Mikään tarina ei ole liian pieni kerrottavaksi
Etusivu
Arkisto
lokakuuta 2016
Peto on irti - ja muita poimintoja Kirjamessuilta
Mikä, mikä, mikä ihme meidän koti-Suomen kirjallisissa kulttuuripiireissämme on oikein nyt valloillaan?
Varsinainen musiikillinen vyöry kirjoihin ja kansiin!
Selailemalla vain pikaisesti Kirjamessut 2016 -tapahtuman huikean kattavaa ohjelmatarjontaa yksi erottuu tänä vuonna ylitse muiden: suomalaisten musiikintekijöiden sanallisen arkun aukeaminen.
Liike on ihmisen perustarve eli terveisiä I love me -messuilta
Kun tukka ja mekko ovat hyvin, kaikki ovat hyvin.
Totta toinen puoli.
Tukan kunnon tai mekon näyttävyyden merkitystä arkisessa elämässä ei sovi toki väheksyä, varsinkaan naisihmisen kohdalla.
Ihmisten kokonaisvaltainen hyvinvointi on kuitenkin paljon muutakin kuin kauneutta ja muotia.
Tämä kävi hyvin selville viime viikonvaihteessa I love me - Ole tärkeä itsellesi -messuilla, joihin Rouva Sana osallistui nyt ensimmäisen kerran (kyllä... jälkikasvun viikon mittainen syysloma ja kolmipäiväiset messut mahtuvat harvoin yhteen).
Kauneuden ja muodin väliin oli istutettu I love me -messuilla huikaiseva määrä terveyteen, liikuntaan, henkiseen hyvinvointiin ja luonnolliseen elämäntapaan liittyviä aiheita ja näytteilleasettajia, että yhtenä päivänä kaikesta oli lähes mahdoton ottaa selvä.
Mutta Rouva Sana otti.
Totta toinen puoli.
Tukan kunnon tai mekon näyttävyyden merkitystä arkisessa elämässä ei sovi toki väheksyä, varsinkaan naisihmisen kohdalla.
Ihmisten kokonaisvaltainen hyvinvointi on kuitenkin paljon muutakin kuin kauneutta ja muotia.
Tämä kävi hyvin selville viime viikonvaihteessa I love me - Ole tärkeä itsellesi -messuilla, joihin Rouva Sana osallistui nyt ensimmäisen kerran (kyllä... jälkikasvun viikon mittainen syysloma ja kolmipäiväiset messut mahtuvat harvoin yhteen).
Lihashuoltotreenit sujuvat hyvin esimerkiksi Blackrollin, vaahtomuovista tehdyn, liikuntaan sovelletun foamrollerin eli erityisen rullan avulla. |
Kauneuden ja muodin väliin oli istutettu I love me -messuilla huikaiseva määrä terveyteen, liikuntaan, henkiseen hyvinvointiin ja luonnolliseen elämäntapaan liittyviä aiheita ja näytteilleasettajia, että yhtenä päivänä kaikesta oli lähes mahdoton ottaa selvä.
Mutta Rouva Sana otti.
Viron Designmuseo on esinehistorian mekka
Vaimoni on toista maata - vai onko?
Omena ei ole taaskaan pudonnut kauas - niin kuin teatteri- ja elokuvapiireissä aika usein ruukaa tapahtua.
Kotimaassaan Ranskassa supersuosituksi kohonnut näytelmä Vaimoni on toista maata perustuu ranskalaisen Gilles Dyrekin käsialaan.
Dyrek on paitsi käsikirjoittaja myös kotimaassaan tunnettu näyttelijä ja koomikko sekä Ranskassa pitkän työuran erilaisissa näyttelijärooleissa tehneen Francois Dyrekin poika.
Dyrek juniorin näytelmää on veivattu Ranskassa vuosia täysille katsomoille, ja sama ilmiö on toistunut jo Suomessa.
Vaimoni on toista maata kuuluu kotimaisten teattereiden vakiokalustoon.
Aiheesta. Reilun puolitoistatuntisen aikana katsomo nimittäin repeää.
Naurusta.
Ei olisi juuri herkullisempaa näytelmää voinut Keski-Uudenmaan teatteri KUT valita muutoin aika tavalla pimeään ja synkkenevään syksyyn.
