Ei oman yrityksen perustaminen ollut Rouva Sanalle mitenkään itsestään selvä asia.
Jos joku olisi pari vuotta sitten kysynyt, perustaisinko joskus oman yrityksen, olisin vastannut: "
no en tod. koskaan!"
(Opetus vol 99: koskaan ei kannata sanoa "'ei koskaan".)
Nyt omaa elämää taaksepäin katsellen tuntuu, että maailmankaikkeus on ehkä
sittenkin kuulolla, huomasimmepa sitä sitten tai emme.
***
Tässä tarinassa on matkattava aluksi kolmisen vuotta taaksepäin.
Olin vahvasti kiinni palkkatyössä: työskentelin Keski-Uudellamaalla ilmestyneen kaupunkilehti Vartin toimitussihteerinä. Nautin työstäni, minulla sopivasti haasteita ja pidin työkavereistani. Ehdotonta plussaa oli lyhyt työmatka.
Kaikki oli hyvin siis. Silti hampaankolossani oli alkanut jyskyttää.
Olin sen astisen urani pisimmässä työsuhteessa ja tuntui, että työn mukavuudesta huolimatta kaikki oli koettu. Kirjasin kalenteriini tavoitteekseni, että kun kuopukseni täyttää 10 vuotta, minun olisi aika tehdä uusia siirtoja.
No, siirto tehtiin lopulta minun puolestani.
Ennen kuin kuopukseni 10-vuotissyntymäpäivä koitti, lehden omistanut Sanoma lakkautti kaikki Vartti-kaupunkilehtensä, ja työsuhteeni kera kollegoiden päättyi siihen.
Yhtäkkiä olin vapaa tekemään, mitä halusin.
Sain tilaisuuden miettiä, mitä elämältä oikein haluan. Ei mikään vähäpätöinen asia, kun sitä näin jälkikäteen ajattelee.
***
Kulunutta sanontaa käyttäen Rouva Sanan tie yrittäjäksi on ollut pitkä ja kyllä ehdottomasti kivinenkin.
On pitänyt oivaltaa ja nähdä elettyä hetkeä kauemmaksi. On pitänyt tehdä hartiavoimin töitä, epäonnistua ja valahtaa polvilleen.
On pitänyt nousta jaloilleen, uskaltaa ja heittäytyä tuntemattomaan, vapaapudotukseen, jonka lopullista suuntaa ei edes vieläkään näe.
Mutta jos elämässä ei koskaan ota riskejä, saattaa ehkä elää näennäisesti turvallista ja hyvää elämää, mutta unelmien kanssa sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä.
Sillä omista unelmistaan kopin ottamiseen liitty aina pieniä riskejä - tavalla tai toisella.
Ja kun nyt katson aikaa taaksepäin, kaikki asiat näyttävät johtaneen toinen toiseen ja aina samaan suuntaan. Äärimmäisen hitaasti - rouvalta jos kysytään, jopa liian hitaasti -, mutta varmasti.
|
(Kuva: Pixabay) |
No, tässä vaiheessa sitä osaa olla jo onnellinen monesta (jälkiviisaasta) asiasta.
Oivalsin, millaisessa murroksessa journalismi ja koko viestinnän kenttä jokunen vuosi sitten oli - ja mitä se suuremmassa määrin on yhä.
Ymmärsin olla takertumatta vanhaan ja härkäpäisesti olettaa, että minut lähes 20 vuotta työllistänyt ala toisi sen ammattilaiselle, mutta samalla vuosien aikana vahvasti keski-ikäistyneelle naisihmiselle
(huono yhtälö tänä päivänä työmarkkinoilla: keski-ikäistynyt naisammattilainen) enää leivän pöytään.
Innostuin sosiaalisen median mukaan tuomista mahdollisuuksista
(joka oli muuten asia, jolle joskus vuosia sitten sanoin myös ei koskaan...). Näin, että vaikka oma leipäala kriiseilee, sisällöntuotannnon tarve ei pääty: vain sen kanavat ja muodot muuttuvat.
Päätin lisäkouluttautua. Hakeuduin opiskelemaan, ja täydensin ammattiosaamistani lähes parhaalla mahdollisella tavalla: markkinointiviestinnän ammattitutkinnolla.
Kurssittaudun eturivin
somegurujen ja
digitaalisen markkinoinnin ammattilaisten kursseilla.
Aloitin bloggaamisen, ja näin blogien merkityksen sisältömarkkinoinnin keinona. Tulin blogini myötä valituksi Suomen eturivin blogiportaaliin
40+blogeihin.
Verkostoiduin ammatillisesti uusien ihmisten kanssa.
Ja nyt, tammikuussa 2016, olen yhtäkkiä omien unelmieni äärellä.
Sillä mitä muuta se voi olla, kun minulla on yhä mahdollisuus kirjoittaa, tuottaa sisältöjä, sanailla tarinoita heille, jotka niitä mediamurroksesta huolimatta - tai juuri sen vuoksi - edelleen tarvitsevat.
Sillä "s
anat ovat elantoni ja elämäntapani."
***
Jos ihan tarkkoja ollaan, oikeastihan tämä tarina alkoi vuonna 1997. Muutin silloin keskiselle Uudellemaalle. Tarinassa on jo monta lukua - täytyykin olla, sillä vuoden kuluttua sen syntymästä tulee kuluneeksi 20 vuotta.
Ja sama tarina jatkuu yhä.
Alkamassa on uusi jakso, jonka pääosassa on aarrekarttojen ja unelmien toteuttamisvaiheen jälkeen sisältötoimisto Rouva Sana: keskiuusmaalaisen sisällöntuottajan tarinatoimisto keskiuusmaalaisille.
Ja no, totta kai ihan kaikille muillekin...
Niin, että voisinko siis kuvitella perustavani joskus yrityksen?
Tänään en voisi olla asiasta yhtään varmempi:
Kyllä, ehdottomasti kyllä!
Sisältötoimisto Rouva Sana on
sisällöntuotantoon, sisältömarkkinointiin ja markkinointiviestintään
keskittyvä palveluyritys.
Kohderyhmänä ovat pienet ja keskisuuret,
omaan sisältömarkkinointiinsa apua tarvitsevat yritykset,
mutta myös yhdistykset, seurat ja muut yhteisöt sekä koulutus- ja oppilaitokset.
Tarvitsitpa sitten apua sisältömarkkinoinnin suunnitteluun
yrityksesi somekanaviin ja verkkosivuille, konkreettiseen sisällöntuotantoon,
blogimarkkinointiin, verkkosivujen sisällölliseen uudistamiseen
tai muuhun viestintään (kuten uutiskirjeet, tiedotteet, esitteet ja muut julkaisut)
unohtamatta journalistisia tuotteita, bloggaamista
ja sisältöyhteistyötä blogin kautta, avun saat
sisältötoimisto Rouva Sanasta.
Mikään tarina ei ole liian pieni kerrottavaksi.
Kiinnostuitko?