Yhteistyössä Instrumentarium
Tämä rouva on kulkenut silmälasit päässä lähes niin kauan kuin aatokset jaksavat kantaa.
En nimittäin muista, milloin rillit jäivät päähäni pysyvästi. Elettiin muistini mukaan vahvasti alakouluaikaa. Siis kauan aikaa sitten.
On sanomattakin selvää, että tuossa ajassa silmälaseista on tullut osa identiteettiäni.
Semminkin, kun en ole löytänyt vielä ainoitakaan silmilleni sopivia piilolaseja, joita pystyisin käyttämään kokonaisen päivän huomaamatta niiden olemassaoloa.
Silmälasit ovat osa persoonaani siinä missä kaulaani juurtunut huivi, risaiset farkut, tennarit tahi ne mustat maiharit.
|
Rouva Sanan kanssa aurinkolasikehyksiä Inspiration Blog Awards -tapahtumassa sovittamassa oli
ihana bloggaajakollega Saaran lautasella. (Kuva: Instrumentarium/Jere Viinikainen) |
Siihen nähden on oikeastaan hämmästyttävää, miten vähän silmälasit jaksavat kiinnostaa minua ja miten harvoin vaihdan niitä.
Edellisen optikkokäynnin yhteydessä yhdessä totesimme, että useammin ehkä kannattaisi.
Kun runsaaseen likinäköisyyteen yhdistää pahenevan ikänäön, käy niin kuin tälle rouva ässälle, joka ei hetkeen nähnyt hyvin oikeastaan mihinkään muuhun kuin 20 senttimetrin päähän eteensä - ja silloinkin vain ilman silmälaseja.
Ei ihme, että otsarypyt saivat hyvää vahvistusta.
Kaikkeen tähän kiemurteluun on kuitenkin yksi ainoa syy ja se tulee tässä: vihaan silmälasien sovittamista.
Kaupallinen yhteistyö: Puistoblues ja Keski-Uudenmaan blogit
Tähän kohtaan tarvitaan nyt rumpujen pärinää.
Tat-ta-da dat-ta-da daa!
Juhannuksen jälkeisellä viikolla kesäkuussa Järvenpäässä vietetään perinteisiä valtakunnallisia Puistoblues-festareita järjestyksessä 41 kerran ja -
Keski-Uudenmaan blogit KUBLO on yksi Puistobluesin virallisista yhteistyökumppaneista.
Oletko pohtinut blogin perustamista, mutta et ole edennyt ajatuksessasi puusta pitkään?
Tai oletko ehkä perustanut blogin joskus ammoisina aikoina – tai aivan hiljan -, mutta et tiedä, miten edetä? Että siis miten sitä noin niinku sitten oikein blogataan?
Tai oletko konkarikirjoittaja? Pidätkö yrityksesi verkkosivuilla blogia, tuotko ammattitaitoasi esiin omaa nimeäsi kantavassa blogissa tai oletko pitkään blogannut harrastajakirjoittaja?
Edellisistä blogimuodoista riippumatta yhteistä kollegojesi kanssa sinulla ehkä on, että olet juuttunut raiteillesi, huomaat kirjoittaessasi toistavasi itseäsi, olet kadottanut blogisi ja blogiaiheidesi punaisen langan - tai uups, olet ehkä huomannut, että lankaa ei ole koskaan ollutkaan?
Tämän kesän jälkeen on.
Myönnetään.
Rouva Sana on jäänyt jollakin skitsolla tavalla koukkuun
Tähän aikaan ensi vuonna -tv-ohjelmaan.
Tai korjataan heti alkuun toteamuksesta kumpuava väärinkäsitys: en todellakaan asetu varta vasten katsomaan tv-ohjelmaa. En todellakaan.
Arjessa on paljon mielekkäänpää ja merkityksellisempää tekemistä kuin yhden tosi-tv-sarjan tuijottaminen.
Mutta sattuipa kerran niin, että jumppatunnin jälkeisessä, tajunnanvirran seisottavassa tilassa selailin tv-kanavia, - tiedäthän, siis sellaisessa, jossa päässä ei liiku toviin yhtään järkevää ajatusta ja tekee mieli vain istua ja tuijottaa eteensä ajattelematta ilman vaatimuksia -, ja jämähdin katsomaan ensimmäistä televisiossa vastaan tulevaa ohjelmaa.
Oli silkka sattuma, että se oli
Tähän aikaan ensi vuonna.
Vaikka saisin korvilleni kyytiä, teen kaiken uhalla yhden paljastuksen: paras aika vuodesta on JUURI NYT!
Rouva Sanan mielestä vuoden upein aika alkaa toukokuussa: kun puiden silmut puhkeavat vaivihkaa hennon vihreään lehteen, ja ensimmäiset ruohonkorret pilkistävät harmaan maan keskeltä.
Kun kielojen varret työntyvät maasta rullalla kuin torvet, voikukat peittävät kaikki pientareet, ja tuomi tuoksuu niin, että jokaiseen aistiin sattuu.
Nimeni: Minna Luoma
Minua kutsutaan myös: nimellä Rouva Sana
Harrastuksiini kuuluu: kirjoittaminen/bloggaaminen, liikunta (juoksu, jooga, jumppa), kulttuuri (lukeminen, musiikin kuuntelu, elokuvat, taidenäyttelyt ja teatteri), luonnossa liikkuminen ja valokuvaaminen. En laske ystävien kanssa vietettyjä hetkiä harrastukseksi. Niille on silti aika ajoin ihan liian vähän aikaa.