Lukuaika
6
Kommenttia
Kaikkea muuta, kunhan ei puolikuollutta elämää.
Vajaan kahden kuukauden kuluttua tätä Minna Canthin, useiden mielestä lähes kyllästymiseen saakka hoettua lausetta viljellään jälleen.
Sitaatti on tasa-arvon ja samalla Minna Canthin päivän yksi eniten käytetyistä sloganeista.
Sitaatti on tasa-arvon ja samalla Minna Canthin päivän yksi eniten käytetyistä sloganeista.
Olipa lause kuinka lyttyyn poljettu tahansa, on se ollut yksi ohjenuoristani aina. Todellakin, ihan mitä vain, mutta ei puolikuivaa arkea. Koko ajatus ihan puistattaa.
Olen saanut jo vuosia hyvältä ystävältäni suklaajoulukalenterin sijaan joulukalenterin, jonka luukkujen takana on mietelause jokaiselle päivälle ennen joulua.
Joulukuun 15. päivän aamuna kalenterin mietelauseessa todettiin: "Ellei sinulla ole mitään tavoiteltavaa, elämäsi sinulle varaamat työkalut ruostuvat."
Ellei sinulla ole mitään tavoiteltavaa, elämäsi on puolikuollutta arkea.
Vain kahdeksan sadasta toteutuu
Mietelauseet tulivat mieleeni, kun kuuntelin tammikuun alussa Anna Perhon Instagram Storiesissa vetämää Superstartti-valmennussarjaa.
Siis kyllä. Perho vetää valmennustaan Instassa omille seuraajille täysin ilmaiseksi: yhden noin puolituntisen jakson joka ikinen päivä tammikuun ajan.
Vahva, vahva suositus! Ehdit kuunnella ja katsella vielä muutaman jakson.
Perho on ratkaisukeskeinen valmentaja, ja hän kirjoittanut lukuisia oppaita ajanhallinnasta ja omien arvojen mukaisen arjen elämisestä (löydät kirjoista muuten kirjoituksia tämän blogin puolelta naputtelemalla blogin oikealla yläkulmassa olevan suurennuslasin kohdalle Anna Perho; oma suosikkini kirjoista on Antisäätäjä - fiksun ajankäyttäjän opas).
Perho sai kimmokkeensa Superstartilleen selvityksestä, jonka mukaan uudenvuodenlupauksista toteutuu vain kahdeksan prosenttia
Siis kahdeksan lupausta sadasta!
Ja miksi?
"No, ku turhaan mä mitään edes toivon, kun ei ne toiveet kuitenkaan koskaan toteudu."
"No, ku turhaan mä mitään edes toivon, kun ei ne toiveet kuitenkaan koskaan toteudu."
Aivan kuin kerran vuodessa maailmankaikkeudelta olisi lupa toivoa kaikkea maan ja taivaan väliltä ja jäädä sen jälkeen vuodeksi odottamaan, milloin ne tipahtavat taivaasta eteen.
Omaa evääkään liikauttamatta.
Maailman sentään. Eivät kai ne uudenvuodenlupaukset nyt sellaisia ole? Eiväthän?
Omaa evääkään liikauttamatta.
Maailman sentään. Eivät kai ne uudenvuodenlupaukset nyt sellaisia ole? Eiväthän?
On tehtävä töitä, itse
Uudenvuodenlupaus, vuosittain päivitettävä unelma- tai aarrekartta, kalenteriin merkityt tavoitteet ja toiveet.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Yksi suosikkibloggaajistani, Lyhyenä hetkenä -blogin Pia, kirjoitti hiljan, että hän puhuu uudenvuodenlupausten sijaan mieluummin itselleen vuoden ajaksi asettamistaan tavoitteista.
Touché! Nielen analyysin mukisematta päätäni innokkaasti nyökytellen.
Tärkeintä on, että omaa elämäänsä ja aikaa katsoo eteenpäin, ja miettii, mitä siltä odottaa ja toivoo.
