Olen superiloinen, miten #valiokuukausi on herättänyt positiivista kiinnostusta. Olen saanut Instagram Storiesin puolella useita kysymyksiä kuukauteen liittyen.

Kuten olen aikaisemmin kertonut, hyvänolon kuukausi ei ole minulle ensimmäinen, mutta esittelen sen tänä vuonna ensi kertaa julkisesti.

Vastaan nyt Instassa kysyttyiin kysymyksiin kootusti eli

#valiokuukausi, Q & A eli kysymys & vastaus -palsta, ole hyvä


Mistä ihmeestä sait idean tuollaiseen kummallisuuteen?

Avaan Valiokuukauden taustoja erityisesti tässä blogikirjoituksessa. Kertaan vielä pääpointit niille, jotka ovat saapuneet taajuudelle kesken kuukauden:

- Joulun ja juhlapyhien jälkeen toistuu osaltani aina sama ilmiö: liikunta on jäänyt ulkoilua lukuun ottamatta vähiin ja herkut, glögi, kuohuviini ja olut mukaan lukien tulevat korvista ulos. Tammikuussa kroppa suorastaan huutaa kevyempään arkeen.

- Hyvänolonkuukauden eli Valiokuukauden aikana havainnoin tekemiäni valintoja ja vaihdan ehkä mahdollisesti niiden suuntaa. Pohdin siis tekemisiäni ja niiden järkevyyttä sekä seuraan, kuinka paljon teen sellaisia valintoja, jotka ovat muodostuneet vain tavaksi syömisen, liikkumisen ja arjen osalta.

- En laihduta enkä pudota painoa, en sullo itseäni kuukauden aikana yhteenkään dieettiin, enkä edes yritä vetää liikuntaövereitä. Keskityn hyvänolon kultaiseen keskitiehen, johon ei hetkeen kuulu sokeriherkkuja, alkoholia eikä tänä vuonna kuluttamista.

Miten voit elää ilman sokeria, edes kuukauden?

Tämä on asia, joka aika ajoin ihmetyttää minua itseänikin. Kun Valiokuukausi on nyt loppusuoralla, hämmästelen, miten helposti kuukausi on mennyt jälleen kerran ilman sokeriherkkuja.

En ole syönyt kuukauden aikana karkkia, kakkua, keksejä, jälkkäreitä ja mitä kaikkea niitä nyt onkaan. En edes taistele asiaa vastaan.

Mutta väitän, että karkkia ei ole syönyt tässä perheessä kuukauden aikana kovin paljon muutkaan..

En keksi vastaukseksi kysymykseen mitään muuta syytä kuin sen, että minulta puuttuu tyystin sokeriin tykästynyt geeni. Olen aikaisempien vuosien perusteella havainnut, että sokerittomuus ei ole minulle mikään juttu. En syö sokeria ylettömyyksiä normaaliarkenakaan.

Juuri tätä paremmin en osaa perustella.

Kai sinulla nyt silti joskus tulee sokerihimo?

No, todellakin tulee. Lue enemmän täältä. Erityisesti suklaaseen ja kokiseen tulee himo aina migreenissä. Suklaata syön harvoin muuten, merkillinen geenivika kai sekin.

Sokerittomuus ei siis ole minulle The Juttu. Mutta myönnän, että aika ajoin tulee mieleen (varsinkin, kun muut perheessä latovat munkkia suuhun), että oispa edes keksi.

Tällaisina hetkinä olen opetellut nappaamaan jonkin terveellisen vaihtoehdon. Olen onneksi hulluna muun muassa siemennäkkäreihin ja erilaisiin grissinehin, joten en koe edes pettymystä jauhaessani niitä suklaakeksin sijaan.

Muita herkkujen korvaajia minulla ovat maustamaton jugurtti, marjat ja mysli (sekoitukseen olen ihan hulluna ja syön sitä melkein joka päivä), hedelmät ylipäätään, smoothiet ja rusinat.

Marjat ja hedelmät, rusinoista nyt puhumattakaan, sisältävät toki sokeria, mutta vain luonnollisessa muodossa.

Mitä elämästä nyt tulisi, jos arjen pitäisi olla askeettista ollakseen hyvää ja terveellistä?

Liikut paljon. Miten olet sytyttänyt itsessäsi liikkumisen kipinän?

