Rouva Sana, vapaalla

Näin talviaikaan tekee tiukkaa, kumman pauloissa sitä on oikeastaan enemmän: somen vai neuloosin.

Kun ulkona vihmoo ja räntä lyö ikkunaan, on oikeastaan se ja sama kummalle Rouva Sana antaa pikkusormensa, molemmat vaihtoehdot ovat yhtä hyviä.

Siksi viime viikon lauantai oli tälle rouvalle aikamoinen superpäivä. Neljättä kertaa järvenpääläisessä neulekahvila Lentävässä Lapasessa järjestetyssä #taskuneuloosi-tapahtumassa yhdistyivät molemmat: neulominen ja somettaminen.

No joo, vaikka kieltämättä, jälleen kerran päivä luiskahti enemmän somettamisen puolelle. Villasukka jäi kiireessä pöydälle.

Vuosi sitten #taskuneuloosin aiheena oli bloggaaminen. Aiheesta. Käsityöaiheiset blogit kuuluvat edelleen genreltään Suomen suosituimpiin ruoka-, lifestyle- ja muoti-/kauneusblogien jälkeen.

Löydät Rouva Sanan edellisen bloggauksen #taskuneuloosista yhä täältä.

Kutimet ja älypuhelin ovat suloisesti sekaisin #taskuneuloosissa.

Tänä vuonna #taskuneuloosi-tapahtuman aiheena oli vloggaaminen tai tubettaminen, periscooppaaminen ja snäppääminen. Aihe houkutteli paikalle kaikkiaan 25 kiinnostunutta neulojaa.

Keskustelun johdattelijoina toimivat Suomen eturivin someasiantuntijat: Pauliina Mäkelä Kinda Oy:sta sekä järvenpääläisille tuttu Marja Nousiainen Viestintä Oy Tulevaisuudesta.

He myös periscooppasivat reilun tunnin mittaisen lähetyksen livenä verkkoon, ja sitä seurasi peräti 115 ihmistä.

Pauliina Mäkelä Kinda Oy:sta ja Marja Nousiainen Viestintä Oy Tulevaisuudesta opastivat #taskuneuloosi-tapahtuman vieraita periscooppaamisen saloihin.

Enää ei sosiaalisen median kanavissa riitä pelkkä teksti.

Visuaalisuudesta ja liikkuvan kuvan lähettämisestä, olipa kyse sitten tubettamisesta, snäppäämisestä tai periscooppamisesta, on muodostunut somessa yhä tärkeämpi elementti ja viestinnän muoto.

Missä näistä kaikista liikkuvan kuvan somekanavista sitten pitäisi olla mukana? Vai pitäisikö olla missään?

Se riippuu viestistäsi ja tavoitteistasi. Ketkä ovat seuraajiasi ja mitä kanavia he käyttävät?

Snäpchat, YouTube ja Periscope ovat (edelleen) mitä suuremmassa määrin nuorten ja nuorten aikuisten suosimia kanavia. Jos asiakaskuntasi tärkein kohderyhmä ovat nuoret tai haluat muutoin puhutella heitä, jokin kolmesta somekanavasta on oikeastaan aika ehdoton.

Jos taas et, eikä esiintyminen livekuvassa ilman sen suurempaa laittautumista innosta, harkitse. Priorisointi, ajankäytön kohdistaminen oikein, on tärkeää myös somessa.

Tätä se on, #taskuneuloosi.

Snäpchatia ja Periscopea yhdistää nyrkkisääntö, jonka mukaan kanavien viestit/lähetykset tuhoutuvat tietyn ajan jälkeen (ei muuten mikään ihme, että nuoriso tykkää näistä kanavista...). Niiden käyttäminen on kuitenkin nopeaa ja vaivatonta.

Periscope on ylivoimainen erityisesti tietyn, rajatun aihealueen ja suorien tapahtumien livelähetykseen. Snäpschatilla kulkevat taas näppärästi lyhyet 10 sekunnin mittaiset viestit.

YouTube-lähetys puolestaan on kuin blogikirjoitus, joka tallentuu verkkoon. Lähetyksen työstämisessä on kuitenkin omat niksinsä ja joidenkin mielestä jopa pikkuvaivansa, mutta liian hankalaa ei ole toki sekään.

Kaikilla somekanavilla on siis puolensa ja puolensa.

