Vajaan kuuden tunnin odotuksen jälkeen päivystävä lääkäri kutsuu huoneeseen ja pahoittelee ensi töikseen syvän vuolaasti, kuinka olen joutunut odottamaan.

"Olen todella, todella pahoillani", lääkäri sanoo.

Vastaan hänelle vanne päähän nenään asti työnnettynä ja kirjoituspöytää vasten huojuen: "Kiitos!"

Siis KIITOS!

Kaikista maailman vaihtoehdoista löydän erääseen tuskaisimpaan odotusaikaani sanan, joka on kiitos.

Siis kiitos siitä, että pääsen hoitoon lähes kuuden tunnin odottamisen jälkeen puolen yön aikaan?

Vai kiitos siitä, että minua ylipäätään hoidetaan?

Mietin, mitä ihmettä päässäni oikein liikkuu - muuta kuin kivistävää painontunnetta, joka on estänyt vajaan viikon ajan kaiken kirjoittamisen, lukemisen ja hyvin nopeasti myös minnekään katsomisen, edes kattoon.

Minkäänlaisen tiedon vastaanottamisen ja tietojen muistiin painamisen.

Kommunikoinnin kaikilla muilla sanoilla kuin "voisitko", "auttaisiko", "nyt en pysty", "katsotaan hieman myöhemmin", "auh" (ja nyt viimeisimpänä ilmeisesti myös "kiitos").


Muistiinmerkintöjä vajaan viikon mittaiselta sairaustripiltä


  • Kaikki asiat eivät toteudu aina niin kuin ne etukäteen suunnittelee.
  • Ihmisen yksi jaloimmista taidoista on oppia sietämään pettymyksiä (note to myself, but also to youngster).
  • Kroppa pitää aina huolen omastaan. Jos sen kantaja itse älyä, kroppa kyllä opettaa.
  • Kantapään kautta koettua: migreeni yhdistettynä vuosikymmenen megaflunssaan on ikävin mahdollinen yhdistelmä. Jos sinulla on mahdollisuus valita mikä tahansa muu, valitse.
  • Vajaa viikko sängynpohjalla pimeässä huoneessa keskellä kauneinta (tai lähes kauneinta) toukokuuta opettaa asettamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Jos et usko, kokeile.
  • Kaikilla asioilla on tapana järjestyä - ainakin jotenkin.

Paluu takaisin kartalle maistuu nii-iin taivaallisen hyvälle.

paluu kartalle, toukokuu, kevät, omenan kukka, Rouva Sana