Tänään syntyi kevät.
Meri suuteli rantansa jäättömiksi. Lokit ovat siipensä pesseet kaukaisten karien keskellä.
Taivaan telttakatto oli vielä eilen harmaa. Joku on vetäissyt sinistä verkaa sijaan.
Lounatuuli on oppinut puhumaan ja tuo viestejä ihmiselle.
Repäise auki mielesi akkunat, joihin pahantuulen hämähäkki talvisaikaan kutoi verkkojaan.
Tiedätkö sen tunteen, kun elämä tarjoilee potkuja oikealta ja vasemmalta - kovaa ja pysäyttävästi?
Yksi isku täältä ja toinen lähes heti perään tuolta. Ilmat jysähtävät keuhkoista pihalle.
Olo on kuin tutun klassikkoelokuvan
Rockyn ensimmäisessä osassa, jossa päähenkilö tunnistaa ja tietää omat taitonsa, mutta joka on jäänyt iskujen lannistamana kanveesiin makaamaan.
Olisin omien matalapainevuosien (tässä jonkinasteinen synonyymi ruuhkavuosille) aikana ollut ikionnellinen, jos olisin törmännyt
Viihdy omassa arjessasi -teoksen kaltaiseen oppaaseen.
Kirjaan, joka olisi jo sen ensisivuilta alkaen muistuttanut, että
hengitähän nyt rouva ja rauhoitu! Että
onnellisuus on aikamme suurin harha.
Sillä myöhempien vuosien kokemuksen rintaäänellä nyökyttelen tässä nyt ja myöntelen:
"Kyllä, onni on muuten todellakin juuri tässä ja nyt!".
Rouva Sana on kirjoittanut ratkaisukeskeisen valmentajan ja sisällöntuotantoyrittäjän Anna Perhon teoksista vuosien aikana niin paljon, että tämän rouvan pitäisi saada lukuklikkauksista kohta jo provikat.
Vaan minkäs teet, jos ihminen kirjoittaa mielenkiintoisia teoksia.
Sitä paitsi Antisäätäjä - Fiksun ajankäyttäjän opas on Perhon tähänastisesta tuotannosta ehdottomasti paras.
Suviranta-teoksen sisäkannen kuvaan kiteytyy kaikki.
Aukeaman kokoisessa valokuvassa Tuusulanjärvi lepää tyynenä ja rauhallisena. Se huokuu levollisuutta ja tyytyväisyyttä:
tässä minä olen, ja se riittää.
Pilvet heijastuvat kuvassa järven pintaan. Puista ja kaislikosta päätellen lienee huhtikuu.
Kaikki on jälleen edessä.
Samaan kuvaan kulminoituu myös
Suviranta-teoksen parhaus.
Se on paitsi kirja Eero Järnefeltin ateljeekodista Suvirannasta, mutta myös oodi Tuusulanjärvelle ja sen lähitienoolle.
Alueella on eletty taiteilijahengessä jo 120 vuotta - ja tarinat jatkuvat yhä.
Taisinpa hehkuttaa jo noin kuusi viikkoa sitten, mutta hehkutan pääsiäisen jälkeisessä olotilassa vielä uudestaan -
Tämän vuotinen Ekopaasto oli kuin Rouva Sanalle tehty!
Tunsin luissani ja ytimissäni jo ennen leikkiin lähtemistä, että tästä seuraa vielä hyvää.
Ja niinhän siinä kävi.
Kolmas kerta sanoi toden.