Parasta kulttuuria -haaste

18 helmikuuta 2019

Koska omasta mielestäni kulttuuri ei nouse koskaan esille missään liikaa, ja koska kulttuuri on parasta nautittuna, tartun ihanan bloggaajakollegani Tuula´s Lifen Tuulan käynnistämään Parasta kulttuuria -haasteeseen.

Haasteethan ovat myös erittäin oivallisia aiheita, kun bloggaaja itse lomailee, mutta blogi hengittää teidän lukijoiden tahtiin.

Eikö?

Niin tai näin, lomani kunniaksi paljastan oman kulttuurikäyttäytymiseni salat eli Parasta kulttuuria á la Rouva Sana, ole hyvä.

Millainen kulttuurin kuluttaja olet?

Olen kulttuurin erittäin vahva sekakäyttäjä. Ei ole oikeastaan mitään kulttuurin genreä, jolle sanoisin tiukasti ei.

Asiassa näkyy ehkä myös luontainen uteliaisuuteni ja elämänasenteeni, jonka mukaan kaikkea (paitsi hyppäämistä korkealta tai sulloutumista ahtaisiin paikkoihin) pitää kokeilla - ainakin kerran.

Onko Suomessa jokin kulttuurilaitos, jossa sinuun törmää usean kerran vuodessa?


On, monta. Krapin Paja on tätä nykyä ykkönen. Parempaa kulttuurimekkaa ei pääkaupunkiseudulta löydy. 

Lisäksi käyn lukuisia kertoja teatterissa (erityisesti kotiseudun teattereissa, sillä miksi mennä merta edemmäksi kalaan, kun laatua on tarjolla kotinurkillakin), oman kylän ikiomassa elokuvateatterissa sekä taidenäyttelyissä aina ja kaikkialla, kun se on mahdollista. 

Helsingissä erityisesti Ateneum ja HAM ovat museoista ikisuosikkejani oman kotikaupungin Järvenpään Taidemuseota unohtamatta.

Minkälainen musiikki on lähellä sydäntäsi?

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vahvemmin minusta on kuoriutunut musiikin sekakäyttäjä. Entinen hevari fanittaa nyt muutakin kuin AC/DC:tä ja Whitesnakea.

Joskus tuntuu, että voisin elää jopa hetken (mutta vain hetken) ilman kirjoja, mutta ilman musiikkia en. Musiikki kuuluu arjessa ja juhlassa tätä nykyä kaikkeen - vain genre vaihtuu tilanteen mukaan.

Kuuntelen oikeastaan ihan kaikkea muuta musiikkia paitsi en todellakaan kotimaista iskelmää ja Suomi-poppiakin rankasti valikoiden.

Niiden sijaan aika ajoin suorastaan janoan klassista musiikkia (Sibelius ja Mozart, kyllä kiitos, milloin vain), oopperaa tai jopa vaikkapa ehtaa argentiinalaista tai suomalaista tangoa. Olavi Virta on ikisuosikkini, joka kuulu erityisesti juhannukseen.

Parasta musiikki on tietysti livenä. Sitten ruuhkavuosien olen löytänyt konsertit ja keikat elämääni uudelleen, ja kiitos Krapin Pajan, voin nauttia livemusiikista joskus jopa monta kertaa kuukaudessa.

Musiikki on minusta muuten niin inspiroiva aihe, että olen suunnitellut jo kauan kirjoittavani siitä joskus oman postauksensa. Ehkä saisin toteutettua sen vihdoin.

Käytkö oopperassa? 

Viitaten edelliseen: ehdottomasti. Mutta tätä nykyä ihan liian vähän. Juuri nyt kiehtoisi oopperakokemus ulkomailla. Vaikka Tallinnassa.

Millainen kirjallisuus sinua kiinnostaa?

Olen kirjallisuuden melkein-sekakäyttäjä. Sanon melkein, sillä samaan tapaan kuin minusta puuttuu sokeriin kallellaan oleva suomalaisgeeni, minulta puuttuu totaalisesti myös intohimo dekkareihin. En vain kerta kaikkiaan voi lukea niitä.

Toisaalta olen myös aika tylsä ja mielikuvitukseton lukija. Luen tietokirjallisuutta enemmän kuin kukaan lääkäri koskaan määräisi. Yritän siksi välillä pakottaa itseni kaunokirjallisuuden pariin. 

Sain hiljan loppuun Mia Kankimäen Naiset, joita ajattelen öisin -teoksen (josta tuli välittömästi voimakirjani, kirja on ihana!) sekä Minna Rytisalon Lempin, joka oli roikkunut kirjahyllyssäni ainakin vuoden (kirjassa oli muuten superkaunista kieltä, vink vink...).

Mitä kirjoja aiot lukea tänä vuonna? Uutuuskirjoja?

Kännykässäni on to read -kirjalista, johon kerään muualta bongaamiani mielenkiintoisia kirjoja: uusia ja vanhoja. 

Listalla on ainakin Maria Veitolan Veitola, Minna Rytisalon Rouva C., Michelle Obaman Minun tarinani ja Thomas Erikssonin Idiootit ympärilläni. 

Huomaatko muuten, että tässäkään listassa ei ole yhtään kokonaan fiktiivistä teosta...

Ja listalla ovat tietysti ne kaikki olohuoneen yhden seinän mittaiseen kirjahyllyyn jo aikaisemmin hankitut, mutta edelleen lukemista odottavat kirjat. Niitä en edes mainitse.

Käytkö usein teatterissa? Onko sinulla mielessäsi jokin tuleva tai ajankohtainen näytelmä, jota aiot mennä katsomaan?