Ranskalaisen Gilles Dyrekin Vaimoni on toista maata on todellakin näytelmänä toista maata.
Esitys tarjoaa riemukkaan ja rentouttavan vajaan kaksituntisen, jonka aikana, no, ei heitetä aivoja ehkä ihan narikkaan, mutta otetaan kuitenkin hyvin rennosti.
Vaimoni on toista maata lepää vahvasti suomentaja Reita Lounatvuoren näpeissä.
Lounatvuori on tuonut ranskalaistekstin niin taidokkaasti suomalaiseen nykyhetkeen ja ajatusmaailmaan, että harva osannee edes ajatella tarinan olevan vierasta alkuperää.
Tarinassa umpirakastunut ja häitä suunnitteleva Helena (Inka Kallén) ja Janne (Kalle Tahkolahti) kutsuvat Riston (Jari Vainionkukka) ja Veeran (Elina Varjomäki) kotiinsa syömään.
Risto on Jannen vanha opiskelukaveri, ja he haluavat muistella tovin menneitä.
Vierailu käynnistyy kireästi Riston ja Veeran matkalla esiintyneiden erimielisyyksien vuoksi. Kostoksi Veera heittäytyy Jannen ja Helenan luona tuppisuuksi, ja päättää karata heti, kun se on mahdollista.
Lipeämisestä ei tule kuitenkaan mitään, kiitos Jannen ja Helenan innokkaan palvelualttiuden. Veera jää vaivihkaa oman puhumattomuutensa vangiksi.
Ja kas kummaa, sehän solahtaa Veeran ylle kuin hansikas.
Pukahtamattomuudesta tulee illan aikana Veeralle rooli, joka ei irrota otettaan. Veera päättää ottaa tilanteesta vieraiden silmien alla kaiken irti, ihan noin niin kuin kirjaimellisesti, Koko Rahan edestä.
Hetken pistoksista käynnistynyt tilanne vie lopulta koko seurueen aika arvaamattomiin käänteisiin.
Vaimoni on toista maata on nopeatempoinen, ja kaikki tapahtuu yhdessä paikassa: Jannen ja Helenan kodin olohuoneessa. Jokainen neljästä näyttelijästä ovat näyttämöllä lähes koko vajaan parin tuntisen ajan.
Veeran uppiniskaisuudesta kumpuavat, paikoin aika epätoivoisetkin tilanteet taipuvat näyttämöllä farssin puolelle, ja yleisö lähes ulvoo naurusta.
Varjomäki tekee huikean roolin "sujuvasti" venäjää puhuvana hanistanialaisena sekä Vainionkukka epätoivoisena ja tilanteita ahkerasti paikkaavana Ristona.
Siirappisista ja hösöttävistä hani-kultsu-rooleistaan suoriutuvat hyvin myös televisiosta tuttu Kallén ja Järvenpään teatterin puolella vahvasti vaikuttava Tahkolahti.
Vaikka hani-kultsu-pariskunnan siirappi valuu katsojan korvista, se kummalla tavalla kaikella ällötykselläänkin osuu ja uppoaa.
Vaimoni on toista maata -näytelmän vahvuus on riemun ja epäilemättä aika suuren vahingonilon takana kuplivassa laajemmassa teemassa. Sitä ei ole Seppo Halttusen ja Anna-Leena Sipilän yhteisohjauksessa kätketty naurun taakse.
Naurusta kostuneista silmistä huolimatta katsoja jää pohtimaan, olisiko vähempi sittenkin arjessa joskus enemmän? Häissä, rakkaudessa, ystävyysuhteissa, omistamisessa?
Riittäisikö pienempi määrä kaikkea koko elämässä?
Ehkä silloin onnikin löytäisi joskus perille asti.
Jos siis vaikka aloitettaisiin siitä, että ihan oltaisiin vain ja eleltäisiin hetki pingottamatta.
Mitäs sanot? Kelpaisiko sinulle?
Kotimaassaan Ranskassa supersuosituksi kohonnut näytelmä Vaimoni on toista maata perustuu ranskalaisen Gilles Dyrekin käsialaan.
