Sanataiteen manifesti - kahdeksan vinkkiä kirjalliseen työelämäviestintään

13 toukokuuta 2022

1. Suomalainen peruskoulu on maailman huippuluokkaa, ja jokainen peruskoulun käynyt oppii kirjoittamaan, ainakin jollakin tavoin. Kirjoittamisen taito ei ole silti koskaan itsestään selvä asia. Peruskoulun päättötodistus ei ole vielä tae kirjoittamisen taidosta.

On eri asia asetella kirjaimia jonoon peräkkäin kuin viestiä sanoista muodostuvilla lauseilla jotain, jonka kaikki ymmärtävät. Jotain, joka vaikuttaa ja liikauttaa. Siksi työelämäviestintään kuuluva kirjoittaminen on taito, jota kaikkien pitää ja tulee voida opetella.

Myös aikuisena. Ja myös yhä työelämässä.

2. Kirjallinen viestijä ei ole koskaan kokonaan valmis. Kirjoittaminen on elinikäinen prosessi. Kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla. Siksi erilaisilla sanataiteen harjoituksilla on paikkansa, myös työpaikoilla – ja myös, vaikka viestijällä olisi kirjallisesta työelämäviestinnästä 20 vuoden kokemus (usein juuri siksi).

3. Kirjallinen työelämäviestintä on luovaa ja luovuutta vaativaa. Se ei eroa floristin asiakkailleen kukka-asetelmien tekemisestä, mainonnan ammattilaisen valmistamasta radiomainoksesta tai sisustussuunnittelijan työstä. Samaan tapaan kuin kaikkia muita luovia työtehtäviä, myös työpaikoilla toteutettavaa kirjoittamista on mahdollista opettaa, opiskella ja oppia.

4. Vaikka kirjoittaminen on yksinäistä, kirjoittaminen ei edellytä erakoitumista. Kirjoittaminen on parhaimmillaan yhteisöllistä. Parhaat oppimiskokemukset kirjoittaja saa usein samanhenkisten seurassa. Kirjoittamisen koulutuksille ja kursseille on myös siksi oma paikkansa ja tehtävänsä.

5. Kirjoittaminen on ajattelua. Kirjoittaminen on havainnointia. Kirjoittaminen on prosessina hidas. Vaikka työelämä on muuttunut vuosi vuodelta yhä hektisemmäksi, yksi asia on pysynyt ennallaan: kirjoittaminen vaatii työpaikalla edelleen juuri sen työajan, jonka se vaatii. Kukaan ei kirjoita tänään yhtään sen nopeammin kuin 10 vuotta sitten; ei omassa työssä, eikä missään muuallakaan.

6. Kirjallinen työelämäviestintä ei ole vain kirjoittamista vaan se on mitä suuressa määrin myös lukemista. Kaiken ja kaikenlaisen lukemista. Vaikka äänikirjat ovat löytäneet sijansa suomalaisten mielistä, fyysisen kirjan merkitys ei ole kadonnut mihinkään. Lukemiselle tulee antaa sen vaatima aikansa ja paikkansa, myös työaikana.

7. Kirjoittaja ei ole kone. Kirjalliset sisällöt eivät synny itsestään. Parhaimmillaan kirjallinen asiaviestintä on sanojen säveliä. Nautintoa, jonka ääressä viihtyvät kaikki – tai ainakin suurin osa lukijoista. Siksi viisaissa työyhteisöissä ymmärretään arvostaa kirjoittajan persoonaa, eikä sitä kahlita tai aseteta hänen ilmaisulleen liian tiukkoja raameja.

8. Kirjoittaminen on hauskaa. Kirjoittaminen antaa ja yllättää. Kirjallinen työelämäviestintä on parhaimmillaan taidetta sanoilla ja sanoista. Ken yrityksissä ymmärtää sen, on oivaltanut jotain, joka erottaa yrityksen kirjallisten viestien kakofonisesta massasta. 


"Sanataiteen manifesti – kahdeksan teesiä kirjalliseen työelämäviestintään" on osa Rouva Sanan sanataiteen opintoihin liittyviä kirjallisia tehtäviä. Kirjoitus on julkaistu alun perin Sisältötoimisto Rouva Sanan verkkosivuilla. Rouva Sana valmistuu toukokuussa aikuisten sanataideohjaajaksi.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram