle siivoamishehkuttelulle täytyy hakea nostatusta jostain kauempaa.

      Tuo semi-konmarittaminen on hyvä juttu! Loistoidea. Komppaan!

      PS. Kiitos! Haaste on vastaanotettu <3.

      Poista
  9. Kyllä minun tekisi mieli lukea tuo "kohukirja". Olisi ihan kiva tutkailla, että miten tuo kirja minuun vaikuttaa. Vaatteita olenkin karsinut tänä keväänä. Mutta olisi kiva saada ideoita muittenkin tavaroitten poisheittämiseen. Vai saako ideoita, jos tuleekin vastareaktioita. Omaksi en kirjaa osta, mutta jos kirjastosta joskus saa.
    Mukavaa viikkoa, Minna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukaisepa Tuula Kon Mari joskus, ja kerro, mitä mieltä olit. Moneen ei-niin-järjestelyintoiseen kirja on saanut uutta innostusta ja sellaisesta ei tietenkään voi olla muuta kuin iloinen.

      Kirjoittamisen ja viestinnän ammattilaisena nousee kuitenkin aina savu korvista, kun näen huonosti toimitettuja kirjoja. Halki, poikki, pinoon -tekniikka olisi tehnyt hyvää Kon Marille.

      Ja nyt hei muuten tämä jatkuva vesi- (ja lumi-)sade kyllä mahdollistaisi kaappien selvittämisen ;).. Iloa viikkoon Tuula <3!

      Poista

Jaa blogikirjoitukseen liittyvä ajatuksesi, anna palautetta, lähetä salainen viesti, kerro tarina. Kaikista näistä: iso, lämmin kiitos!