Selvää kuitenkin on, että kun somekanavia ja mahdollisuuksia on tänä päivänä yhdelle ihmiselle paljon, varmasti liikaakin, omat resurssit kannattaa arvioida ja käyttää ne oikein.

Eihän sitä ehdi neuloa, kun on niin paljon mielenkiintoista muistiin merkittävää.

Vaikka somekanavista kaikki soveltuvat myös puikkojen kilkuttajille, mieluummin siis vähemmän ja huolella kuin paljon roiskimalla.

Ei tule ainakaan stressiä ja aikaa neulomiseen.

Onni on kaamosaikana oma keraaminen kynttilänjalka ja kahvikuppi, kirjoitti Rouva Sana omalla Instagram-tilillään viime viikolla.

Onko sinulle sama, mistä aamukahvisi juot tai mistä hohtavaa kynttilänliekkiä tuijotat? Rouva Sanalle ainakaan todellakaan ei.



Kun on satttuu olemaan armoitettujen kättentaitajien sukua (jonka taidot eivät ole tosin periytyneet kuin korkeitaan sanankäyttämisen muodossa), käsityöosaamisen arvostaminen ei varmasti perusteluja kaipaa.

Sain pienen tauon jälkeen ilokseni mahdollisuuden vierailla Hyvinkäällä sijaitsevan Tuiasin keramiikkapajassa. Tuiasin keramiikka on tämän rouvan mielestä erästä kauneinta, mitä maa päällään kantaa.




Ruoan osalta juuri hehkutetaan kotimaisuuden ja lähituotannon merkitystä, ja samaa ideologiaa voisi kyllä soveltaa myös käsitöihin.

Tuias täyttää kriteereistä molemmat. Keskiuusmaalaisille tuotteet ovat kirjaimellisesti lähikeramiikkaa.

Näinä taloudellisesti tiukkoina aikoina ei ole ihan se ja sama mistä suomalaiset ostavat joululahjansa. Moni itsensä kättentöillä elättävä työläinen on siirtynyt yrittäjäksi oman leipätyönsä loppumisen jälkeen. Harrastuksesta on muodostunut elanto.



Muistelen yhä lämmöllä mahdollisuuttani saada viime talvena kokeilla pitsinnypläämistä. Juu-u, usko tai älä, niin se tämä rouva pyöritteli helmikuussa hetken ajan nypylöitä uuteen järjestykseen, vaikka rouvan peukalo on kaikkeen lankaan ja kankaaseen liittyvän kohdalla kohtalaisen keskellä kämmentä.

Vaikka kokeilu oli vaatimaton (ja työn jälki sitäkin vaatimattomampaa...), tunne oli suurempi. Tuntui huimalle, että vanha käsityön muoto on edelleen voimissaan ja voi hyvin, ja sain hetken olla tätä historiallista jatkumoa.
Taidokkaasti käsin valmistettua pitsiä on joskus vaikea erottaa tehdasvalmisteisesta. Siksi pitsiin tehdään kuulemma usein tahallaan ja tarkoituksella virhe.

Virhe on hyvästä. Se on merkki siitä, että tuote on aidosti käsin tehty (konevalmisteiseen kun ei virheitä tule - tai jos tuleekin, tuotteet lajitellaan välittömästi kakkoslaatuun).

Mahdollisuus virheeseen tai poikkeamaan tekeekin käsitöistä sen lajista riippumatta yksinomaan persoonallisen.

Tuias on tehnyt keramiikkaa jo useiden vuosien ajan, ja silti vierekkäin olevasta 50 kahvikupista tai 10 kynttilänjalasta jokainen on aina omanlaisensa.

Käsin tehdyillä, kotimaisilla tuotteilla on aidosti oma henki ja persoona.

No nyt on mahdollisuus tehdä jälleen hyvää!

Muistatko, kun Rouva Sana kirjoitti viime marraskuussa Keravan Käsintaitajien järjestämästä lapaskilpailusta, ja sen voittajasta Kera-vanttuista?





Nyt nämä kilpailuun osallistuneet, mutta sijoittumattomat lapaset myydään hiljaisella huutokaupalla ensi lauantaihin mennessä. Itse Kera-vanttuita ei siis huutokaupasta itselleen saa.

Huutokaupan tuotto lahjoitetaan paikalliseen hyväntekeväisyyteen. Varat ohjataan lyhentämättömänä Hyvä kasvaa Keravalla -asukasliikkeelle, ja sen kautta keravalaisten hyväksi.

