Hyvässä johtajuudessa on kyse kommunikaatiosta
Luin samana päivänä bloggaajaystäväni Tuulannelin henkilöstöjohtamisen opinnoista (tsemppiä mielenkiintoisiin opintoihin!) sekä pitkään päätoimittajanakin aikaisemmin työskennelleen ystäväni Facebook-seinältä Suomessa olevasta henkilöjohtamisen vajeesta.
Aihe on ajankohtainen.
Viime viikolla johtamiskulttuuriin pureutui ainakin Helsingin Sanomat. Se kertoi, kuinka yritysvalmentaja Paavo Martikaisen mukaan talouden suurin ongelma Suomessa on johtaminen.
Touché, sanoo Rouva Sana.
Ystäväni Fb-seinälle vastasin, että hyvä työntekijyys, duunarius, ja hyvä pomous eivät automaattisesti asu samassa persoonassa. Se, että on hyvä omassa työssään, ei tee hänestä automaattisesti hyvää esimiestä.
Silti on käsittämätöntä, kuinka usein ja yleisesti Suomessa yhä edelleen ajatellaan, että hyvän työntekijän paras palkinto on pomon paikka - viis, vaikka hänestä ei olisi koskaan siihen.
Aivan kuten ystävänikin ihmetteli, eikö vaikkapa vain pieni palkankorotus riittäisi palkinnoksi ihan hyvin.
(Pomon paikalla palkitseminen on muuten yhtä absurdia kuin se, että paheksutaan heitä, jotka eivät koskaan edes halua esimieheksi. Edelleen ajatellaan, että vasta pomous on työuran päätepiste.)
Ja kenestä esimieheksi lopulta on, hänenkin on osattava kommunikoida.
Olin lukion jälkeen parikymppisenä töissä kohtalaisen pitkäänkin asiakaspalvelun puhelinmyynnissä. Isoa, usean kymmenen hengen eri-ikäistä osastoa hallitsi esimies pelota ja hallitse -meiningillä.
Kun yksikkö ei päässyt toivottuihin tuloksiin (jotka näin sivumennen olivat edes mahdottomia saavuttaa - eräs yritysmaailman ongelma sekin), hänen keinonsa olivat monet.
Aamunsa pomo aloitti istumalla osaston käytävän päässä tekemällä tilastoa työntekijöiden töihintuloajoista. Tänään saman asian ajavat kellokortit ja työajanseurantajärjestelmät.
Hieman haparopäisempikin voi kuitenkin kuvitella, mitä moinen valvontakeino sai osastolla aikaan. Semminkin, kun esimies toi epäkohdat esiin huutamalla ja työntekijän työyhteisön edessä nolaamalla.
Paradoksaalista sinänsä, sillä asiassa kävi juuri niin kuin ei pitänyt käydä. Työmotivaatio ei noussut, ja toivotut tulokset karkasivat entistä kauemmaksi.
Vaihdoin sittemmin työpaikkaa, ja vastassani oli lähes identtinen esimies. Vuosien kuluttua törmäsin samanlaiseen kaksoisolentoon journalistisessa työyhteisössäni. Mietin, mitä hiivattia?
Itsekriittisyys on johtamisen eräs avainsanoista. Sitä tarvitaan, koska valta ei sovi kaikille.
Valta myös kihahtaa hattuun. Tänä päivänä Suomessa on tukuttain yrityspomoja, esimiehiä ja hallituksen puheenjohtajia, jotka nauttivat omasta pestistään ihan vain pestin itsensä ja vallan vuoksi, eivät siksi, että he ovat sopivia siihen.
Aina valtapestin ei tarvitse olla edes rahakas. Yksinomaan vapaaehtoisuuteen perustuvista yhdistyksen hallituksista löytyy tälläkin hetkellä puheenjohtajia ja rivijäseniä, joiden olisi aika päiviä sitten pitänyt tajuta väistyä kyvykkäämpien ja taidokkaampien alta.
