Järvenpään koulumaailmassa eletään kuin Ihmemaassa

09 toukokuuta 2014

Muistatko klassikkosadun Liisa Ihmemaassa

Siinä pieni Liisa hyppää kanin koloon kohti seikkailuja, noudattaa kilttinä tyttönä matkallaan saamiaan ohjeita ja käskyjä – ja joutuu lopulta kiitokseksi kuuliaisuudestaan ilkeämielisen tuomariston eteen. ”Pää poikki”, kiljuu Ihmemaan kuningatar sadussa Liisalle.

Satu tulee väistämättä mieleen nykyistä järvenpääläistä koulumaailmaa seuratessa. Liisan lailla vilpittömän uteliaina ja mieli avoimina koulutiensä aloittava ekaluokkalainen ei enää tiedä millaiselle yhdeksän vuoden mittaiselle seikkailulle hän lopulta joutuu. Hän ja hänen vanhempansa eivät edes tiedä sellaista perusasiaa, missä oppilas koulutietään seuraavana vuonna jatkaa.

Väite vaatii perusteluja. Annan konkreettisen esimerkin. Se vaatii aluksi kurkistamista kuuden vuoden taakse.





Eletään vuotta 2008. Koulutiensä aloittavien ikäluokat ovat valtakunnallisestikin pienentyneet, ja aikaisemmin vanha, perinteinen ja kohtalaisen suurikin järvenpääläinen koulu on alkanut kärsiä oppilaiden puutteesta (kuten moni muukin koulu). Noin 15 oppilaan luokat ovat opetustoimen mielestä aivan liian pieniä.

Niinpä syntyy kuningasidea. Vaikka koulussa on enemmän kuin hyvin tilaa, uudet ekaluokkalaiset päätetään ripotella lähialueen muihin kouluihin. Syntyy alakoulu, jossa on yksi 2-., 3.-, 4.-, 5.- ja 6. luokka – mutta ei ekaluokkaa.

Menee vuosi. Samassa alakoulussa alkaa kouluvuosi, jossa on yksi 3.-, 4.-, 5.- ja 6. luokka – mutta ei yhtään 1.- eikä 2. luokkaa. 

Koulu kumisee tyhjyyttään ja samaan aikaan naapurikouluissa loppuu niin fyysinen tila kuin luokkatiloissa happi, kun luokkakoot ovat naapurista saapuneiden oppilaiden vuoksi suuret – muista lieveilmiöistä puhumattakaan.

Muutokseen joutuneessa alakoulussa tilanteeseen sopeudutaan, vaikka luokkien puutos aiheuttaa lukuisia erikoisia ja surullisiakin tilanteita; saman perheen sisarukset hajoavat kahteen eri kouluun, joilla on erilaiset toimintakulttuurit (juhlat, lauantaikoulupäivät, vanhempainyhdistykset), ja alakoulu jakautuu vähitellen kahtia, pieniin ja suuriin oppilaisiin.Tänä päivänä koulussa ei ole yhtään nelos- eikä vitosluokkalaista.

Huolista yksi merkittävimmistä on kuitenkin resurssien väheneminen: oppilaiden tukipalvelut koulussa heikkenevät, kun koulukäyntiavustajien ja eritysopetuksen työtunteja suhteessa oppilasmäärään vähennetään.

Kuluu muutama rauhallinen, jopa seesteinenkin vuosi. Kunnes sähköiseen reissuvihkoon Helmeen saapuu tällä viikolla vanhemmille viesti.





Järvenpäässä on talven aikana kartoitettu palveluverkkoja ja kiinteistökustannuksia. Tarinan alakoulun oppilaat ovat oppilaiden vähyyden vuoksi kiinteistökustannuksiltaan nyt kaupungin kalleimpia, eikä sama peli vetele enää.

Oho! Hölmöläisten sadussa joku sanoisi, että ihanko tosi!

Aikuiset ovat tottuneet, että päättäjien ja johtajien eriskummallisten, jopa virheellisten päätösten maksajiksi joutuvat poikkeuksetta asukkaat tai työntekijät: siis alamaiset – samaan tapaan kuin Liisa alussa mainitsemassani sadussa.

Mutta millainen on sellainen yhteiskunta ja kaupunki, joka laittaa päätöstensä maksajiksi lapset? Vilpittömät, aikuisiin luottavat tulevat veronmaksajansa?

Aloittamani tarina ei pääty siis tähän.





Koska kuusi vuotta sitten hajoitetun alakoulun oppilaat ovat kaupungin kalleimpia, tilanne vaatii opetustoimen mielestä välittömän korjauksen. Siksi ensi syksystä alkaen alakoulun vanhimmat eli 3.- ja 4. luokkalaiset (koska koulussa ei ensi vuonna ole siis enää 5.- eikä 6. luokkalaisia) siirretään viereisessä sijaitsevaan yläkouluun.

Syksystä 2014 alkaen yläkoulussa on 22 kappaletta 7.-9. luokkaa sekä yksi 3.- ja 4. luokka. Kyllä luit ihan oikein: siis varsinainen yhtenäiskoulu. Tuleva ekaluokka sekä 2. luokka jätetään vanhaan, yhä tyhjenevään alakouluun.

Järjestelyt ovat taatusti edullisempia ja kustannustehokkaampia oppilasta kohti kahden siirrettävän luokan osalta. Mutta aikuisten oikeesti hei –

Onko kukaan rahan sijaan miettinyt, miten tuleva koulukummajainen toimii käytännössä: miltä pienistä oppilaista tuntuu? Mitä neljäsluokkalainen miettii puikkelehtiessaan ysiluokkalaisten jaloissa? Miltä opettajat ajattelevat?

Miten arki lähiseudun, todennäköisesti koko maan, erikoisimmassa koulussa järjestetään, jotta se palvelee kaikkien tärkeimpiä: pieniä, oppimista odottavia lapsia?












Tai entä jos järvenpääläisille lapsille ja nuorille käykin kuin Liisalle Ihmemaassa? Jos he tottuvatkin 
koulumaailman nurinkurisuuksiin niin, että ”tavallinen elämä alkaa tuntua jo ajatuksenakin aika tylsältä ja typerältä”.

Sillä jos niin käy, satu Liisasta vaihtuu Järvenpäässä Hölmöläisten tarinoihin. Vaarana kun on, että oppilaista niistetyt säästöt joudutaan kantamaan säkillä suoraan oppilashuoltoon, erityisopetukseen, kuntoutuspalveluihin, jopa sosiaalitoimeen.

Silloin aika moni kysyy, paljonko Järvenpää todellisuudessa toimillaan säästi - ja oliko se oikeasti pienten koululaisten tallomisen arvoista?





Ja tämä ei ole kuin yksi, mutta ehdottomasti tuorein esimerkki Järvenpäästä.


Kuvitukset ovat Lewis Carrollin teoksesta Liisa Ihmemaassa, kuvitus Helen Oxenbury (Otava, 2009).

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram