Ai maailma! Tässä sitä nyt ollaan taas: joulussa.
En tiedä sinusta, mutta Rouva Sanan mielestä aika kuluu tätä nykyä aivan liian vauhdilla.
Muistan edelleen elävästi päivän, jolloin kirjoitin edellisen postaukseni joulusta ja blogin joulutauosta. Tuosta
ihan vain hetki sitten olleesta päivästä on nyt päivälleen vuosi.
Niin se aika rientää.
Jos törmäisit kirjaan, jonka nimenä on
Miten elää ilman rahaa, miten toimisit?
Hipelöisitkö kirjaa hermostuneena, vilkuilisitko toivorikkaana sen vinkkejä ja sujauttaisitko sen sitten ostoskärryyn tai lainattavan kirjapinon joukkoon?
Vai jättäisitkö kirjan hyllyyn tyytymättömästi murahdellen?
Rouva Sana ei voinut vastustaa kiusausta.
Kun
Miten elää ilman rahaa -kirja suorastaan huusi kirpputorilla Rouva Sanan silmien edessä, ja kun sen takakannessakin vilkkui enteellisesti teksti
Haluatko säästää tai elää kokonaan ilman rahaa?, tunnustan: kiusausta oli vaikea vastustaa.
Lopputuloksena oli, että perehdyin kuluneen kesän suloisimpina päivinä siihen, miten minusta voisi tulla rikas hyppäämällä pois rahatalouden rattaista.
Tullessaan äidiksi nainen löytää itsestään yllättäviä piirteitä.
Rouva Sana ei ollut tehnyt koskaan elämänsä aikana yhtään piparkakkutaloa. Silti totesin, että äitihän ei ole äiti eikä mikään, jos hän ei tee jouluna lapsilleen yhtä taloa piparista.
Ensimmäisenä vuonna tartuin puuhaan rehvakkaasti, sillä mitäs tekemisestä nyt yhdessä piparkakkutalossa on. Tuosta noin vain vedellään vapaalla kädellä taikinasta palasia, paistetaan osat uunissa ja kasataan.
No, on kai sanomattakin selvää, että ensimmäisestä talosta ei tullut
(varsinkaan tuolla asenteella) mitään.
Ei tullut toisestakaan.
Kolmantena vuonna ostin valmiit talon muotit. Kun sekin aamuyön varhaisina tunteina luhistui keittiön pöydälle kasaan, päätin, että jaahas, tämä puuha oli nyt tämän rouvan osalta sitten tässä.
Kiitos myötämielisyydestänne Rouva Sanan ystävät.
Vuosikalenteri 2017 -voittajan julkistaminen nytkähti yhdellä päivällä eteenpäin ammattiasioiden ja
vaikuttajamarkkinoinnin jyrätessä edelle.
Toivottavasti saan teiltä tilanteen anteeksi.
Voiko yhdessä puusta tulla matkailuvaltti?
Kyllä voi, jos on Retkipaikkaa ja Lohjan kaupunkia uskominen.
Retkipaikka toteutti kuluvan vuoden aikana Lohjan kaupungin kanssa vaikuttajamarkkinointikampajan, jonka kohteena oli puu.
Siis puu.
Tammi.
Tammen ainutlaatuisuus oli toki tiedossa Lohjalla jo ennen minkäänlaista kampanjaakin, ja muutama muukin luonnosta kiinnostunut tiesi paikallisen puun erikoisuuden, mutta muuten sitä ei ennen mennyttä kesää juuri matkailuvalttina pidetty.
Mutta nyt pidetään.
Perustettuani sisältötoimiston olen saanut yrittäjiltä säännöllisin väliajoin tiedusteluja, mitä bloggaajien ja muiden sisällöntuottajien kanssa toteutettava yhteistyö nyt oikeastaan sitten tarkoittaakaan.
Siis se
vaikuttajamarkkinointi.
Mitä vaikuttajamarkkinointi on yrityksen näkökulmasta, ja millaisia tuloksia sillä voidaan saada aikaan, erityisesti rahallisesti?
Viimeksi yhteydenotto tuli Keski-Uudenmaan Kehittämiskeskuksen järjestämien Yritystreffien jälkeen marraskuun lopussa.
Enpä olisi Rouva Sana ellen yrittäisi suu vaahdossa ja lähes verenmaku suussa avata asiaa apua kysyville; en vähiten siksi, että harjoitan vaikuttajamarkkinointia oman blogini kautta itsekin.
Silti tyhjästä on paha nyhjäistä kovin pitkälle.
Huh hah hei - ja glögiä pullo.
Jotenkin tuon kaltainen oli Rouva Sanan fiilis viime viikonloppuna
Viisi vinkkiä luovuudesta kirjoittajille ja bloggaajille -kurssi- ja sisustusillan jälkeen.
Tai voisi tunnelmia kuvailla myös toisella, paljon kuluneemmallakin sanan parrella.
Pieni pakkanen nipistää sormia, ja tekee mieli puhaltaa sormikkaiden läpi.
Kumma juttu. Tuntuu, että täällä tulee aina. Onneksi tuli laitettua päähän pipo.
Jostain puhaltaa alueelle kevyt savun haju. Ei paha. Se tuo mieleen joulusaunan.
Kaukaa kuuluu alasinta vasten lyötävän vasaran kilkatus. Muistan, miltä sepän pajassa kuulostaa.
Ihmismeri velloo yhdessä jonossa edessä ja takana, mutta on jotenkin omituisen hiljaista. Sitten ymmärrän.
Näillä joulumarkkinoilla ei ylimääräinen älämölö pauhaa.
Lohjalla edelleen luotetaan, että joulumarkkinoiden tunnelma syntyy siitä, mistä se on aina syntynyt.
Vanhoista hyvistä perinteistä ilman ylimääräisiä, turhanpäiväisiä dingdong-klumeluureja.