Silti he istuvat vuosi toisensa jälkeen hallituksessa kuin täi tervassa. Miksi? Koska pestiä ei palkita rahalla vaan vallalla.
Hyvässä johtajuudessa ei ole kyse yhtään sen kummallisemmista asioista kuin kommunikaatiotaidoista, sosiaalisesta kyvykkyydestä ottaa toiset ihmiset ja heidän mielipitensä huomioon. Olla rehellinen ja välittää.
On osattava kuunnella, keskustella ja antaa palautetta. On tunnettava itsensä, ja on osattava tunnistaa alaisten vahvuudet ja heikkoudet. On osattava valjastaa ne parhaalla mahdollisella tavalla työyhteisön käyttöön.
Kun työntekijä kokee, että häntä kuunnellaan, hänelle ollaan rehellisiä ja hänellä on mahdollisuus vaikuttaa, on oikeastaan aika jännittävääkin, miten hän tekee lopulta melkein mitä tahansa.
Ohjenuoraksi johtajuuden ensitaipaleelle sopivat myös nämä aikaisemmin kirjoittamani viisi vinkkiä hyvään arkeen. Miksi?
Siksi, että samat vinkit ovat pohjana elämäntaidonvalmennukselle, jonka läpikäyneet esimiehet ovat omien sanojensa mukaan tehneet sittemmin tuloksellista yhteistyötä omassa työyhteisössään.
Ja pelkästään sen jälkeen, kun heidän kommunikaatiotaitonsa ovat kohentuneet.
Vaikeaako? Varmasti. Ja jatkuvaa harjoitusta vaativaa.
Mutta ei silti lainkaan mahdotonta.
Aihe on ajankohtainen.
Viime viikolla johtamiskulttuuriin pureutui ainakin Helsingin Sanomat. Se kertoi, kuinka yritysvalmentaja Paavo Martikaisen mukaan talouden suurin ongelma Suomessa on johtaminen.
Touché, sanoo Rouva Sana.
Ystäväni Fb-seinälle vastasin, että hyvä työntekijyys, duunarius, ja hyvä pomous eivät automaattisesti asu samassa persoonassa. Se, että on hyvä omassa työssään, ei tee hänestä automaattisesti hyvää esimiestä.
Silti on käsittämätöntä, kuinka usein ja yleisesti Suomessa yhä edelleen ajatellaan, että hyvän työntekijän paras palkinto on pomon paikka - viis, vaikka hänestä ei olisi koskaan siihen.
Aivan kuten ystävänikin ihmetteli, eikö vaikkapa vain pieni palkankorotus riittäisi palkinnoksi ihan hyvin.
(Pomon paikalla palkitseminen on muuten yhtä absurdia kuin se, että paheksutaan heitä, jotka eivät koskaan edes halua esimieheksi. Edelleen ajatellaan, että vasta pomous on työuran päätepiste.)
Ja kenestä esimieheksi lopulta on, hänenkin on osattava kommunikoida.
Olin lukion jälkeen parikymppisenä töissä kohtalaisen pitkäänkin asiakaspalvelun puhelinmyynnissä. Isoa, usean kymmenen hengen eri-ikäistä osastoa hallitsi esimies pelota ja hallitse -meiningillä.
Kun yksikkö ei päässyt toivottuihin tuloksiin (jotka näin sivumennen olivat edes mahdottomia saavuttaa - eräs yritysmaailman ongelma sekin), hänen keinonsa olivat monet.
Aamunsa pomo aloitti istumalla osaston käytävän päässä tekemällä tilastoa työntekijöiden töihintuloajoista. Tänään saman asian ajavat kellokortit ja työajanseurantajärjestelmät.
Hieman haparopäisempikin voi kuitenkin kuvitella, mitä moinen valvontakeino sai osastolla aikaan. Semminkin, kun esimies toi epäkohdat esiin huutamalla ja työntekijän työyhteisön edessä nolaamalla.
