Luovan kirjoittamisen kursseista tuli vuosikymmeniä sitten olennainen osa suvieni viettoa. Ne kuuluivat kesään samalla tavoin kuin loma, mansikat tai kylmään järviveteen kastautuminen.

Siksi tunsin alkuun vieroitusoireita, kun osallistuminen kirjoituskursseille ei ollutkaan toviin (lue: pitkään toviin) mahdollista.

Hektinen ruuhkavuosiarki yhdistettynä luovaan kirjoittamiseen ei ole paras mahdollinen kombo. Kirjoita nyt siinä sitten, kun joku roikkuu lahkeessa tai vaatii illaksi kunnon ruokaa.

Vaikka toki nyt näin jälkikäteen ajateltuna, jos jotain vanhoista rutiineistani olisin ruuhkavuosina voinut säilyttää, niin heittäytymisen yhdeksi viikoksi luovan kirjoittamisen pariin.

Olisin todennäköisesti sen jälkeen ollut piirun verran sen hetkistä aurinkoisempi vanhempi - ainakin loppukesän ajan.

Olen sittemmin viritellyt kesärutiinini uudelleen. Yritykseni puolella minua seuraavat tietävät jo kuluneen sloganini: kesä on parasta aikaa kirjoittamiselle ja bloggaamiselle.

Mutta niin se vain on. Tiedän sen kokemuksesta.

On aivan sama kirjoitatko päivittäin työksesi vai satunnaisesti harrastukseksi. Kirjoittamisessa voi oppia koko ajan uutta. Ja parasta oppiminen on yhteisöllisessä seurassa. 

Jos haluat lukea aiheesta enemmän, löydät lisää erityisesti täältä ja hieman täältäkin


Tämä kesä opiskellaan nyt näin

Niin, minun piti osallistua luovan kirjoittamisen kurssille tänäkin kesänä.

Siis todellakin piti. Oli aika lähelläkin.

Tutkin ja selvittelin erilaisia kurssimahdollisuuksia kesäyliopistojen ja Ahlmanin opiston tarjonnasta. Harkitsin osallistumista The Happy Hamletin kirjoittajaretriittiin Ranskaan tai loppukesän viikon mittaiselle kirjoittajakurssille Kreetalle.

Kaikissa oli kuitenkin jotain, jonka vuoksi jäin hauduttelemaan asiaa.

Ja sitten tuli se iso koo, joka muutti kaiken. Ei tarvinnut enää suunnitella ja selvitellä. Se oli siinä.

Tiesin, että verkon kautta järjestettävät luovan kirjoittamisen kurssit eivät ole minua varten. 

Verkko on oiva oppimisalusta, mutta luovassa kirjoittamisessa siitä jää puuttumaan yksi olennainen ulottuvuus: vertaistuki, verkostoituminen, livepalautteen saaminen ja -kommentointi aidoimmassa muodossaan.

Päätin, että tänä vuonna opiskelen kirjoittamista itsenäisesti. Investoin luovan kirjoittamisen teoksiin (joita on ilmestynyt viime vuosina muuten jopa suomeksi vino pino!) - ja lainaan loput kirjastosta.

Tämä kesä mennään nyt näin.

4 + 5 luovan kirjoittamisen kirjaa 

Kaipaatko vinkkejä kesäksi oman kirjoittamisen luovuuden ruokkimiseksi? 

Täältä tulee. Osaa teoksista en ole ehtinyt vielä lukea itsekään. Jos sinä olet, kerro kommenteissa, mitä pidit.

Natalie Goldbergin klassikkoteosten sarja: 
Luihin ja ytimiin - Kirja kirjoittajalle
Lukeva mieli - Tekstin arkkitehtuuria etsimässä
Hyvä kaukainen ystävä - Kuinka kirjoittaa elämäntarina
Avoin mieli - Kuinka elää kirjoittajan elämää

Goldbergin neljän kirjan sarjassa on niin tuhti annos luovan kirjoittamisen tietoutta joka näkökulmasta, että jo pelkästään näillä eväillä luovit kevyesti seuraavan kesään.

