Oletko koskaan pohtinut, mistä toimittajan tavallinen työpäivä koostuu?

sisällöntuottaminen
(Tästä kirpputorilta ostetusta kuvan kirjasta on tulossa muuten myöhemmin blogin puolella tarinaa... Pysy kuulolla!)

Päivä alkaa juttujen ideoinnilla, näkökulmien ja juttutyypin suunnittelulla, haastateltavien etsinnällä sekä haastatteluiden sopimisella.

Paljon on ehtinyt siis jo tapahtua ennen kuin toimittaja on ehtinyt päästä itse asiaan.

Jutun ja haastattelun luonteesta sekä -paikan fyysisestä sijainnista riippuen haastatteluun voi mennä vain puolisen tuntia (varsinkin, jos juttuun riittää pelkkä puhelinhaastattelu) tai puoli päivää, joskus jopa kokonainen työpäivä.

Haastattelun ja materiaalin keruun jälkeen alkaa varsinainen työ, jutun työstäminen.

Pienemmän jutun tekee alta pois suitsait, ja usein hieman pitemmänkin saa valmiiksi vielä saman päivän aikana. Pitkiin reportaaseihin ei yksi työpäivä edes riitä.

Tämän päälle tulee vielä faktojen tarkistamista, oikolukemista, editoimista ja kieliasun tarkistamista sekä mahdollisesti jutun luettaminen haastateltavalla.

Valokuvaavat toimittajat purkavat kaiken päälle vielä juttukeikallaan ottamat valokuvat, käyvät materiaalin läpi, valikoivat juttuun sopivat kuvat ja käsittelevät kuvat aika usein itse.

Yhden työpäivän eli kahdeksan tunnin aikana ammattitoimittajalta syntyy keskimäärin yksi perusjuttu.

Miltä kuulostaa? Aika simppeliltä ja järkeenkäyvältä, eikö?

No niin Rouva Sanastakin.

sisällöntuottaminen

Edellä mainitun kaltaiset työpäivät ovat olleet osaltani journalistisissa työtehtävissä peruskauraa vajaat parisen kymmentä vuotta.

Palkka maksetaan tehdystä työstä työsuhteesta riippumatta: oli toimittaja siis kuukausipalkalla tai freelancerina.

Okei.

Miksi avaan tämän kaiken? Siksi, että ammattisisällöntuottajan työpäivä on karkeasti aika tavalla identtinen ammattitoimittajan perustyöpäivän kanssa. Juttujen näkökulma on vain hieman toinen.

Sisällöntuottajan työpäivään kuuluu lisäksi myös olennaisena osana some.

PING Ethicsin eli sisällöntuottajien ja sisältömarkkinointia ostavien yritysten yhteisen eettisen koodiston mukaan sisällöntuottaja on seuraavanlainen tyyppi:

Bloggaaja, tubettaja, instaaja tai vastaava yksityinen henkilö, jolla on oma kanava, josta hän on itse henkilökohtaisesti vastuussa. Käytännössä siis PING Ethics -koodiston sisällöntuottaja on myös itse julkaisija.

Sisällöntuottajana työskentelee freelancerin omaisesti oman työnsä ohessa koko joukko bloggaajia, tubettajia tai instaajia tai sitten he ovat kuin Rouva Sana, kokopäiväisiä sisällöntuottajia omassa (tai toisen) yrityksessään.

Selvää edelleen tähänkin asti?

sisällöntuottaminen
Sisällöntuottajan työ ei todellakaan ole pelkkää skumppaa ja mansikoita (vaikka niitäkin välillä todistetusti on).

Mutta sitten tuleekin se kaikkein kummallisin juttu.

Se. mitä en käsitä on, että toimittajan ymmärretään tarvitsevan omasta työstään palkan eikä kukaan koskaan milloinkaan pyydä toimittajaa tekemään juttua ilmaiseksi.

Ei tietenkään.

Mutta kas, kun kyse onkin sisällöntuottajasta hänen odotetaan tekevän työnsä asiakkaan puolesta korvauksetta.

Sisällöntuottajan juttu ei saa koskaan maksaa, ja yhden työpäivän vaativan jutun palkkio on aina liian kallis (ja saatesanoina on: "Mistähän tuokin oikein rohkenee edes pyytää niin kovan korvauksen?")