Paradoksaalista sinänsä, sillä asiassa kävi juuri niin kuin ei pitänyt käydä. Työmotivaatio ei noussut, ja toivotut tulokset karkasivat entistä kauemmaksi.
Vaihdoin sittemmin työpaikkaa, ja vastassani oli lähes identtinen esimies. Vuosien kuluttua törmäsin samanlaiseen kaksoisolentoon journalistisessa työyhteisössäni. Mietin, mitä hiivattia?
(Kuva: Pixabay) |
Itsekriittisyys on johtamisen eräs avainsanoista. Sitä tarvitaan, koska valta ei sovi kaikille.
Valta myös kihahtaa hattuun. Tänä päivänä Suomessa on tukuttain yrityspomoja, esimiehiä ja hallituksen puheenjohtajia, jotka nauttivat omasta pestistään ihan vain pestin itsensä ja vallan vuoksi, eivät siksi, että he ovat sopivia siihen.
Aina valtapestin ei tarvitse olla edes rahakas. Yksinomaan vapaaehtoisuuteen perustuvista yhdistyksen hallituksista löytyy tälläkin hetkellä puheenjohtajia ja rivijäseniä, joiden olisi aika päiviä sitten pitänyt tajuta väistyä kyvykkäämpien ja taidokkaampien alta.
Silti he istuvat vuosi toisensa jälkeen hallituksessa kuin täi tervassa. Miksi? Koska pestiä ei palkita rahalla vaan vallalla.
Hyvässä johtajuudessa ei ole kyse yhtään sen kummallisemmista asioista kuin kommunikaatiotaidoista, sosiaalisesta kyvykkyydestä ottaa toiset ihmiset ja heidän mielipitensä huomioon. Olla rehellinen ja välittää.
On osattava kuunnella, keskustella ja antaa palautetta. On tunnettava itsensä, ja on osattava tunnistaa alaisten vahvuudet ja heikkoudet. On osattava valjastaa ne parhaalla mahdollisella tavalla työyhteisön käyttöön.
Kun työntekijä kokee, että häntä kuunnellaan, hänelle ollaan rehellisiä ja hänellä on mahdollisuus vaikuttaa, on oikeastaan aika jännittävääkin, miten hän tekee lopulta melkein mitä tahansa.
Ohjenuoraksi johtajuuden ensitaipaleelle sopivat myös nämä aikaisemmin kirjoittamani viisi vinkkiä hyvään arkeen. Miksi?
Siksi, että samat vinkit ovat pohjana elämäntaidonvalmennukselle, jonka läpikäyneet esimiehet ovat omien sanojensa mukaan tehneet sittemmin tuloksellista yhteistyötä omassa työyhteisössään.
Ja pelkästään sen jälkeen, kun heidän kommunikaatiotaitonsa ovat kohentuneet.
Vaikeaako? Varmasti. Ja jatkuvaa harjoitusta vaativaa.
Mutta ei silti lainkaan mahdotonta.
PS. Namaste Oy:n lokakuun alussa käynnistyvään elämäntaidonvalmennukseen on vielä muutama paikka vapaana. Lisää tietoa löydät Namaste Oy:n verkkosivuilta.
Vaikka et itse koulutuksesta kiinnostuisikaan, kurkkaa silti sivuille. Sieltä löydät myös tietoa koulutuksen jo läpikäyneiden kommetteja muun muassa siitä, miten lisääntyneet vuorovaikutustaidot auttoivat heitä työssään ja myynnin parantamisessa.
Vaikka et itse koulutuksesta kiinnostuisikaan, kurkkaa silti sivuille. Sieltä löydät myös tietoa koulutuksen jo läpikäyneiden kommetteja muun muassa siitä, miten lisääntyneet vuorovaikutustaidot auttoivat heitä työssään ja myynnin parantamisessa.