Myynnissä on huikeita ihanuuksia. Vaikka pakkanen ei juuri enää kolkuttelekaan ovia ja nipistele sormiemme päitä, kannattaa muistaa, että pian on syys uus. Mikäpä olisi sitä vastaanottaessa uusien lapasten avulla?

Huutokauppa päättyy lauantaina 28.3. klo 15. Lapaset ja toimintaohjeet löytyvät Galleria Allista, jossa lapaset ovat esillä ja jonne voi jättää myös tarjouksia.

Kaikkien lapasten lähtöhinta on 18 euroa ja huutoja korotetaan kahdella eurolla. Jokaisesta lapasparista löytyy konkreettisesti reaaliaikainen hinta.

Kunkin lapasparin voittajista ilmoitetaan henkilökohtaisesti huutokaupan päättymisen jälkeen.

Nyt kipin kapin huutamaan - jos ei muuta niin hyvää mieltä!

Olisitko uskonut, että tämä on pitsinnypläyksen matkatyyny? Se on helppo ottaa mukaan. Pitsistä on moneksi jahka se valmistuu. Koruissa hento pitsi on erityisen kaunista.

Pitsinnypläyskö harmaan pölyn kuorruttamaa kansanperinnettä? Kattia kanssa.

Rouva Sanan väitteen todistaa jo raumalainen kolmikymppinen Tarmo Thorström. Hän on pitsitaiteilija.

Kyllä, luit ihan oikein.

Kulttuurin ja opetusalan sekatyömieheksi itseään tituleeraavan taiteilijan erityismielenkiinnon kohteena on raumalainen perinnekäsityö. Thorström päätti aikanaan, että nypläämistä on kokeiltava ainakin kerran elämässä.

Ja kuinkas sitten kävikään. Thorström pääsi mestarinyplääjä Impi Alangon oppiin hyvin seurauksin.

Viime vuoden lopussa Thorströmille myönnettiin kädentaidon Noste-palkinto pitsinnypläyksen uudistamisesta. Lisää miehestä voit lukea täältä.

Jatan aitassa kenen tahansa kävijän on mahdollisuus kokeilla pitsinnypläämistä. Rouva Sana pääsi Marjo Maisin oppiin. Monet harrastajat sanovat pitsinnypäläämisen tyhjäävän pään arkisista asioista. Se on helppo uskoa. Rouva Sanan päähän ei mahtunut nypläämishetkellä kuin nypylät ja niiden oikea järjestys.

Ja näin pitsiä pitäisi nyplätä siis oikein. Marjo Maisi näyttää.

Tässä samassa Thorströmin uudistavassa hengessä kulkee Tuusulan rajapinnassa Nurmijärven Palojoella majapaikkaansa pitävä Jatan aitta. Nimi on muuten oikeastaan harhaanjohtava. Kyse on pikemminkin kookaasta salista - tyylillä entistetyssä navettarakennuksessa kun yritys kerran sijaitsee - kuin pienestä aitasta.

Jatan aitta on Suomen suurin pitsinnypläykseen keskittynyt verkkokauppa. Kerran vuodessa tilan täyttää myös kokeilevaan pitsinnypläykseen liittyvä näyttely.

Aikaisemmin Jatan aitassa on nähty muun muassa keramiikkaa ja pitsiä yhdistäviä töitä. Ensi vuoden teemakin on jo tiedossa: luvassa on pitsiä Porvoon mitalla.

Tuorein, tämän vuotinen näyttely avautuu huomenna perjantaina. Se kantaa nimeä Pitsiä ja punottua viljaa.

Eikä näitä poikkitaiteellisen pitsinnypläyksen taitajia ole tarvinnut hakea kaukaa. Kolme kättentaitajaa, Pirjo Nousiainen, Tuula Siitonen ja Pirkko Särkimäki tulevat Tuusulasta.

Kolmikkoa yhdistää pitsinnypläysharrastus Tuusulan kansalaisopistossa. Särkimäki on ryhmän opettaja.

Yhtä taidokkaista olkitöistä vastaa nurmijärveläinen olkitaiteilija Sari Kilpeläinen, joka vaikuttaa myös Olki-Set yrityksessä.

Eikös olekin upeita?

Pitsinäyttelyiden polkaiseminen kokoon on kulttuuriteko Jatan aitan yrittäjältä Marjo Maisilta - joka muuten nyplää pitsiä itsekin ainakin kiireiltään ehtii.

Jotta vanha suomalainen kansanperinne säilyy tuleville sukupolville se vaatii paitsi Thorströmin kaltaisia ennakkoluulottomia uudistajia ja esikuvia, mutta myös Maisin kaltaisia yhtä ennakkoluulottomia puurtajia.

Jatan aitta on esimerkillinen yritys, joka vaalii paitsi itse käsityön harrastamisen edellytyksiä, mutta myös tuo esille harrastuksen uusia mahdollisuuksia.

Vain näin pöly ei missään vaiheessa pääse laskeutumaankaan tämän perinteen päälle.

Rouva Sana tykkää!

Käy ehdottomasti tutustumassa näyttelyyn, jos hiukankaan olet kallellaan kättentöihin. Pitsistä ja oljesta todellakin SAA aikaan aikamoisia taidonnäytteitä.





Pitsiä ja punottua viljaa -näyttely on esillä Jatan aitassa Nurmijärven Palojoella vain viikon ajan 5. - 15.2. Näyttely on avoinna arkisin klo 14-18 ja la-su klo 11-18, sopimuksen mukaan viikon aikana myös muulloin. Katso lisätiedot näyttelystä täältä.

Mestarin luovuus oli mahdollista, kun Ainolassa oli kodin hengetär, joka huolehti kaikista käytännön töistä: lapsista, kodista, puutarhasta, käsitöistä, jopa huonekaluista.

Nyt palanen tästä maailmasta on herännyt eloon Aino´s-lapasissa: Aino Sibeliuksen alkuperäisestä kinnasmallista nykyaikaan tuunatuista lapasista.

Lapaset julkistettiin Järvenpäässä eilen.

Aino´s-lapasten takaa löytyy järvenpääläisen neulekahvila Lentävä Lapasen yrittäjäkaksikko, Taina Schildt ja Tarja Jussila.

Idean lapasiin he saivat Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuodesta.

Ainolasäätiön ja asiamiehen, Ainolan museonjohtajan Hilkka Helmisen myötävaikutuksella Schildt ja Jussila saivat käsiinsä yhden harvoista Aino Sibeliuksen alkuperäisistä käsitöistä: valkoiset lapaset. Ohjetta niihin ei ole.

Lapasia tutkimalla, kerros kerrokselta tarkkaan laskemalla ja mallin mukaan neulomalla yrittäjänaiset mallinsivat Aino Sibeliuksen lapaset. Jussila tosin toteaa, että he joutuivat tekemään mallissa pientä säätöä.

- Halusimme, että lapaset ovat helposti toistettavissa myös niille käsityöntekijöille, jotka eivät ole konkareita.

Siksi Aino´s-lapasista puuttuu Aino Sibeliuksen kirjailu kokonaan, ja lapasten päällä oleva koristeneulos on alkuperäistä hieman pitempi.

Eilen julkistetuista lapasista on laadittu tuotepaketti, joka sisältää paitsi ohjeen myös tarvittavan määrän valkoista lankaa. Lanka on 100 prosenttista, kotimaista villaa.

Taina Schildt (vas.) kuuntelee, kun Tarja Jussila kertoo Aino´s-lapasten tuotepaketista.

Aino Sibeliuksen lapsenlapsi Aino Porra toteaa Lentävään Lapaseen lähettämässään onnittelukortissaan, että hänen isoäitinsä todella oli ahkera käsitöiden tekijä.

Porra itse sanoo muistavansa erityisesti isoäitinsä valmistamat villapaidat, jotka olivat taiten tehtyjä. Jopa niin hyviä, että Porra kertoo kierrättäneensä samoja paitoja myös omien lastensa yllä heidän ollessaan pieniä.

- Lapaset ovat hyvä tapa muistaa mummoa, Porra kiittää Lentävän Lapasen yrittäjiä viestissään.

Museonjohtaja Helminen muistuttaa, että Aino Sibelius ei ollut hyvä vain käsitöissä. Hän omisti paitsi käsityökorin myös raavaan höyläpenkin. Ainon käsialaa ovatkin Ainolassa edelleen esillä olevat huonekalut.

- Jos Aino ei valmistanut itse huonekaluja, hän suunnitteli ne ja huonekalut teetättiin lopulliseen muotoonsa Keravan Puusepänverstaassa.

Rakkauden puutöihin Aino Sibelius oli saanut kotoaan, Järnefelteiltä.

- Veljet, erityisesti Eero Järnefelt, olivat innokkaita puutöiden tekijä, Helminen kertoo.

Aino´s-lapasten tuotepaketti: ohje sekä tarvittava määrä lankaa.

Aino´s-lapaset-tuotepaketin takaosaa koristaa Venny Soldan-Brofeldtin Ainosta piirtämä muotokuva. Soldan-Brofeldt oli Saimi Järnefeltin lisäksi säännöllinen vieras kolmikon viikottaisissa ompeluseuroissa.

Tosin Schildt mainitsee, että Soldan-Brofelt ei käsitöistä liiemmin perustanut. Päinvastoin. Hän tuhahteli Sibeliuksen verkkopitsin nypläämiselle.

Alkuperäinen Soldan-Brofeldtin piirtämä muotokuva kuin Aino Sibeliuksen lapasetkin ovat esillä Järvenpään taidemuseossa maaliskuun alussa avautuvassa Aino-näyttelyssä.

Aino´s-lapaset-tuotepaketteja on myynnissä Lentävässä Lapasessa. Tuotepaketit tulevat myyntiin myös ainakin Järvenpään taidemuseoon, Ateneumiin sekä Ainolaan.

Aino´s-lapaset - tältä ne näyttävät livenä.

Rouva Sana sanoo, että kauniit ne ovat: ne Aino´s-lapaset. Lentävän Lapasen yrittäjänaiset tekivät kulttuurihistoriallisesti merkittävän ja tärkeän työn.

Tästä se alkaa: Lentävän Lapasen #taskuneuloosi. Kahvia, kakkua, käsityö ja älypuhelin.

Käsitöiden parissa vietetyn ajan hyvää tekevät vaikutukset ovat kiistattomat. Yksinomaan aivotutkija, professori Minna Huotilaisella on asiasta tutkimustietoa paljon.

Minulla oli taannoin ilo ja kunnia jututtaa työn puolesta Huotilaista, ja haastatteluun pohjautuen myös bloggasin  Rouva Sanaan samasta aiheesta viime kesän kynnyksellä sateiden vihmoessa ikkunaruutuihin kuin syksyllä konsanaan.

Mutta entä kun tähän hyvää tekevään käsityöharrastukseen yhdistetään blogit ja ahkerat bloggaajat? Mitä siitä syntyy?

Ainakin tuvan täydeltä sydämellisiä kohtaamisia, tunti tolkulla iloista puheensorinaa ja puikkojen kilkettä, tukuttain vertaistukea - ja lähtiessä sydän täynnä positiivista energiaa.

Rouva Sana sai mahdollisuuden osallistua Lentävässä Lapasessa eilen lauantaina järjestettyyn #taskuneuloosi-tapahtumaan. Sen suosio oli suuri. Innokkaimmat olivat saapuneet varta vasten paikalle Janakkalasta ja Kuopiosta asti.

Avaan kuitenkin alkuun, mitä #taskuneuloosi-tapahtuma oikein tarkoittaa.

Tiivis tila luo tiivistä tunnelmaa: #taskuneuloosin suloista käsitöiden, läppärien ja älypuhelmien - ja no, hyvän syötävän ja juotavan  - sekamelskaa. Vasemmalla #taskuneuloosin vetäjä Kinda Oy:n Pauliina Mäkelä ja oikealla Marja Nousiainen Viestintä Oy Tulevaisuudesta.

Tasku-tapahtumat ovat saaneet alkunsa Twitterin välityksellä. Yleisimpiä lienevät ns. #taskulounaat: yksi sopii lounaan ajankohdan ja paikan, ilmoittaa asiasta Twitterin kautta ja lounastauolle ovat tervetulleita ikään ja säätyyn katsomatta kaikki omakustanteisesti. Kutsu on siis avoin kaikille.

Tasku-sanan tapaan myös neuloosi on uudissana, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta todetaan, että neuloosi kuvaa tunnetta, kun mielen täyttää voimakas sisäinen tarve neuloa niin, että päivittäiset kotityöt jäävät tekemättä, puhelimeen ei tule vastattua ja nukkumaanmenokin saattaa viivästyä.

Tunnistitko? Lisää kielenhuoltaja Laura Niemen ajatuksia neuloosista löydät täältä.

No, #taskuneuloosissa yhdistyvät nämä kaksi asiaa.

Eilen kolmannen kerran Lentävässä Lapasessa järjestetyn #-taskuneuloosi-tapaamisen aiheena oli bloggaus. Eikä ihan suotta: käsityöblogit kuuluvat Suomen 10 eniten luetuimpien aiheiden joukkoon.

Keskustelun johdattelijoina toimivat Suomen eturivin some-asiantuntijat: Pauliina Mäkelä Kinda Oy:sta sekä monille järvenpääläisille tuttu Marja Nousianen Viestintä Oy Tulevaisuudesta.

#Taskuneuloosissa ei olla hiljaa. Ajatuksiaan kertovat Raisa Ala-Lipasti (vas.) Retuperällään-blogista, Pirjo Kuisma Punos-sidos-silmukka-blogista sekä Merkku Kainulainen Merkkublogista.

Miksi sitten (käsityöaiheisia-)blogeja kirjoitetaan ja ylläpidetään? Syyt ovat moninaisia.

Yksi haluaa taltioida tekemisiään tai töitään "kirjojen ja kansien" väliin. Toinen pitää oppimispäiväkirjaa. Muun muassa juoksuharrastuksen aloittamisessa blogi toimii monelle hyvänä sparraajana, ja antaa vertaistukea.

Kolmannelle blogi toimii avoimena päiväkirjana. Neljäs valokuvaa ja haluaa jakaa tunnelmiaan visuaalisuutta arvostaville.

Viides on niin oman alansa ja osaamisensa rautainen asiantuntija, että blogin käynnistämiseen kohdistuu jo lähipiirinkin paine. Omaa asiantuntijuutta (esimerkiksi kättentöissä) on joskus lähes velvollisuus jakaa.

Rouva Sana pitää tätä lukemaasi blogia rakkaudesta omaan kotiseutuunsa, Keski-Uusimaahan, ja teihin lukijoihin, asukkaisiin siellä. Ilman teitä kahta ei blogillenikaan olisi perusteita.



Yksi asia kävi #taskuneuloosissa selväksi. Blogeissa on voimaa, monella eri tavalla.

Blogit tarjoavat vinkkejä, tietoa, samankaltaisten seuraa - ja mikä monelle lukijalle melkein tärkeintä: pakohetken arjesta.

Parhaimmillaan blogit saavuttavat lukijamäärän, joista moni lehti ei uskalla edes haaveillakaan. Niin on käynyt muun muassa Taiwanista Suomeen muutaneen Tsui-Shan Tun blogeille.

Järvenpääläistyneen freelancekirjoittajan kaksi blogia ovat nousseet ulkomailla kiinaa puhuvien keskuudessa valtaisaan suosioon. Suosion siivittämänä Tsui-Shan Tu on saanut opastaa Suomeen jo kaksi kansainvälistä tv-ryhmää.

Puhumattakaan siitä blogista, jonka pipo-ohje nousi niin suureen suosioon, että suositelttu lanka loppui aluksi muun muassa Lentävästä Lapasesta ja muista lankakaupoista, sittemmin hetkeksi jopa maahantuojalta asti.

Niin, että miten niin blogeissa ei olisi Rouva Sanan mainitsemaa voimaa...?! Tai (matkailu)markkinointia parhaimmillaan.

Tauon paikka.

Tuo edellä mainitsemani, ilmiöksi noussut Kalastajan vaimon pipo löytyy muuten täältä.

Entä kiinnostavatko sinua aivotutkija Minna Huotilaisen ajatukset? Lisää käsitöiden hyvää tekevistä vaikuksista löydät muun muassa tästä joulukuun alussa julkaistusta esityksestä.

Huotilainen on myös ahkera twiittaaja (@minnahuoti). Rouva Sana suosittelee!

Järvenpääläisen Tsui-Shan Tun blogit löydät näiden linkkien takaa: kiinan- ja englanninkielinen Pure Finland - life and desig sekä kiinankielinen New Scandinavia Desig.

Rouva Sanan oma käsityö, villasukka kuinkas muutenkaan, on tässä. Se jäi vain koko #taskuneuloosin ajaksi kassiin, sillä koira ei pääse karvoistaan: esillä ehtivät olla vain kamera, kynä ja lehtiö.

Lämmintä sunnuntaita  ja puikkojen kilkettä!

Eilinen torstai-ilta oli Rouva Sanan osalta todellista korujuhlaa - kirjaimellisesti -, kun sain kutsun keravalaisen koruseppä Anu Ekin samannimiseen tapahtumaan.