Mutta sen jälkeen tuleekin se hevin juttu. Kuten Perho eräässä valmennusjaksossaan tammikuun alkupuolella totesi, omien unelmien eteen on tehtävä töitä, itse.
Mutta sen jälkeen tuleekin se hevin juttu. Kuten Perho eräässä valmennusjaksossaan tammikuun alkupuolella totesi, omien unelmien eteen on tehtävä töitä, itse.
Siis: tehtävä-töitä-ITSE. Piste.
Ja sama toisinpäin: jos-itse-ei-tee-töitä-mitään-ei-koskaan-tapahdu.
Tahdonvoima on todellakin lihas.
Uudenvuodenlupaukset eivät tipahda, pam, kenellekään valmiina taivaasta: tässä olisi teidän toivomanne lupaus toteutuneena, madam.
Tahdonvoima on todellakin lihas.
Uudenvuodenlupaukset eivät tipahda, pam, kenellekään valmiina taivaasta: tässä olisi teidän toivomanne lupaus toteutuneena, madam.
Ja taas Perhon Superstartti-sloganeita siteeraten: "Jos et halua tuntea pettymystä, älä tee mitään. Kasvun hinta ovat negatiiviset tunteet."
Helppoa kuin heinän teko
Itse olen jäänyt koukkuun unelmakarttojen ja uudenvuodenlupausten tekemiseen. Olen tehnyt niitä vuosikaudet, valtaosin hyvällä menestyksellä.
Unelmakartta on kuin yrityksen markkinointisuunnitelma, jossa hahmottelen alkavan vuoden suuntaviivat: mikä on minulle tärkeää, mitä vuodelta toivon, ja mihin haluan ja aion vuoden aikana satsata.
Uudenvuodenlupaukset on kuin unelmakartan pohjalta tehty vuosikello, tarkemmat toimenpiteet: näihin konkreettisiin asioihin minä tulevana vuonna pyrin.
Uudenvuodenlupaukset ovat siis selvällä suomen kielellä itselleni lausuttuja asioita, jotka saavat sydämeni lyömään nopeammin.
Joiden ansiosta arkeni seuraavana vuonna on kaikkea muuta kuin puolikuivaa elämää.
Uudenvuodenlupaukset ovat siis selvällä suomen kielellä itselleni lausuttuja asioita, jotka saavat sydämeni lyömään nopeammin.
Joiden ansiosta arkeni seuraavana vuonna on kaikkea muuta kuin puolikuivaa elämää.
Sen jälkeen käärin hihat ja alan tehdä töitä asettamiani tavoitteitani kohti. Helppoa kuin heinänteko, ainakin periaatteessa.
Joskus tavoitteet eli uudenvuodenlupaukset onnistuvat, joskus eivät. Vuodet eivät ole veljeksiä, ja uudenvuodenlupausten onnistumiseen vaikuttavat myös monet muut seikat kuin oma tavoitteellinen ponnistelu.
Aina kaikkien asioiden aika ei vain ole, ei, vaikka kuinka tekisi töitä niitä kohti.
Aina kaikkien asioiden aika ei vain ole, ei, vaikka kuinka tekisi töitä niitä kohti.
Mutta pettymyksen tunne on yleensä helpompi sietää, kun tietää, että samperi vie, ainakin tein töitä omien tavoitteideni eteen.
Kaikkea paitsi ei puolikuivaa
Lausun harvoin julkisesti omia lupauksiani ja tavoitteitani. Se ei ole se juttu. Se, mikä äänettömästi itselleen luvataan, se äänettömänä pysyy. Vastaan lupauksistani vain itselleni.
Viime vuonna ehdottomasti tärkeintä minulle oli oman kirjallisen ilmaisun kehittäminen. Päätin, että runnon itseni vaikka väkisin kirjoituskurssille.
Kesäkuussa vietin viikon, peräti kokonaista viisi arkipäivää kirjoittamiseen keskittyen 24 h vajaan 20 vuoden tauon jälkeen.
Kokemus oli kaikkien unelmieni täyttymys. Hehkun siitä vieläkin.