Dyrek on paitsi käsikirjoittaja myös kotimaassaan tunnettu näyttelijä ja koomikko sekä Ranskassa pitkän työuran erilaisissa näyttelijärooleissa tehneen Francois Dyrekin poika.
Dyrek juniorin näytelmää on veivattu Ranskassa vuosia täysille katsomoille, ja sama ilmiö on toistunut jo Suomessa.
Vaimoni on toista maata kuuluu kotimaisten teattereiden vakiokalustoon.
Aiheesta. Reilun puolitoistatuntisen aikana katsomo nimittäin repeää.
Naurusta.
Ei olisi juuri herkullisempaa näytelmää voinut Keski-Uudenmaan teatteri KUT valita muutoin aika tavalla pimeään ja synkkenevään syksyyn.
Ranskalaisen Gilles Dyrekin Vaimoni on toista maata on todellakin näytelmänä toista maata.
Esitys tarjoaa riemukkaan ja rentouttavan vajaan kaksituntisen, jonka aikana, no, ei heitetä aivoja ehkä ihan narikkaan, mutta otetaan kuitenkin hyvin rennosti.
Vaimoni on toista maata lepää vahvasti suomentaja Reita Lounatvuoren näpeissä.
Lounatvuori on tuonut ranskalaistekstin niin taidokkaasti suomalaiseen nykyhetkeen ja ajatusmaailmaan, että harva osannee edes ajatella tarinan olevan vierasta alkuperää.
Tarinassa umpirakastunut ja häitä suunnitteleva Helena (Inka Kallén) ja Janne (Kalle Tahkolahti) kutsuvat Riston (Jari Vainionkukka) ja Veeran (Elina Varjomäki) kotiinsa syömään.
Risto on Jannen vanha opiskelukaveri, ja he haluavat muistella tovin menneitä.
Vierailu käynnistyy kireästi Riston ja Veeran matkalla esiintyneiden erimielisyyksien vuoksi. Kostoksi Veera heittäytyy Jannen ja Helenan luona tuppisuuksi, ja päättää karata heti, kun se on mahdollista.
Lipeämisestä ei tule kuitenkaan mitään, kiitos Jannen ja Helenan innokkaan palvelualttiuden. Veera jää vaivihkaa oman puhumattomuutensa vangiksi.
Ja kas kummaa, sehän solahtaa Veeran ylle kuin hansikas.
Pukahtamattomuudesta tulee illan aikana Veeralle rooli, joka ei irrota otettaan. Veera päättää ottaa tilanteesta vieraiden silmien alla kaiken irti, ihan noin niin kuin kirjaimellisesti, Koko Rahan edestä.
Hetken pistoksista käynnistynyt tilanne vie lopulta koko seurueen aika arvaamattomiin käänteisiin.
Kun oikein huono tuuri käy, arjesta voi tulla yhtä karnevaalia. Asiasta ei ihan niin tykkää Vaimoni on toista maata -näytelmässä Risto (Jari Vainionkukka). (Kuva: KUT) |
Vaimoni on toista maata on nopeatempoinen, ja kaikki tapahtuu yhdessä paikassa: Jannen ja Helenan kodin olohuoneessa. Jokainen neljästä näyttelijästä ovat näyttämöllä lähes koko vajaan parin tuntisen ajan.
Veeran uppiniskaisuudesta kumpuavat, paikoin aika epätoivoisetkin tilanteet taipuvat näyttämöllä farssin puolelle, ja yleisö lähes ulvoo naurusta.
Varjomäki tekee huikean roolin "sujuvasti" venäjää puhuvana hanistanialaisena sekä Vainionkukka epätoivoisena ja tilanteita ahkerasti paikkaavana Ristona.
Siirappisista ja hösöttävistä hani-kultsu-rooleistaan suoriutuvat hyvin myös televisiosta tuttu Kallén ja Järvenpään teatterin puolella vahvasti vaikuttava Tahkolahti.
Vaikka hani-kultsu-pariskunnan siirappi valuu katsojan korvista, se kummalla tavalla kaikella ällötykselläänkin osuu ja uppoaa.