Luihin ja ytimiin- Kirja kirjoittajalle on klassikoista klassikoin. Jos luet jonkin, lue ainakin tämä. 

Teos on yksi eniten siteeratuimpia Julia Cameronin Tie luovuuteen - ja Tyhjän paperin nautinto -kirjojen lisäksi (jotka kannattaa lukea ehdottomasti siis nekin).

Ainoa ongelma vain on, että Goldbergin suomenkieliset teokset on myyty kaikki kauan aikaa sitten loppuun, eikä uusia painoksia ole otettu. Kirjat ovat harvinaisuuksia myös divarimarkkinoilla. 

Parhaiten löydät  teokset kirjaston hyllystä, jossa niitä meidän kirjoittajien onneksi yhä vaalitaan.

Niina Hakalahti: Syön aamupalaksi Eiffel-torneja - 104 kirjoitusharjoitusta

Jos jotain odotan joutilailta päiviltä kesän aikana eniten niin tätä kirjaa. Hakalahti on kirjailija, mutta erityisesti luovan kirjoittamisen tunnettu ohjaaja. Teos koostuu konkreettisista kirjoitusharjoituksista. 

Kirjoittamiseni on alkukesän kirjoitusjumien jälkeen alkanut jälleen luistaa, mutta tiedän, että luovuus kaipaa jatkuvasti ruokkimista ja pientä eteenpäin työntämistä.

Kirjoitusharjoitukset ovat parasta mahdollista lääkettä.

Päivi Haanpää ja Terhi Rannela: Miksi en kirjoittaisi?

Lainasin kaksikon teoksen alkuun kirjastosta, mutta ihastuin siihen niin ikihyvin, että se oli pakko ostaa omaksi. 

Miksi en kirjoittaisi? on kuin Luihin ja ytimiin suomalaisversio - vieläpä erittäin hyvä sellainen.

Kun edellä mainittu luovuusjumi iskee, tekee hyvää kuulla, että niin ne painivat muutkin omien lukkojensa ja kuoppiensa kanssa.

Jani Saxell: Tanssii kirjainten kanssa

Muistan törmänneeni Saxelliin takavuosina jossain toimittajariennoissa, ja olen lukenut lukuisia hänen artikkeleitaan. Samoilta huudeiltakin kun ollaan. 

Saxell opettaa myös luovaa kirjoittamista. 

Kirja on uusi tuttavuus, enkä ole sitä vielä lukenut. Mutta jos jo teoksen alaotsikko lupaa "Inspiraatiota tämän päivän tarinankertojille", pakkohan siitä on ottaa selvää.

Maaretta Tukiainen ja Krista Keltanen: Luova tauko - Löydä oma tapasi elää

Jos seuraat minua Instan puolella, tiedät, että lainasin saman teoksen keväällä kirjastosta, ja menin siitä ihan sekaisin.

Sillä lailla positiivisessä mielessä. Tuli valtaisa vimma alleviivata kirja puhki. 

Tiesin, että se on merkki: kirja on niin oiva, että se kannattaa hankkia omaan hyllyyn.

Luen kirjan loppukesän aikana uudestaan, ja nyt alleviivaan sen.

Anneli Kanto: Kirjoittamassa

Kirjoittamassa on Saxellin teoksen tapaan aavistuksen herätehankinta. Kirjaa on kuitenkin kehuttu, ja päätin, että myös se saa olla osa kesän henkilökohtaisen kirjoituskurssini lähdeaineistoa.

Kanto on edellä mainittujen kirjailijoiden tapaan kuulu luovan kirjoittamisen ohjaaja. Ehkä jopa alan eräänlainen pioneerikin. Uskallan odottaa teokselta paljon.

Näillä siis mennään tämä kesä. Ehkä teosten avulla nyt yhden kirjoituskurssin korvaa. Kunhan siitä ei tule tapa. 

Ensi suvena on pakko päästä kirjoittamaan - ihan seurassa.

luova kirjoittaminen