* Yhteistyössä Keski-Uudenmaan Teatteri KUT

Oikeastaan nyt vähän harmittaa.

Anna Gavaldan Viiniä keittiössä -lukukokemuksestani on ni-in monta vuotta, että en osaa oikein enää verrata pienoisromaania ja näkemääni teatteriesitystä toisiinsa. 

Muistan teoksesta vain, että ihailin sen dialogin kuljetusta. 

Ei toisaalta ihme, että teos on sittemmin muokattu näyttämöversioksi. Se on saanut nyt kantaesityksensä Keski-Uudenmaan Teatterissa KUT:ssa. 

Viiniä keittiössä ei ole KUT:lta hassumpi startti uuden ajan toimintakauteen. Näytelmä on erilainen, eikä niin ennalta-arvattava.

Sitä paitsi tykkään teatteriesityksistä, joita ei pureskella katsojan puolesta jo katsomossa valmiiksi. Siitä, että esitys jää kummittelemaan mieleen, ja puhuttelee vielä kotimatkalla. 

Niin tekee myös KUT:n Viiniä keittiössä.

Monta pulloa punaviiniä

Viiniä keittiössä -romaanin ja nyt nähtävän näytelmän lähtökohta ei ole ihan se kaikkein ilmeisin. Kahden pienen lapsen äiti Chloe on kyllä jätetty, niin kuin naisille käy monissa stooreissa. Mies on tässäkin tarinassa lähtenyt toisen matkaan.

Mutta siihen ne tavanomaisuudet sitten jäävätkin. 

Chloe  (Elina Varjomäki) matkaa maalle ex-miehensä ja hänen perheensä vanhaan taloon meren rannalle, viimeistä kertaa, ja hänen seuranaan on hieman yllättäen ex-appiukko Pierre (Seppo Halttunen).

Ei ehkä tulisi ihan ensimmäisenä mieleen mennä eron jälkeiselle hermolomalle nimenomaan ex-miehen isän kanssa.

Kuten arvata saattaa, Chloe on eronsa vuoksi surun musertama, ja Pierre haluaa piristää lastenlastensa äidin olotilaa tarjoamalla hänelle "huoltovapaan" minilomasen.

Käynnistyy yhden vuorokauden mittainen dialogi eronneen äidin ja appiukon välillä. Ja nimenomaan dialogi. Puhetta nimittäin näytelmässä riittää. Mutta juuri oikealla tavalla hengästyttävyyteen asti.

Yhden yön aikana murretaan myös paljon patonkia, juodaan monta pulloa punaviiniä, ja tuoksutellaan syksyistä meri-ilmaa.

Väkevää draamaa vähän ilkikurisesti

On virkistävää nähdä oman kotiteatterin näyttömältä tutut näyttelijät pitkästä aikaa hieman vakavampien roolien äärellä. 

Älä käsitä väärin. KUT:ssa kyllä osataan draama. 

Sellaisia ovat olleet esimerkiksi takavuosien Reko Lundanin riipaiseva Tarpeettomia ihmisiä tai vaikka Will Enon Thom Pain, joka oli Kalle Tahkolahden ilmiömäinen monologi.

Draama on ollut KUT:ssä vain pitkän aikaa aika harvinaista herkkua (tai no, ollaanpa rehellisiä: ylipäätään kaikki esitykset ovat olleet kaikissa teattereissa pitkän tovin ajan harvinaista herkkua, sellainen aika tässä kun on nyt vain ollut..). 

Ainakin tänä syksynä iloitsen ajatuksia tarjoilevasta esityksestä.

Toisekseen sana "draama" on KUT:n Viiniä keittiössä -versiossa paikoin liian voimakas sana. Oikeastihan esitys on välillä suorastaan hauska. 

Erityisesti silloin tällöin Chloen ex-miehen roolissa vilahtava Jan-Christian Söderholm on vekkuli ja aika ilkikurinenkin.

Mutta suru ja ilo kulkevatkin aina tiiviisti käsi kädessä... Ei ole yhtä ilman toista.

Mikä on oikein ja mikä väärin?

Todennäköisesti aika moni lukija ja myös katsoja pitää Viiniä keittiössä erityisesti Chloen tarinana. Niin olen tainnut aikaisemmin pitää minäkin.

Esityksen jälkeen jäin kuitenkin miettimään, kumman stoori se on lopulta enemmän. Omaa eroaan surevan Chloen? 

Vaiko ihan ookoo suhteeseen jääneen ja nyt jo eläköityneen Pierren, joka kadotti elämänsä suurimman rakkauden nuoruudessaan vain, koska teki rohkeuden puutteen vuoksi vääriä valintoja?

Onko oikein jäädä, jos ei uskalla? Onko oikein tyytyä, vaikka sydän olisi jossain muualla? 

Ja onko tyytyminen ylipäätään elämisen arvoista elämää?

Viiniä keittiössä haastaa pohtimaan, kumpi on parempi. Alistua jollekin, joka on joskus ehkä ollut, mutta joka on päässyt kuihtumaan ja oma elämä on sen myötä sitä, mitä se on.

Vai hyväksyä se, että elämä on sarja kohdattuja ihmisiä. Heistä osa saapuu, koskettaa ja on hetken elämääsi, jonka jälkeen he jatkavat matkaansa eteenpäin. 

Ja kuinka kaikesta kokemastaan voi olla kuitenkin onnellinen.

Viiniä keittiössä Keski-Uudenmaan Teatterissa KUT:ssa (Kultasepänkatu 4, Kerava) lauantaihin 6.11. saakka. Lisätiedot ja liput www.kut.fi.

* Rouva Sana näki esityksen kutsuvieraslipulla

Saako omaan elämäänsä vain tyytyä, pohtivat KUT:n kantaesittämässä Viiniä keittiössä -näytelmässä Pierre (Seppo Halttunen) ja Chloe (Elina Varjomäki). Kuva: Keski-Uudenmaan Teatteri KUT.