Annanko vai enkö anna. Perintöomaisuudesta kiistelevät Veera (Elina Varjomäki) ja Helena (Inka Kallén). (Kuva: KUT) |
Vaimoni on toista maata -näytelmän vahvuus on riemun ja epäilemättä aika suuren vahingonilon takana kuplivassa laajemmassa teemassa. Sitä ei ole Seppo Halttusen ja Anna-Leena Sipilän yhteisohjauksessa kätketty naurun taakse.
Naurusta kostuneista silmistä huolimatta katsoja jää pohtimaan, olisiko vähempi sittenkin arjessa joskus enemmän? Häissä, rakkaudessa, ystävyysuhteissa, omistamisessa?
Riittäisikö pienempi määrä kaikkea koko elämässä?
Ehkä silloin onnikin löytäisi joskus perille asti.
Jos siis vaikka aloitettaisiin siitä, että ihan oltaisiin vain ja eleltäisiin hetki pingottamatta.
Mitäs sanot? Kelpaisiko sinulle?
Vaimoni on toista maata
uusintaensi-ilta Keski-Uudenmaan teatterissa
perjantaina 9.11.2018. Esitykset 9.12.2018 asti.
uusintaensi-ilta Keski-Uudenmaan teatterissa
perjantaina 9.11.2018. Esitykset 9.12.2018 asti.
Lisätiedot www.kut.fi.
Rouva Sana näki esityksen vuonna 2016 ensi-illassa kutsuvieraslipulla.
***
Jutun pääkuvan kuvateksti:
Aina ei tiedä, mitä arkinen elämä heittää tullessaan. Vaikka sitten lumisateisen Eiffel-tornin.
Ranskalaisia maisemia katselevat Risto (Jari Vainionkukka), Veera (Elina Varjomäki),
Helena (Inka Kallén) ja Janne (Kalle Tahkolahti).
(Kuva: KUT)
|
Woimaa neuleretriitistä
Täytätkö tyhjiä hetkiäsi (siis silloin kun niitä on...) neulomalla, värittämällä kuvia tai vaikkapa suttaamalla paperille ympyrää samalla, kun mietit niitä näitä?
Jos aivotutkija, professori Minna Huotilaiselta kysytään, toimit aivan juuri niin kuin pitää ja kannattaa.
Et-lehden tuoreessa haastattelussa Huotilainen toteaa, että käsillä näprääminen sekä toistuva, ja kyllä myös yksitoikkoinen tekeminen vapauttaa kongnitiivisia - siis tiedolliseen havainnointiin liittyviä - resursseja.
Pää lepää ja ottaa näprätessä huilitauon.
Samanlaisen tauon arkeen sinulle tarjoaa myös neulekahvila Lentävän Lapasen sekä työyhteisö- ja elämäntaidonvalmennukseen erikoistuneen Masari Oy:n yhteistyönä lokakuun lopussa toteuttama WOW-neuleretriitti.
Jos aivotutkija, professori Minna Huotilaiselta kysytään, toimit aivan juuri niin kuin pitää ja kannattaa.
(Kuva: Pixabay) |
Et-lehden tuoreessa haastattelussa Huotilainen toteaa, että käsillä näprääminen sekä toistuva, ja kyllä myös yksitoikkoinen tekeminen vapauttaa kongnitiivisia - siis tiedolliseen havainnointiin liittyviä - resursseja.
Pää lepää ja ottaa näprätessä huilitauon.
Samanlaisen tauon arkeen sinulle tarjoaa myös neulekahvila Lentävän Lapasen sekä työyhteisö- ja elämäntaidonvalmennukseen erikoistuneen Masari Oy:n yhteistyönä lokakuun lopussa toteuttama WOW-neuleretriitti.
Kirjamessut 2016 -messulippuarvonta
Viron seitsemän tunnetuinta designesinettä saman katon alla
Sana design ei sanana tarkoita sen kummempaa asiaa kuin muotoilua: jokin esineen, vaatteen tai asian muodon ja käytettävyyden suunnittelua.
Sanana designiin ei siis liity minkäänlaista luksusta vaan kuorrute tulee jostain muusta.
Käännettynä sama asia toisin päin: designin ei tarvitse maksaa tai olla kallista luksusta. Parhaimmillaan design usein onkin, kun se on kaikkien saavutettavissa.
Osa ihmisten tavallista arkea.