Miksi?

Tekisitkö sinä jutun alussa kuvatunlaisen työpäivän toisen puolesta ilmaiseksi?

Mistä syntyy ero, että toimittajan ymmärretään tarvitsevan palkan, mutta yrityksen markkinointikäyttöön suunnatun jutun laatijan missään tapauksessa ei?

Vaikka molempien tekijöinä olisivat ammattilaiset?

Kirjamessut
Kirjamessut 2016 -ohjelmaesite.
Rouva Sana havahtui tilanteen nurinkurisuuteen viimeksi lokakuun lopussa Kirjamessuilla. Messukeskus myöntää bloggaajille hakemusten perusteella niin sanottuja bloggaajapasseja.

Bloggaajapassi oikeuttaa ilmaiseen sisäänpääsyyn messuille niiden aukioloaikoina, lehdistötilan vapaaseen käyttöön (käytännössä tarkoittaa ilmaista kahvia, keksiä ja narikkaa) sekä ilmaiseen pysäköintiin Messukeskuksen pysäköintialueella.

Pikaisestikin laskettuna bloggaajapassin arvo ei ole suuren suuri. Puhutaan kymmenistä euroista.

Vaikka sisällöntuottajalta ei virallisesti edellytetä työpanosta passia vastaan, bloggaajapassin saamisesta syntyy sanaton tarve vastavuoroisuuteen.


Eikä Messukeskuksessa laiteta tietenkään asiaa vastaan tai muutoinkaan jarrutella.

Valtaosa bloggaajapassilla liikkuvista sisällöntuottajista kirjoittaa messuista ennen ja jälkikäteen omissa kanavissaan sekä tuottaa sisältöä suoraan messuilta sosiaalisen median kanaviin.

Siis yhtä bloggaajapassia ja muutamaa kymppiä vastaan.

Ei tarvitse olla kovin kummoinen ruudinkeksijä, kun pohtii, kuka tilanteesta hyötyy - semminkin, kun Messukeskus ei jaa eikä muutoinkaan seuraa tai hyödynnä sisällöntuottajien tuottamaa sisältöä, joka voisi tuoda edes välillisesti heidän kanavilleen uusia seuraajia.

Ja tämä on vain yksi esimerkki satojen joukosta.


Rouva Sana
Rouva Sana allekirjoitti toukokuussa PING Helsinki -tapahtumassa sisällöntuottajien ja sisältömarkkinointia ostavien
yritysten yhteisen PING Ethics -ohjeiston ja sitoutui siihen. Ohjeiston kakkoskohdan mukaan työ tulee hinnoitella.

Idiootti ei tietenkään ole se, joka pyytää vaan se, joka antaa. Niinpä tämä rouva ainakaan ei jatkossa anna.

Tämä kirjoitus on samalla note to myself, muistutus itselleni.

Palaan toukokuussa allekirjoittamaan PING Ethics -koodistoon ja sen kohtaan numero kaksi: "Annan arvon omalle työlleni ja pyrin hinnoittelemaan sen mahdollisimman avoimesti työn tilaajalle."

En anna omaa ammattiosaamistani ilmaiseksi.

(Tai no, muuta kuin tiukasti perustelluin kriteerein: edellä mainitun ohi menee blogin puolella jatkossakin kulttuuri ja pienet, käytännössä olemattomin markkinointibudjetein painivat kulttuurilaitokset sekä vapaaehtoistyö kolmannen sektorin puolesta.)

Ilmaiseksi antaminen nyt vasta todellinen paradoksi olisikin, ja kuopan kaivamista omalle ammattikunnalleni.

Miten voisin koskaan edes odottaa saavani työstäni korvauksen ja perustella työni arvon, jos joku toinen saisi selkäni kääntämällä saman ilmaiseksi? En mitenkään.

Sillä ammattisisällöntuottajalle kaikki ilmainen työ on pois tuottavasta ja perheelle leipää pöytään tuovasta työajasta (ja vapaa-aikanakin on mukava tehdä muuta kuin tuottamattomia töitä toiselle, eikö?).

Sinua todennäköisesti kiinnostaa enemmän se leipä.

Niin minuakin. Onneksi sellaisiakin töitä on.