Niin - sillä seurauksella, että joulupukki vieraili luonani Rouva Sanan asuun puketuneena ennen aikojaan: toteutin kauan haikaileman sormushaaveeni ja hankin Anu Ek Designin hopeasormuksen.

Koruseppä Anu Ek tunnetaan erityisesti näyttävistä koruista.

Anu Ek on ajankohtainen nimi juuri nyt design- ja korupiireissä monellakin tapaa. Ekin suunnittelemat korut nousevat valtakunnan julkisuuteen erityisesti huomenna, kun kansanedustaja Leena Harkimo astelee itsenäisyyspäiväjuhlan punaiselle matolle ex-keravalaisen ompelijan Sari Hörkön puvussa sekä Ekin valmistamissa näyttävissä koruissa.

Ek sanoo, että korut syntyivät yhteistyössä Harkimon kanssa. Harkimolla oli vahvana toive saada ainakin yksi koru, joka sisältää hänelle itselleen tärkeän, Väinö Linnan vuonna 1946 kirjoittaman tekstin.

"Miksi minä rakastan maatani? Siksi, että lapsi rakastaa äitiään. Siksi, että mies kunnioittaa isiensä töitä. Ja siksi, että vanhus odottaa lapsiensa hautaavan hänet samoin tuntein." 

Ja mikäpä siinä. Ehdotus sopi Ekille paremmin kuin hyvin. Tämän huomenna televisiossa nähtävän korun voit kurkata etukäteen jo täältä.

EDIT Harkimon itsenäisyyspäiväjuhlan puku ja korut ovat esillä näyttävästi myös tämän päiväisessa Iltalehdessä. Verkosta löydät kuvia nyt myös täältä. 

Eikä Ek ole itsenäisyyspäiväjuhlien luottosuunnittelijana ensi kertaa pappia kyydissä. Viime vuonna hän toteutti Hyvä kasvaa Järvenpäässä -asukasliikkeen Marja Nousiaiselle kauniin käsikorun. Vilahduksen tästä uljaasta koristuksesta voit käydä kurkkaamassa tämän linkin takaa.

Koru voi olla myös kirjanmerkki.

Yhteistyö Hyvät ja huonot uutiset -tv-ohjelman vakiokasvon, Mikko Kuustosen kanssa, alkoi Ekin mukaan hiukan sattumalta.

- Mikko on ollut aina näyttävien korujen kantaja. Sain vahvan ajatuksen, että haluaisin suunnitella hänelle jotain.

Kuustonen innostui ajatuksesta, mutta itse prosessi vei Ekin mukaan lopulta aikaa monien asioiden ja sattumien vuoksi. Viime syksynä kaksikko oli kuitenkin valmis lanseeraamaan kokonaisen Medicine Man -korusarjan.






























Korusarjaan kuuluu paitsi kaulakoru ja rannerengas myös erillinen hopeariipus ja sormus. Korut on toteutettu Ekin itse kehittämällä syövytystekniikalla. Prosessi on hidas. Yksinomaan työn syövyttäminen vaatii noin viikon.

Medicine Man tarkoittaa puoskaria tai puoskaria. Koruissa teemana kulkee mantra: Ubuntu umgamntu ngabanye abantu - minä olen, koska sinä olet.

Teksti on arfikkalaista xhosan-kieltä. Lause tarkoittaa, että ihmisyys mitataan suhtautumisessa kanssaihmisiin.

Kuustonen tunnetaan paitsi muusikkona ja tv-kasvona myös YK:n hyvän tahdon lähettiläänä. Hän on kiertänyt Afrikkaa kahden vuosikymmenen ajan.

Ajankohtaista trash designia parhaimmillaan: Anu Ekin koruja vanhoista aurinkolasien linsseistä.

No, entä se Rouva Sanan sormus sitten? Tässä Anu Ek työstää sitä sormeeni sopivaksi ja saattaa sen luovutuskuntoon.
































Lopullisesti Anu Ekin käsin valmistama sormus näyttää tältä.

Mitäs sanot?










































Presidenttiparin itsenäisyyspäivän vastaanotto alkaa Ylen TV1-kanavalta huomenna lauantaina klo 18.15. 

Harvemmin Rouva Sana pääsee keskellä arki-iltaa niin lämminhenkiseen ja iloiseen kutsujuhlaan kuin eilen Keravalla.