Kokemus oli kaikkien unelmieni täyttymys. Hehkun siitä vieläkin.
Tänä vuonna uudenvuodenlupauksia oli kolme, ja paljastan ne julkisesti nyt tässä:
- Laitan Rouva sana -blogin ulkoasullisesti kuntoon: ei enää selityksiä vaan vihdoin ja viimein.
- En anna minkään esteen tulla tielle tietokirjani julkaisemisessa vaan julkaisen-tietokirjan.
- Vietän vuoden aikana vähintään yhden päivän, mielellään yhden yön yli jossakin retriitissä. Ihan sama missä, kaikki käy, kunhan vietän.
Tammikuun puolivälissä listan ykköskohta oli jo toteutunut, vaikka siitä ei vuoden vaihtuessa ollut minkäänlaista tietoa.
Kakkonen on erittäin hyvässä vaiheessa matkallaan kohti toteutumistaan, ja kolmonen odottaa aikaa oikeaa.
Kakkonen on erittäin hyvässä vaiheessa matkallaan kohti toteutumistaan, ja kolmonen odottaa aikaa oikeaa.
Mutta yksi asia on selvä: lupauksista yksikään ei olisi tässä vaiheessa ilman omaa panostani.
Sillä ihan mitä tahansa muuta, mutta ei puolikuollutta, puolikuivaa elämää.
Ja juuri siitä minusta uudenvuodenlupauksissa on kyse.
#valiokuukausi: viikko 3 - saldo
- kokonainen viikko ihan tavallista arkiruokaa
- sokerin osalta edellisviikkojen tuttu tahti jatkui, ei sokerisia mielitekoja eikä vahinkoherkuttelua
- ei pisaraakaan alkoholia: saunan jälkeen kaksi alkoholitonta olutta
- liikuntaa kolmena kertana viikossa
- ostokset: kolme käyntiä ruokakaupassa, yksi kunnollinen ja kaksi pikaista täydennyskäyntiä
- muu kulutus viikon aikana: luistinten teroitus ja kierrätettynä loppuvuodesta ostetun tekoturkin korjausompelu (nyt turkin saa kunnolla kiinni..)
Viikon lipsahdukset, onnistumiset ja muut kummajaiset:
- suuri plussa liikunnasta, joka löysi viime viikon jälkeen tiensä takaisin arkeeni: kolme liikuntakertaa viikossa on käytännössä minimiannos
- ulkoilut jäivät viikon aikana pakkasen vuoksi olemattomiin, en päässyt testaamaan edes teroitettuja luistimia
- aktiviteettien osalta harvinaisen tylsä viikko, viikko kului lähinnä töitä tehden, salilla, lukiessa ja muutaman elokuvan parissa
- kartan kuukauden aikana tietoisesti vain sokeria ja alkoholia, silti kuukaudella on tänä vuonna ollut omituinen lievevaikutus: vaaleat leivät ovat jääneet todella vähälle, koska ne eivät ole vain maistuneet
Ensi viikolla luvassa on Valiokuukauden Q&A eli vastaan teidän seuraajien Valiokuukautta koskeviin kysymyksiin. Niitä on tullut jonkin verran. Ihanaa, että on!
Reipasta viikkoa! Perjantaina on helmikuu, ja talven pimein tienoo on selätetty.
Rouva Sanan #valiokuukausi on hyvänolon kuukausi, joka jatkuu 6.2.2019 asti.
Lue lisää taustoja täältä.
Seuraa Valiokuukauden tunnelmia kuukauden ajan blogin puolella
sekä Instagram Storiesissa tunnuksella @rouvasana.
6 kommenttia
Valiokuukausi on kyllä ihana asia. <3 Olen sitä täällä hiljaa itsekseni, superkiireisen tammikuuni aikana seurannut ja ihaillut. Tämäkin postaus oli taas ihan täyttä rautaa ja niin samaistun ajatuksiisi. Ihanaa tammikuun loppua sinulle. <3
VastaaPoistaMahtia Maria, jos tykkäät <3!