Kysymys on hyvä, sillä viimeksi reilu viikko sitten eräs vanhempi herrasmies perheessämme totesi: "Sinä jaksat kyllä liikkua."

Niin jaksan. Se on ollut 40 ikävuoden jälkeen yksi tärkeimmistä arvoistani, enkä laista liikuntaan varaamastani ajasta (nyt kun ruuhkavuodet ovat ohi) kovinkaan helposti.

Olen kertonut tästä joskus täällä blogin puolella aikaisemminkin, mutta alkusysäyksen säännöllinen liikuntainnostukseni sai, kun sairastuin noin 10 vuotta sitten astmaan. Olin niin huonossa fyysisessä kunnossa kuin ihminen voi olla.

En jaksanut nousta kahta rapunväliä tarttumatta kaiteeseen. Laskettelurinteessä laskin pulkkamäen suksilla alas, ja keuhkoni oli pakahtua rinnasta ulos.

Olotila oli järkytys. Olin toki liikkunut aina, mutta en siinä määrin kuin nyt. Sisuunnuin ja päätin, että kun astman puolesta olen kunnossa, en rapauta fyysistä kuntoani enää koskaan.

Päätökseni ja siinä pitäytyminen on kannattanut. Lääkäreidenkin mukaan, mitä paremmassa kunnossa fyysisesti olen, sitä paremmin astmani pysyy ilman lääkkeitä aisoissa.

Win-win siis. Siinä on motivaatiota kyllikseen.

Sitä paitsi jos rehellisiä ollaan, pääni ja kroppani eivät kestäisi nykyistä työtahtiani ilman liikuntaa.

Lemppariliikuntalajisi?

Kyllä ne ovat tätä nykyä nämä: jumppa, jooga ja juoksu sekä ulkoilu.

Ulkoiluun liitän metsässä ja järvellä haahuilun ja kävelyn, talvella hiihtämisen (tosin järven ladut ovat yhä niin huonossa kunnossa, että kauden avaus tänä vuonna odottaa yhä) ja luistelun sekä kesällä pyöräilyn.

Kaikki muu on mukavaa bonusta.

Rasvaahan et ole itseltäsi kieltänyt. Olet tietysti kiskonut kaksin käsin kuukauden aikana kaikkia rasvaherkkuja sokerin sijaan?

Kysymys on hyvä. Asia kiinnostaisi minuakin. Sillä totta: rasva ei kuulu Valiokuukauden bannilistalle.

Annan seuraavassa vastauksen, jonka kautta tulen samalla paljastaneeksi koko oman rutikuivan arkeni (ja en ehkä tämän jälkeen kirjoita täällä blogissani hetkeen mitään henkilökohtaista), mutta totuus on: en ole syönyt kuukauden mitään tirisevää ja rasvasta kärisevää.

Perheessämme ei ole hampparipäiviä, eikä pizzaperjantaita (jälkikasvun mielestä perheemme on täysin epänormaali, sillä kaikilla muilla kuulemma on...).  Voi mennä kuukausia, että en syö pizzan pizzaa.

Mutta kun en ole kuukauden aikana syönyt edes salaista pahettani nachoja salsalla, vaikka olisin saanut. Se on jo oikeasti kamalaa - ja samalla supertylsää ja mielikuvituksetonta.

Paljasta, miten sen aamupiparkakkusi kanssa kävi?

No, jos aamupiparkakun näkökulmasta katsotaan, huonosti. Ne jäivät välittömästi samaan jouluiseen peltirasiaan, josta olin nappaillut niitä aamukahvin kanssa pitkin viikkoja joulunpyhien jälkeen.

Miten ihminen voi omaksua noin älyttömiä tapoja? Tajusin vasta Valiokuukauden aikana, miten sormeni hamusivat joka aamu piparkakkurasialle.

Kuinka pitkään asioita pitää toistaa, että niistä tulee merkillinen tapa? Aika lyhyen aikaa, ilmeisesti.

Ja mitä olisi tapahtunut, kun piparkakut olisivat loppuneet. Olisin siirtynyt suklaakekseihin? Just joo.

Se oli siis so long piparkakuille. Tavataan piparkakut joskus toisella kertaa.