Teatteri on ollut parikymppisestä asti yksi kulttuurirakkauteni ykköskohteista. Ilokseni sain pitkän aikaa yhdistää rakkauteni teatteriin ja oman työni, kun kirjoitin lehtiin teatteriarvosteluita. Nyt sama työ näkyy blogini puolella.

Eli kyllä, todellakin käyn.

Tällä hetkellä odotan ehkä eniten Järvenpään kesäteatterin kantaesitystä Rakkautta Aholassa, joka on Eppu Nuotion käsikirjoittama ja Tiina Brännaren ohjaama kolmiodraama kirjailija Juhani Ahon ja Aholan elämänvaiheista. 

Ihan supermielenkiintoista.

Käytkö usein taidenäyttelyissä? 

Teatterin ohessa taidenäyttelyt ovat ikisuosikkini. Olen näyttelyiden suhteen kaikkiruokainen. 

Positiivinen ongelma on, että mielenkiintoisia näyttelyitä on tarjolla yleensä enemmän kuin aikaa niiden katsomiseen. Kesä on taidenäyttelyiden kulta-aikaa.

Käytkö katsomassa tanssiesityksiä?

Ihan liian harvoin. Kulta-aikaa olivat vuodet, jolloin perheemme kuopus harrasti monen vuoden ajan tanssia. Silloin yhden kalenterivuoden aikana tuli katsottua useita kuopuksen näytöksiä, mutta myös ammattitanssijoiden esityksiä.

Viimeksi kävin katsomassa Kansallisbaletin Tuhkimon viime joulukuussa. Se oli kirjaimellisesti laatuaikaa kuopuksen kanssa.

Mitä kotimaista elokuvaa olet viimeksi käynyt katsomassa tai aiot mennä katsomaan? 

Kääk, nyt jään kiinni. Olen ehdoton leffafani, ja katson leffoja viikottain joko elokuvissa tai kotisohvalta.

Mutta en ole kotimaisen elokuvan ystävä. En siksi edes muista, minkä kotimaisen elokuvan olen nähnyt viimeksi. Todennäköisesti lastenelokuvan.

Olen aika kriittinen aiheiden suhteen. Yleensä kotimaisten elokuvien aiheet eivät vain uppoa yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: lastenelokuvia.

Suomessa tehdään superlaadukkaita lastenelokuvia, ja nautin niiden katsomisesta. Elokuvien kulta-aikaa olivat vuodet, jolloin perheen jälkikasvu oli lastenleffaiässä.

Olen nähnyt muun muassa kaikki Onnelit ja Annelit viimeisintä elokuvaa lukuun ottamatta. Pohdin jo, mistä saisin itselleni elokuvan ajaksi lainalapsen mukaani. Joissakin elokuvateattereissa se menee vielä.

Myös juuri ensi-iltansa saanut Risto Räppääjä ja pullistelija kiinnostaa. Lainalapset elokuvan ajaksi saavat ilmoittautua kommenttikentässä.

Kun matkustat, tutustutko matkakohteesi kulttuuritarjontaan? 

Nythän on niin, että en matkaile koskaan joutenolo ja uima-altaalla makaileminen mielessä. Kun lähden reissuun, etsin kahta asiaa: kohdemaan arkista elämää ja siihen liittyvää henkilökohtaista tunnelmointia, jota myös aistimiseksi voidaan kutsua sekä paikallista kulttuuria.

Valitsen monet matkakohteetkin kulttuuritarjonnan perusteella tai matkustan kohteeseen, koska olen saanut vihiä, että siellä on jotain must-kulttuurinähtävää.

Esimerkiksi Tukholmaan tulee tätä nykyä matkattua lähes vain ja ainoastaan kulttuuritarjonnan vuoksi. En siellä oikeastaan muun vuoksi käy.

Itken verta, kun en onnistunut löytämään sopivaa saumaa Tukholman reissulle Andy Warholin näyttelyn vuoksi.

Mikä ulkomaan käyntikohde, teatteri, näyttely, museo tms. on jäänyt mieleesi kiehtovimpana ja miksi?

Teattereissa en jostain syystä ole ulkomailla juuri käynyt. Musikaali Lontoossa ja New Yorkissa olisi varmasti upea kokemus, joka odottaa toteutumistaan.

Upeita museoita ja taidenäyttelyitä on puolestaan lukemattomia. Esimerkiksi koko Rooma itsessään on ihan huikea museoidensa ja näyttelyidensä vuoksi. Lontoo on myös. 

En tiedä, kuinka monta kertaa kaupungeissa pitäisi käydä, että niiden must-kohteet tulisivat korvista ulos.

Tukholman Fotografiska-museon muutaman vuoden takainen Anton Corbijnin näyttely oli huikea. Samoin Tallinnassa viime joulun välipäivinä näkemäni Klimt2Monet-multimediaesitys Kino Helioksessa.

Jälkimmäinen on muuten esillä edelleen. Suosittelen lämpimästi, jos vaikka matkaat talvilomallasi Tallinnaan.

***
Kolahtiko aihe? Nappaa haaste itsellesi tai kerro muuten vain kommenteissa, millainen kulttuurin käyttäjä sinä olet.

Koska kulttuuri on sen arvoinen.
Parasta kulttuuria, kulttuuri, Lempi, Minna Rytisalo, lukeminen, Rouva Sana

2 kommenttia

  1. Kiva postaus. Itsekään en voisi kuvitella elämää ilman musiikkia.
    Ihanaa viikkoa sinulle Minna ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musa siis ainakin yhdistää meitä blogin ja bloggaamisen lisäksi :).

      Taidan joskus kirjoittaa vielä todellakin sen sanatyöläisen oodin musiikille. Elämässä pitää olla paitsi kirjoja, mutta ehdottomasti myös musiikkia <3.

      Poista

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram