Tulevana suvena sä näet kukkia mun hiuksissani
Yhteistyössä Otava *
Muistan sen edelleen kuin eilisen päivän.
Tein ensimmäisen kukkakoruni aika tavalla tarkkaan vajaa vuosi sitten toukokuussa.
Oli PING Helsinki Business Festival -tapahtuman varhainen aamu. Järvenpään Kukkatalon yrittäjä Saija Sitolahti työntekijöineen oli vallannut tapahtumakerroksen vessareitin varrelle osuneen aulatilan.
Aulatilan pöydät notkuivat upeista, värikkäistä kukista ja erilaisista vihreistä lehdistä. Oli rautalankaa, liimaa, helmiä ja muita koristeita.
Sanalla sanoen siis huikaisevan paljon kaikkea superkaunista.
Seisoin ja katselin, kuinka tapahtumavieraiden kädet pyörivät villisti kukkien ympärillä ja kuinka he askartelivat itselleen toinen toistaan upeampia kukkakoruja.
Seurasin puuhia ihastuneena, mutta samalla vastustelin ja jarruttelin. En minä, en todellakaan! Sillä minä en osaa.
Mä tässä katselen ja ihailen vain.
Kunnes Saija sai houkuteltua minut pöydän ääreen, ujutettua käteni kukkiin ja... Sen jälkeen se oli menoa se.
Muistan sen edelleen kuin eilisen päivän.
Tein ensimmäisen kukkakoruni aika tavalla tarkkaan vajaa vuosi sitten toukokuussa.
Oli PING Helsinki Business Festival -tapahtuman varhainen aamu. Järvenpään Kukkatalon yrittäjä Saija Sitolahti työntekijöineen oli vallannut tapahtumakerroksen vessareitin varrelle osuneen aulatilan.
Aulatilan pöydät notkuivat upeista, värikkäistä kukista ja erilaisista vihreistä lehdistä. Oli rautalankaa, liimaa, helmiä ja muita koristeita.
Sanalla sanoen siis huikaisevan paljon kaikkea superkaunista.
Seisoin ja katselin, kuinka tapahtumavieraiden kädet pyörivät villisti kukkien ympärillä ja kuinka he askartelivat itselleen toinen toistaan upeampia kukkakoruja.
Seurasin puuhia ihastuneena, mutta samalla vastustelin ja jarruttelin. En minä, en todellakaan! Sillä minä en osaa.
Mä tässä katselen ja ihailen vain.
Kunnes Saija sai houkuteltua minut pöydän ääreen, ujutettua käteni kukkiin ja... Sen jälkeen se oli menoa se.