Viikonloppuna se puski jälleen. Rouva Sanan päähän iski jyskyttävä, lamaannuttava ja tainnuttava päänsärky ja migreeni.

Olen kärsinyt erityyppisistä päänsärky- ja migreenioireista koko aikuisikäni. Lapsena ja nuorena pääkoppa ei oireillut yhtään. Raskausaikana oireet muuttivat muotoaan - ja onneksi hetkellisesti myös vähenivät.

Kärsin hyvin harvoin perinteisestä, aurallisesta migreenistä.

Ja paradoksaalista kyllä, aurallinen migreeni on vaivoista kaikkein helpoimmin hoidettavissa. Muutama nappi huuleen ja parin tunnin kuluttua olen kohtalaisessa kunnossa. Pahoinvointia on tuolloin harvoin, ei juuri koskaan.

Oma migreenini on totaalista, kokonaisvaltaista päänsärkyä: lekalla päähän -jomoa kahden sormen mentävässä kohdassa ylhäällä keskellä otsalohkoa.

Pää on silloin kuin iso, painava sinitarrapallo horjuvan ja hoippuvan piippurassin päässä. Tuntuu kuin pää keikkuisi ja keinuisi heiveröisen niskan ja kaulan päällä, ja on jysähtää hetkenä minä hyvänsä maahan.

Hei hei pääkoppa, siellä se pyörii nyt, sohvan alle piiloon, pimeään.

Päänsärky
(Kuva: Pixabay)



Vuosien aikana en ole löytänyt migreenilleni yhtä selkeää syytä. Olen epäillyt vaihdellen muun muassa valvomista, punaviiniä, veden juomisen vähyyttä, liian suuria ruokailuvälejä, naisten vaivoja ja (ulko-)liikunnan puutetta, mutta yhtä selkeää migreenin aiheuttajaa ei ole.

Paitsi, että on yksi. Stressi ja kiire.

Niin kävi myös viime viikolla. Oli pääsiäisloman jälkeen hektisin viikko naismuistiin ja sutasin paikasta toiseen; aamusta iltaan ja illasta aamuun.

Kaikki oli ihan superkivaa tekemistä ja nautin siitä. Mutta kieltää en voi, että kiire ja ehkä pieni stressikin oli.

Yhtä aikaa oli yksinkertaisesti hieman liikaa kaikkea. Tuttu viikkoliikunta ja syöminenkin jäivät taas kerran retuperälle. Kun ei ehdi, ei ehdi.

Ja niin Rouva Sanan vauhtiviikko palkittiin kuten aina: heräsin lauantaiaamuna auralliseen migreeniin, joka muuttui hakkaavaksi päänsäryksi, ja kesti enemmän ja vähemmän yhtäjaksoisesti... nooo, eiliseen maanantaiaamuun saakka.

No, eipä sillä. Olihan se mukava lähteä jälleen maanantaiaamuna uuden viikon alkajaisiksi reippaana töihin.

Kävin nelisen vuotta sitten päänsärkyjeni vuoksi taas kerran lääkärissä. Silloisella työpaikallani on kiirettä ja töiden vuoksi stressiä, ja oireilin viikko toisensa jälkeen saman kaavan mukaan: torstaina tai perjantana pää alkoi muistuttaa olemassaolostaan ja viimeistään lauantaiaamuna jysähti. Aina.

Makasin kaikki viikonloput sohvalla tuskissani. Kun koitti maanantaiaamu, päänsärky oli ohi. Aina.

En ollut migreenin vuoksi koskaan yhtään työpäivää sairauslomalla.

Lääkäri sanoi, että kroppani se toimii vain kuin suoraan fysiologian oppikirjasta. Mieli antaa luvan sairastaa vasta, kun kiire hellittää. Päätä särkee ja migreeni puskee, kun stressi laukeaa.

Näin kroppani on toiminut viimeiset neljä vuotta: sairastan migreeniä aina, aina ja aina vain viikonloppuina. (Ja voin sanoa, että ei lohduta muuten yhtään olla kuin malliesimerkki lääkärioppaista.)

Siksi ei ole mikään ihme, että tartuin kuin hukkuva oljenkorteen Pharma Nordin tarjoamaan mahdollisuuteen testata ubikinonivalmistetta migreenin ja päänsäryn ehkäisyyn.

Ubikinoni on entsyymi, eräänlainen vitamiinin kaltainen aine, jota löytyy normaalisti meidän jokaisen kropasta, meidän jokaisesta solustamme.

Ubikinonipitoisuudet ovat normaalisti korkeimmillaan parikymppisenä, jonka jälkeen määrä laskee ikävuosien kuluessa. Parikymppisen nuoren neidin ajoista on ehtinyt vierähtää tältä rouvalta kaunis tovi.

Ubikinonista sanotaan olevan hyötyä yleiseen energian tarpeeseen, mutta ihme-entsyymistä hyötyvät tutkitusti myös muun muassa kolesterolilääkityksellä olevat, sydänvaivoista kärsivät ja - kas, migreeniä potevat.

Muutamat ensimmäiset ubikinoninapit on heitetty nyt huuleen. Jos kärsit kovista pääsäryistä - tai sinulla on vetämätön olo ahkerasta liikkumisesta ja hyvistä elintavoista huolimatta - pysy hengessä mukana.

Rouva Sana raportoi ubikinonin vaikutuksista ja sen herättämistä olotilan muutoksista lisää toukokuun aikana.