#valiokuukausi: viikko 4 - saldo

  • viikko jälleen tavallista arkiruokaa: highlight oli lauantai-illan jälkkäri oman maan pakastemarjoista ja kermavaahdosta ilman sokeria 
  • sokerin osalta edellisviikkojen tuttu tahti jatkui, mutta tuli yksi hairahdus: nautin yhden suklaapäällysteisen kaurakeksin kahvin kanssa asiakastapaamisessa
  • ei yhtään alkoholia
  • liikuntaa kahtena iltana viikon aikana sekä arviolta reilut kolme tuntia lumitöitä (joista sunnuntain lumityöt vastasivat vähintään kahta tuntia kuntosalilla)
  • ostokset: viikon ruokaostokset Prisman Kauppakassi-palvelun kautta sekä kaksi pikaista täydennyskäyntiä ruokakauppaan
  • muu kulutus viikon aikana: keikka apteekkiin (kolme neljästä perheenjäsenestä on viimeisen viikon aikana joko sairastanut tai yhä sairastaa)

Kannattiko Valiokuukausi?

Kun olen viettänyt Valiokuukauden kaltaisia hyvänolonaikoja jo aikaisemmin, ei suuria yllätyksiä tänä vuonna enää tullut. Tiedän, että sokerittomuus tai alkoholittomuuskaan eivät ole minulle mikään juttu.

Toisaalta yhtä tuttua ja samalla masentavaa on se, että kasvisten lisääminen arkeen ei vain ota oikein tuulta alleen, ei ottanut tänäkään vuonna Valiokuukauden aikana, vaikka yritin.

Sen synninpäästön olen aika päiviä sitten antanut itselleni, että jos kasvisten lisääminen vaatii osaltani kahden eri ruokalajin kokkaamista, teen perheen enemmistön halajavaa ruokaa.

Jos nyt jostain hieman yllätyin, niin siitä, että tänä vuonna saunaoluen vaihtuminen kolmosesta alkoholittomaan oli enää pieni pala kakkua. Jotain siis sitä vielä edelleenkin oppii.

Mieluisimpia havaintoja oli tänä vuonna erityisesti se, kuinka en oikeasti ole kuluttajatyyppiä. Olen tiennyt sen aina, mutta nyt olen myös todistanut sen.

En kaivannut kuukauden aikana lopulta yhtään mitään, eivätkä jalat eivät poltelleet yhteenkään ruokakauppaa kummallisempaan liiketilaan - ruokakaupassa käynninkin delegoisin mielelläni jollekin muulle (ja meillä käy kyllä tätä nykyä aika usein kauppa-auto kuten kuluneella viikolla eli tilaamme ruokaa verkosta).

Kulutukseni oli kuukauden aikana tämä: ruokaa, yksi tankillinen bensaa (jonka unohdin kuukauden aikana listata), apteekki, luistinten teroitus sekä käytettynä ostetun tekoturkin korjausompelu.

No, Valiokuukauden alussa haikailemat treenitrikoot ostan lähiaikoina, mutta vasta, kun sopivat tulevat vastaan. En lähde ostoskeskukseen niitä etsimään.

Ja se kampaaja. Se on jo varattu...

Valiokuukauden aikana tein töitä (hiukan liikaakin), liikuin (joinakin viikkoina ihan liian vähän) ja tein lumitöitä (joita riitti kiitettävästi, enkä haikaile niitä enää yhtään lisää), luin paljon, katsoin leffoja lähes yhtä paljon, kävin kerran teatterissa (josta lisää lähiaikoina), ja villasukkaparista toinen jäi edelleen keskeneräisenä kutimeen.

Tänään Valiokuukautta on kulunut tasan neljä viikkoa, ja virallisesti sitä on jäljellä muutama päivä. Saatan torstaina tai viimeistään perjantaina maistella, miltä irtokarkki maistuu kuukauden jälkeen suussani.

Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, alkoholin siemailuun saattaapi kulua edelleen hetki aikaa. Jos vaikka reilun viikon päästä koittavan loman kunniaksi sitten.

Inspiroivaa helmikuun viikkoa!

Rouva Sanan #valiokuukausi on hyvänolon kuukausi, joka päättyy 6.2.2019.

Lue lisää taustoja täältä.


#valiokuukausi, Tuusulanjärvi, hyvänolonkuukausi, Rouva Sana