Lukuaika
4
Kommenttia
Melankolia.
Melankolia on ehkä oikea sana kuvaamaan Rouva Sanan noin kuukauden mittaista suvista blogitaukoa.
Ei sillä, kaikkihan oli tauon aikana oikeasti ihan ookoo. Muistojen arkku täyttyi ihanista uusista kokemuksista ja kohtaamisista, sain mahdollisuuden hidastaa töiden lomassa tahtia - ja silti.
Olo oli heinäkuussa oudon alavireinen.
Olisi helppo keino syyttää puolen Suomen tapaan säätä. Sanoa, että se maankuulu heinäkuinen kesäsää oli oikeasti ihan ahterista, ja suvimoodiin pääseminen ei onnistunut ilmojen vuoksi.
Sään syy.
Olen kuitenkin jo liian vanha ja paljon elämää nähnyt etsiäkseni syypäätä säähän liittyvistä olosuhteista. Ilma kun on kuitenkin aina meille kaikille ihan sama - säätyyn ja sukupuoleen katsomatta.
Ja minkäs sille kukaan tahdonvoimaisinpakaan rouva tai herra mahtaa, jos päivät, jolloin pyykki sai kesällä kuivua narulla aamusta iltaan kertaan kastumatta, olivat vajaan kahden käden sormilla laskettavissa.
Jo toisena kesänä peräkkäin.
Alavireisyyden - ja sen melankolian - syy oli todennäköisesti vain poikkeuksellisen hektisessä keväässä ja alkukesässä. Rouva Sana teki töitä enemmän kuin lääkäri määrää.
Jos paiskii toistuvasti 10-12 tunnin työpäiviä kuukaudesta toiseen keskimäärin kuutena päivänä viikossa ja aikoo sen jälkeen kesäleppoistaa (= termi hidastetulle työnteolle), ei kai ole ihme, että jokin paikka kropasta ihmettelee: mieli nyt ainakin.
Alussa suvinen blogitauko mahdollisti pääsyn käsiksi kuukausi kaupalla lojuneisiin rästihommiin. Siis niihin, jotka olivat odottaneet to do -listalla tekemistään, mutta joille ei ollut normaalityöarjessa aikaa.
Yrityksen tiliasioiden ja asiakasrekisterin päivittämiseen, ja laskutusohjelman vaihtamiseen. Kirjanpitoon.
Keski-Uudenmaan blogit -yhteisölle luvattujen askareiden suorittamiseen.
Ah, niin rentouttavaan ja mielenkiintoiseen puuhaan kuin parin vuoden aikaisten valokuvakansioiden järjestämiseen ja niiden varmuuskopiointiin sekä tekstitiedostojen perkaamiseen.
Blogintauon ensimmäinen viikko vierähti maanisena pitkää päivää ja rästitöitä tehdessä, satoi tai paistoi.
Kun muu perhe jäi seuraavalla viikolla lomalle, puhti oli tästä rouvasta kadonnut kokonaan. Ehkä jopa hieman yllättäenkin. Ei siinä niin pitänyt oikeasti käydä.
Mökkitiellä väistelin punaisissa kumisaappaissa lätäköitä ja juoksin kiireellä pirttiin sisälle. Nukuin, nukuin ja nukuin, enemmän kuin pitkään aikaan.
Tuijottelin kesän kanssa kilpaa ikkunoihin iskevää sadetta, enkä jaksanut innostua mistään muusta kuin nukkumisesta ja lukemisesta.
Ei huonoja vaihtoehtoja toki nekään. Luin kuukaudessa lähes yhtä paljon kuin nukuin: enemmän kuin vuosiin.
Kyllä, olo oli blogitauon aikana hieman alavireinen.
Tein tauon aikana sovitut asiakastyöt ja laadin tarjouksia, mutta nyt hieman hammasta purren. Vahvan kahvin voimalla oikoluin ja viimeistelin tämän kuun lopussa julkaistavaa verkkovalmennuskurssia.
Tunnelma oli kaukana vuoden takaisesta. Vuodet eivät ole sisaruksia.
Ne eivät ole edes veljeksiä.
Ne eivät ole edes veljeksiä.
Mutta entä Rouva Sanan kesän 2017 bucket listin? Miten sen kävi? Toteutuiko kymmenen kohdan listasta lopulta mikään?
1. Kävele paljan jaloin.
Kesäsää nyt oli mitä oli, mutta sehän ei tätä rouvaa haitannut. Paljain jaloin käveleminen on suven parhautta - ennen ja niin myös nyt.
2. Syö tonkkakaupalla jäätelöä.
En ole mikään jäätelön himoystävä, mutta jostain syystä tämä kohta listalta toteutui. Kirjaimellisesti.
3. Ui kotomaan vesissä ainakin kerran - vaikka olisi kylmä. Mutta ui.
Meikeläisestä ei tule koskaan talvuimaria, eikä minua saa koskaan, ikinä, milloinkaan uimaan kylmiin vesiin. Kenties siksi uiminen tänä kesänä jäi vain rantahietikolta jälkikasvun reippauden ihailemiseksi. Yritän lohdattautua sillä, että helmikuussa sain uida koko vuoden kiintiöni täyteen.