PoistaOmalla kohdallani Valiokuukausi on saanut mahtipontisen nimen ja se ajoittuu tammikuulle. Jollakin muulla se voi olla nimeltään jotain ihan muuta ja ajoittua yhtä hyvin vaikka pääsiäisen alle.
Tai napata valtakunnallisen Ekopaaston omaksi hyvinvoinnnin kuukaudeksi (johon itsekin olen useana vuonna osallistunut, ehkä osallistun tänäkin vuonna).
Nimi ja aika eivät siis ole tärkeitä. Tärkeää on itse asia.
Pysähtyä havainnoimaan omia valintojaan, arvojaan, arkeaan, tekemisiään ja tekemättä jättämisiään. Napata havainnoista parhaat ja jättää ne pysyvästi käyttöön. Ja heivata romukomppaan ne, jotka itseäänkin hieman hämmästyttävät (... niin, ensi viikollahan on siis tarinaa myös muuan rouvan eräästä aamupiparista...).
Olen superonnellinen, jos onnistun Valiokuukausi-kirjoituksillani haastamaan edes yhdenkin lukijan; saada hänet miettimään ikiomaa arkeaan.
Valoa ja iloa Maria arkeesi!
Minähän en myöskään lupaile, mutta aina asetan jotain tavoitteita vuodelle. Minun tavoite liittyy yhteen pitkään muhimassa olleeseen ideaani. Kirjallinen osuus on valmis, mutta kuvitusta pitäisi miettiä, hmmm!
VastaaPoistaIhanaa viikkoa sinulle Minna <3
Lupauksia, unelmakartan maalailua, tavoitteiden asettamista - kuten sanottu, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Se, että ei tee uudenvuodenlupauksia ei tarkoita, etteikö voisi elää eteenpäin katsovaa arkea.
PoistaVinkkaahan joskus, miten tämän vuotisen tavoitteesi kanssa kävi. Nyt alkoi nimittäin oikeasti kiinnostaa <3 :)...
Ihme ja kumma, en ole kahteen vuoteen tehnyt mitään suunnitelmia, mennyt vain virran vietävänä (tai no ehkä toivonut ettei virta vie kokonaan).
VastaaPoistaNyt on ihan eri ääni kellossa ja nainen elossa! Mä haluun, mä uskallan ja mähän teen.
Olen näinkin narsisti, että keskityn nyt vain itseeni ja hyvinvointiini ja uskon kuitenkin, että silloin ympärillä olevat rakkaanikin saavat siitä jotain.
Ihan huikea tämä lause sun sivuilta: Sillä ihan mitä tahansa muuta, mutta ei puolikuollutta, puolikuivaa elämää.
Just näin, tämä kertoo sen kaiken, mitä tunnen nyt.
Kiitos Minna, oli ihana lukea taas ajatuksiasi ja kuulla suunnitelmistasi <3.
Iloa tähän tammikuun viimeiseen viikkoon <3
Yhtenä vahvana ohjenuorana elämässäni on ollut aina, että eteenpäin, vaikka lumihangessa. Että todellakin: ihan jotain muuta, mutta ei ainakaan sitä puolikuollutta tai puolikuivaa arkea. Se tarkoittaisi samaa kuin peli olisi menetetty.
PoistaKyse on minusta siitä, että jos ei pinnistele omien tavoitteidensa eteen, ei rutinaoikeuttakaan ole. "Ei ne kuitenkaan toteudu"-lauseet ovat tympeitä. Mikään ei maailmassa toteudu, jos ei koskaan edes yritä. Saapahan sen jälkeen ainakin todeta, että olipas muuten aika mieletön matka :).
Ja hei, ihan mieletön kuvaus sinusta sinun sanoillasi <3. Sanomasi ihan väreilee ihollani. Olkoot lauseesi meidän ohjenuora tänä vuonna: "Mä haluun, mä uskallan ja mähän teen." Siinä ei ole mitään omahyväistä eikä narsistista, kun tekee itselleen muita kunnioittaen.
Tätä kohti Sari! Tästä tulee hyvä vuosi!
Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!