Facebookissa on kiertänyt jo tovin
Neljä asiaa minusta -päivitysten sarja. Oletko toteuttanut sen omalta osaltasi?
Suhtaudun yleensä kriittisesti kaikenlaisiin kiertokirjeisiin ja haasteisiin, olipa niiden julkaisumuoto mikä tahansa.
Mitä enemmän tarinoita Facebookin päivitysvirtaani on kuitenkin ilmestynyt, sitä enemmän olen huomannut tykänneeni tästä haasteversiosta.
Neljä asiaa minusta kertoo parhaimmillaan ihan uudenlaista kuvaa ihmisestä, jonka olet oppinut ehkä tuntemaan vain yhden ulottuvuuden ja näkökulman kautta.
Ennen lomani alkua totesin ystävälleni, että en tiedä, kumpaa odotan lopulta enemmän: huikeiksi tietämiäni maisemia Dubrovnikissa vai yhtä kokonaista viikkoa lomaa ilman töitä ja läppäriä.
Jälkimmäinenkin on ollut harvinaista herkkua meinaan. Molemmat olivat viikko sitten yhtä merkityksellisiä.
Valehtelisin, jos väittäisin tietäväni tänään vastauksen lomani alkua paremmin. Sekä postikorttimaisen kauniit maisemat että joutilas viikko tekivät sanalla sanoen terää.
Niin terää, että paluu arkeen on nyt lievä koittelemus.
Joskus asiat tapahtuvat vääntämättä ja aivan kuin itsestään, ja vallitsevaan hetkeen sisältyy oivallus, kuinka kaikki on hyvin juuri tässä ja nyt.
Siispä terveisiä viime lauantailta!
Jotain edellä kuvatun tapaista sisältyi Keski-Uudenmaan blogit - KUBLOn ja Hyvinkään kirjaston yhteistyössä järjestämään
Blogilauantai-tapahtumaan.
Ottaen huomioon, miten päivä tarjosi sään suhteen lokakuista parastaan, se, että paikalle oli saapunut parisenkymmentä blogista ja bloggaamisesta kiinnostunutta kuulijaa kokemaan neljän paikallisen ja samalla kovin erilaisen bloggaajan tarinan, tapahtuma oli menestys.
Lue lisää
Blogilauantaista Aamuposti-lehden artikkelista
täältä.
Bloggaajasta, joka ansaitsee oman bloginsa kautta - siis sellaisen kuin vaikkapa juuri tämä on - vähintään saman verran kuin tavallinen palkansaaja keskimäärin, pähkäily blogin merkityksestä tänä päivänä lähinnä haukotuttaa.
Että omapa on asia, jos ei ymmärrä.
Bloggaaminen on työtä siinä, missä mikä tahansa muu markkinointi- ja viestintätyö.
Silti bloggaamiseen liittyy edelleen turkasen suuri määrä erilaisia epäluuloja, hämmästelyjä, joskus jopa pahansuopaisuuttakin.
Aivan kuin blogi ja siihen sisältöjä tuottavan työ olisi jotenkin muusta työstä oudompaa ja siksi vähemmän hyväksyttävämpää.
Mutta maailma muuttuu, ja meidän on muututtava sen mukana.
Blogista on tullut salonkikelpoinen markkinointikeino, ja usko tai et, se soveltuu muillekin kuin itseään julkisuuteen tyrkyttävien käyttöön.