Tallinnan keskustassa Viru-hotellin yhteydessä sijaitsevassa Solo Sokos Hotel Estoriassa virolainen design on tuotu niin lähelle matkailijoita kuin se on mahdollista. Osaksi kokonaisvaltaista majoituskokemusta.
Ei ihme, että hotelli nousi tänä vuonna vain muutaman olemassaolovuotensa jälkeen TripAdvisorin Viron parhaiden hotellien viidennelle sijalle.
Sanana designiin ei siis liity minkäänlaista luksusta vaan kuorrute tulee jostain muusta.
Käännettynä sama asia toisin päin: designin ei tarvitse maksaa tai olla kallista luksusta. Parhaimmillaan design usein onkin, kun se on kaikkien saavutettavissa.
Osa ihmisten tavallista arkea.
Tallinnan keskustassa Viru-hotellin yhteydessä sijaitsevassa Solo Sokos Hotel Estoriassa virolainen design on tuotu niin lähelle matkailijoita kuin se on mahdollista. Osaksi kokonaisvaltaista majoituskokemusta.
Ei ihme, että hotelli nousi tänä vuonna vain muutaman olemassaolovuotensa jälkeen TripAdvisorin Viron parhaiden hotellien viidennelle sijalle.
Ihanaa viikonloppua ja eräs I love me -messulippujen voittaja
Muuan Rouva Sana on hieman päästään nyt sekaisin.
Jos näette tuossa sivupalkissa olevan kuvan näköisen rouvasen hortoilemassa kamera kädessä jossain keskellä keskisen Uudenmaan lehtipuualueita (joita on muuten vaatimattomankin empiirisen kokemuksen mukaan aika paljon) tai juosta jolkottamassa samaa lenkkiä kerta toisensa jälkeen, ohjatkaa hänet lempeästi, mutta määrätietoisin ottein oman kotinsa suuntaan.
Sillä tämä hurmaava auringon ja värikylläisyyden määrä on vain saanut hänet vahvaan syyshurmokseen.
Jos näette tuossa sivupalkissa olevan kuvan näköisen rouvasen hortoilemassa kamera kädessä jossain keskellä keskisen Uudenmaan lehtipuualueita (joita on muuten vaatimattomankin empiirisen kokemuksen mukaan aika paljon) tai juosta jolkottamassa samaa lenkkiä kerta toisensa jälkeen, ohjatkaa hänet lempeästi, mutta määrätietoisin ottein oman kotinsa suuntaan.
Sillä tämä hurmaava auringon ja värikylläisyyden määrä on vain saanut hänet vahvaan syyshurmokseen.
Blogikirjoitus ja lehtijuttu ovat kaksi eri asiaa
Nyt, kun suurin pöly on ehtinyt laskeutua pienen bloggaajajoukon käynnistä Atrian broileritilalla ja sen ylle syntyneestä kohahduksesta, Rouva Sana kantaa kortensa kekoon keskusteluun.
En puutu itse aiheeseen vaan sen viereen.
Kanojen elinolosuhteista nousi pienimuotoinen kiivas keskustelu viime viikon lopulla sen jälkeen, kun bloggaajat olivat julkaisseet juttunsa käynnistään broileritilalla.
Kyse oli ollut kaiketi perinteisestä sisältömarkkinointiyhteistyöstä: Atria oli pyytänyt valikoidun joukon bloggaajia broileritilalle kylään, ja bloggaajat olivat kirjoittaneet omat juttunsa rahakorvausta vastaan.
Ei siis mitään uutta blogirintamalla.
En puutu itse aiheeseen vaan sen viereen.
(Kuva: Pixabay) |
Kanojen elinolosuhteista nousi pienimuotoinen kiivas keskustelu viime viikon lopulla sen jälkeen, kun bloggaajat olivat julkaisseet juttunsa käynnistään broileritilalla.
Kyse oli ollut kaiketi perinteisestä sisältömarkkinointiyhteistyöstä: Atria oli pyytänyt valikoidun joukon bloggaajia broileritilalle kylään, ja bloggaajat olivat kirjoittaneet omat juttunsa rahakorvausta vastaan.
Ei siis mitään uutta blogirintamalla.
Rakastu elämääsi - ja muita nastoja fiiliksiä
Jiihaa! Oikotie onneen on olemassa!
Uskotko?
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)