Innostukseni kotiseutu-teemaan ei ole millään mittarilla tai muullakaan perusteluin selitettävissä.
Kun joku kertoo tuntevansa juurettomuutta tai olevansa kotoisin
ei-mistään, nyökyttelen vieressä hyväksyvästi päätäni ja mietin, että
aa, tuokin.
Niinhän sitä minäkin.
Runokuu-kirjallisuusfestivaalien teema ja kirjailijailta vei minut mukanaan samaan tapaan kuin aikanaan jokunen vuosi sitten
Paikallistu – Get local –näyttely. Tämä rouva se hihkui ja jylisi innosta kuin paraskin paljasjalkainen keskiuusmaalainen.
Paljastettakoon siis nyt kaikkien näiden vuosien jälkeen: en ole paljasjalkainen järvenpääläinen, en ole edes kotoisin Keski-Uudeltamaalta.
Tänään se lipsahti suustani jälleen.
Juttelimme kollegojen kanssa kesäkuulumisista. Keskustelu ajautui matkailun kautta kotimaan matkakohteisiin, ja siihen, kuinka huonosti osa tuntee omaa kotimaataan.
- Koli on minun sielunmaisemaani, huokasin ääneen, ja tajusin, että tein sen taas.
Lipsautin.
Koli. Pala itäsuomalaista maisemaa itärajan tuntumassa Lieksassa Pielisen rannalla.
Miten omaksi sielunmaisemakseen voi kokea seudun, jolle ei ole minkään valtakunnan kytköksiä? Ei edes kaukaisia sukujuuria.
Mutta Kolin huipulla tunnen, että olen maisemassa enemmän kotonani kuin missään.
(Ja siksi leikittelen mielelläni ajatuksella, että ainoa selitykseni juurtumiselleni keskiselle Uudellemaalle, yhtä vieraaseen ja juurettomaan paikkaan, on se, että olen ollut jossain entisessä elämässäni sata vuotta sitten taidehistorian pimentoon jäänyt naistaiteilija, ja syyt mielenkiintooni itäsuomalaista vaaramaisemaa kohtaan löytyvät Tuusulanjärven taiteilijoiden Kolin matkoista.
Hyvä selitys nykyiselle kotiseudulleni, eikö?)
Kolille on suoranainen pakko päästä tasaisin väliajoin - ihan vain hengittämään.
Onnistuneen kesän merkkejä -
Ainoa sopiva vaatetus kuukausiin on ollut shorsien, topin ja uikkareiden muodostama pyhä kombinaatio.
Terassilla oleva sohva on seisonut koko kesän varjoisimmassa nurkassa, ja keskelle sohvatyynyjä on painautunut kuoppa.
Huomaat lukeneesi enemmän kuin kuukausiin, selkääsi on kasvanut evät kuin pienillä lapsilla, ja haluat unohtaa jäätelöön tuhlaamasi rahasumman.
Muistat istuneesi terassilla puoleen yöhön useammin kuin kolme kertaa, ja silloinkin ilman villasukkia ja fleecepeittoa.
Grillin äärellä valmistettu ruoka ei saa hihkumaan sinua onnesta vaan huomaat kaipaavasi tuttua perusruokaa, ja lempivaatteesi farkut ahdistavat ja nappi jää auki.
Etkä muista, mihin olet laskenut käsistäsi ripsivärin ja huulipunan, ja mietit, missä ne ylipäätään ovat.