4. Lue, lue, lue - äläkä kuukauteen yhtään tietokirjallisuutta vaan kaikkea ihanaa hömppää sekä muuta tajunnanräjäyttävää ja -täyttävää.
Enpä ole vuosiin lukenut kuukaudessä enemmän kuin tänä suvena. Ja myös sitä hömppää. Lukeminen kannattaa aina.
5. Joogaa terassilla - koska olen sen ansainnut.
No, jooga kyllä jäi. Parhaina kesäaamuina, joita niitäkin onneksi oli jokunen, raahasin terassille vain seuraavan kohdan kahvimukin. Ai, mutta ehkä tähän kohtaan saa laskea mukaan meditaation...?
6. Juo aamukahvit terassilla (ja huom! ilman kännykkää).
6. Juo aamukahvit terassilla (ja huom! ilman kännykkää).
Kyllä! Kyllä! Kyllä! Ja aika monta kertaa. Ja ihan vain koska oli kesä.
7. Käy ainakin yhdessä uudessa paikassa, jossa et muuten kävisi (koska on kesä).
Ei ole sellaista lomaa, ettei tulisi koettua jotain uutta, jopa ihan etukäteen suunnittelematta ja miettimättä. Tällekin kesälle tällaisia kokemuksia kertyi monta. Yksi mainitsemisen arvoinen on päivä Hailuodossa, josta ovat tämän jutun kuvat (ja toinen Suomen suurin hirsikoulukampus Pudasjärvellä, josta on myöhemmin tulossa erikseen juttua vielä tänne blogin puolelle).
8. Herää kello seitsemän jälkeen, ei ennen.
Tarvitseeko tähän enää vastata muuta kuin, että kyllä.
9. Pysähdy istumaan ja juttelemaan, kasvokkain.
Kesä ja loma ajaa läheiset, ystävät ja tutut, uudet sekä vanhat, hetkeksi omille teilleen. Onneksi se saattaa myös yhteen. Rouva Sana matkalla kohti syksyä monta keskustelua ja kohtaamista rikkaampana.
10. Hengitä - ja nauti!
No, kyllä! Koska kesä on aina kesä - säästäkin huolimatta. Ai maailma, miltä suvinen luonto tuoksuukaan sateen jälkeen.
Näihin kuviin ja tunnelmiin: ihanaa, että löysit tiesi tänne tauon jälkeen. Tästä se taas alkaa: arki.
Energistä elokuuta!
Jutun kuvat on ikuistettu heinäkuussa Hailuodossa Perämerellä.
4 comments
Täällä yksi, jonka mielestä Suomen kesäsäässä ei ole mitään vikaa! En pidä helteestä ja rannalla käyn vaan jos haluan uimaan (ja senkin teen mieluiten altaassa). Paljon mieluummin tällaisessa Suomen kesässä kuin vaikka Espanjan tai Italian yli 40 asteessa! Kesäisin emme juuri Pohjoismaita kauemmas matkustakaan, sillä pidämme tällaisesta säästä - syksystä kevääseen sitten voikin valoa hakea muualta maailmasta ja joskus sitä hakiessaan joutuu sitten valitettavasti sietämään niitä helteitäkin.
VastaaPoistaMeikeläinen kyllä mieluusti viihtyy tämänvuotista kesäsäätä hiukan lämpimämmässä - semminkin, kun tuolla kesän pituudella ei päivien määrässä meillä Suomessa muutenkaan juhlita. Mutta ei minua silti saa mukaan sää-valittajien kuoroon. Sää on juuri se, millaisena se taivaalta sattuu näyttäytymään - meillä ja muualla.
PoistaJa tämä kesähän on ollut suoranainen oodi suomalaiselle "villasukkaoleilulle" (termi lainattu Rouva Sanan seuraajalta Facebookin puolelta) - siis sen nukkumisen ja lukemisen lisäksi.
Ei huono asia lainkaan :).
Minäkin masistelin koko alkuloman (kolme viikkoa) sitten heräsin ja nautin parista viimeisestä viikosta. Kiireettömyys ja aika oman perheen kanssa oli taas niin ihanaa ja olsiin halunnut jatkaa vielä lomailua!
VastaaPoistaIhan kivaa tämä arkikin on onneksi ollut.
Mukavaa viikkoa Rouva Sana!
No, niin minä muistankin sinunkin poteneen lievää matalapainetta kesälomasi aikana <3. Jotain taisit mainita siitä blogissasikin ;)...
PoistaSaattaa kuulostaa monen mielestä jotenkin omituiselle, mutta ne alavireisetkin olotilat ovat tunteita, jotka täytyy vain tuntea, maistella, mistä ne johtuvat ja käydä ne läpi. Minulla melankolia ja alavire johtuivat liiasta tekemisestä.
Kaikella on aina aikansa ja paikkansa, eikä kesä ole aina yhtä juhlaa. Mutta mikään alavire ei ole ikuista. Ja edelleenkin on kesää siivu jäljellä <3.
Ihanaa, maistuvaa arkea Outi <3! Nautitaan yhdessä taas siitä ja kesän viimeisistä paloista!
Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!