Kun muuan rouva farkkunsa riisui - muutama sana työpukeutumisesta

24 lokakuuta 2017

Miten paljon yksinkertaisempaa - ja aah, niin nautinnollisempaa - elämä olisi, jos voisi kulkea aamusta iltaan, viikosta ja kuukaudesta toiseen t-paidassa, risaisissa farkuissa ja tennareissa.

Tai villapaidassa, farkuissa ja maihareissa.

Mutta kun ei voi. Ei vain enää voi.

Rouva Sana

Rouva Sanaa enemmän tuntevat tietävät, että en ole ollut piirun vertaa kiinnostunut vaatteista tai muodista, koskaan. No, niin kuin alun johdanto voi jo varmasti antaa olettaa.

Vaatteiden ja pukeutumisen merkitys nousi kuitenkin potenssiin tsiljoona, kun perustin yrityksen.

Aloin freelancertoimittajaplantun (tai kuukausipalkkalaisenkin toimittajan) sijaan hengata asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa yhtäkkiä yrittäjän roolissa, ja meininkiin tuli vissi ero (perustelut miksi, vaatisi jo ihan kokonaan oman jutun...).

Rouva Sanankin kaltainen pukeutumisen tumpelo ymmärsi pian, että t-paita ja ja farkut eivät vain ole kaikkialle ehkä enää se ihan parhain asu.

Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntaina 22.10. ansiokkaan jutun työpukeutumisesta otsikolla "Suomalaisten työpukeutuminen on nyt enemmän hukassa kuin 80-luvulla".

Jutussa kiinnitettiin huomio siihen, kuinka vaatteilla ja huolitellulla ulkoasulla vaikutetaan työmaailmassa - ja kuinka asialle annetaan tänä päivänä ehkä enemmän palttua kuin koskaan.

"Vaatteet ovat viesti, ja ensivaikutelma on aina tärkeä. - Kun ulkoasu on huoliteltu, se muuttuu huomaamattomaksi", kirjoituksessa todetaan.

Kokemuksesta komppaan!

Olen ollut oman kotikaupunkini designvaatelainaamon Vaatepuun jäsen vajaat parisen vuotta.

Liittymiseni ei ollut ihan itsestäänselvää. Minäkö kulkisin nyt jossain haute couture -luomuksissa, no en tod., ajattelin.

Mutta se ei pelaa, joka ei pelkää, ajattelin myös.

Näin jälkikäteen onneksi. Yhdestä syystä.

Bändipaitoihin ja risoihin farkkuihin rakastuneelle on ollut helpottavaa huomata,  kuinka design ja työpukeutuminen ei tarkoita pelkästään kalliita jakkupukuja.

On ollut vapauttavaa huomata, kuinka pukeutua voi  hyvin ja vieläpä kotimaiseen designiin ilman ainaista tiukkaa hametta ja kiristävää bleiseriä.

Suomalainen design (tai ehkä nimenomaan juuri se?) mahdollistaa oman persoonan esiin tuomisen.

Vaatepuu on näyttänyt, että työpukeutumisessa on arvokkuuden ja vakuuttavuuden lisäksi mahdollisuus olla oma itsensä.

Sisältötoimisto Rouva Sana

Vaatepuu on vuosien varrella pelastanut Rouva Sanan monesta pinteestä. Suuri merkitys yhteisöllisellä vaatekaapilla oli viime alkukesästä muun muassa sisältötoimiston uusia verkkosivuja varten otetuissa valokuvissa.

Lopullisissa otoksissa osa vaatteista näkyy lopulta koomisenkin vähän, kiitos kylmän sään, mutta kuvattavan itsevarmuutta ja huoletonta oloa se ei silti vähentänyt.

Vaatepuun yrittäjä Soile-Maria Linnemäki kyseli hiljan ajatuksiani pukeutumisesta viestintäalalla, ja julkaisi niistä päivityksenkin yrityksen omilla Fb-sivuilla.

Vastasin, että jos jonkin olen viime vuosina oppinut, niin sen, että vaatteet ja pukeutuminen ovat yrittäjän toinen käyntikortti.

Kun ulkoasu on huoliteltu, jää aikaa muuhun kuin sen jännittämiseen, milloin polvi rasahtaa farkuista kriittisellä hetkellä läpi tai näkyykö kauhtanan t-paidan helmaan tullut reikä pöydän toisella puolella olevan asiakkaan silmiin.

Totesin, että Vaatepuu on tuonut liikkumiseeni ja edustamiseeni varmuutta. Moni yrittäjä tekee töitä omalla kasvoillaan, olemuksellaan ja persoonallaan. Niin myös Rouva Sana.

On ollut helpottavaa huomata, kuinka designvaatelainaamon vaatevalikoima on tarpeeksi hullun luova ja rock tällaiselle ikuiselta sydämeltään olevalle farkkurouvalle, joka on pienen harjoittelun jälkeen uskaltanut laittaa hieman erilaistakin ylle.

Hesarin jutussa todetaan, että vaikka bisnespukeutumisella on merkitystä, sen ei todellakaan tarvitse olla tylsää.

Vapauttavinta onkin ollut huomata, että työpukeutumisessa voi olla yhtä aikaa paitsi edustava ja vakuuttava kyllä juu, mutta silti edelleen juuri se sama persoona, mitä on.

Ja kuten Hesarikin kirjoittaa, koska laatu ja hinta kulkevat usein käsi kädessä, ehdottomasti myös se, että ihan jokaista vaatepartta ei tarvitse tänä maailman aikana omistaa itse.

Kuvat Satu Hart/By Satu Hart



2 kommenttia

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram