Kuinka kirjailijaksi tullaan - opas kirjoittajalle

Tietäjät tietävät tapani hamstrata kirjoja. 

En haali ympärilleni juuri mitään tavaraa, en edes vaatteita tai kenkiä. Mutta kirjoja minulla on pakko olla aina, aina ja aina (ja vihkoja!).

Minulla on puhelimeni muistossa pitkä must have -lista kirjoista (koska ne kuuluvat must to read -listalle).

Hankin listan mukaisia teoksia sitä mukaan, kun niitä tulee vastaan: kirjakaupoissa, kirjastojen poistohyllyissä, kirppiksillä, antikvariaateissa, verkkokirjakaupoissa.... 

Ostan vain harvoja kirjoja ihan varta vasten.

Listalleni ei päädy kaikkea mahdollista, joten ihan kaikella kirjallisuudella en hyllyjäni täytä. 

Kaunokirjallisuuden ja runoteosten lisäksi suosin elämänkertoja, taidekirjoja sekä ammattikirjallisuutta, jollaisiksi lasken kirjoittamiseen, viestintään ja markkinointiin liittyvät tietoteokset.

Kirjoja on lupa 
kierrättää

Kirjoja on aina enemmän kuin ehdin lukea. Perheessäni on sanottu, että omistan osaltani jo loppuelämäni kirjat. 

Toisaalta, rehellisyyden nimissä, minun on myös helppo luopua valtaosasta kerran lukemistani kirjoista ja antaa niille uusi elämä jossain toisessa osoitteessa kierrättämisen avulla: kirjastojen lahjoitushyllyt ovat i-ha-ni-a! 

Säilytän vain harvan teoksen kertalukemisen jälkeen. 

Ja no, kun nyt aloin kertomaan, kerron senkin, että säilytän lukemisen jälkeen pääsääntöisesti vain taide- ja runokirjat sekä ammattikirjallisuuden. 

Sellaiset siis, joita voi lukea ainakin teoriassa moneen kertaan.

Oppeja kirjoittajille

No, Dorothea Branden Kuinka kirjailijaksi tullaan ehti lojua hyllyssäni useamman vuoden ajan ennen kuin tartuin siihen viime kesänä (maailmankaikkeuden johdatusta sanon jälleen minä, sillä se oli nappivalinta siihen hetkeen...).

Minulla oli löyhä ymmärrys siitä, millainen teos Kuinka kirjailijaksi tullaan on. 

Mutta samalla ymmärsin, että en ollut käsittänyt kirjan sisältöä lainkaan. Jos olisin, olisin lukenut sen paljon, paljon aikaisemmin.

Kuinka kirjailijaksi tullaan ei nimittäin kerro, kuinka meistä tulee parempia kirjailijoita. Kirjan nimenä pitäisi olla Kuinka kirjoittajaksi tullaan. 

Kirja kertoo ennen kaikkea kirjoittamisesta ja kirjoittamisen paineista ja esteistä (kuinkas ollakaan...).

Luovan kirjoittamisen
ohjaamisen pioneeri

Dorothea Brande on monelle luovan kirjoittamisen piireissä outo, vieras nimi. Niin se oli minullekin.

Outous ei ole ihme. Brande oli luovan kirjoittamisen pioneeri aikana, jolloin cameronit ja goldbergit olivat vasta ajatus vanhempiensa mielessä.

Brande syntyi vuonna 1893 ja menehtyi vuonna 1948: samoihin aikoihin kuin edellä mainitut, maineikkaat ja tunnetut kirjoittamisen ohjaajat vasta syntyivät.

Brande oli toimittaja (tai reportteri, kuten heitä ruukattiin tuolloin kutsua) ja toimitussihteeri, mutta myös erittäin ansioitunut kirjoittamisen ohjaaja.

Kuinka kirjailijaksi tullaan (alkukielellä muuten Becoming a Writer eli Kuinka kirjoittajaksi tullaan...) ilmestyi vuonna 1934.

Kirjoittajan neljä haastetta

Brande kertoo kirjansa johdannossa, kuinka pääosan hänen aikuiselämästään oli kulunut joko kirjoittaen, editoiden tai arvostellen kaunokirjallisuutta. 

"Suhtauduin, ja suhtaudun yhä, kaunokirjallisuuden kirjoittamiseen vakavasti." Ilmeisesti siksi Brande ryhtyi sittemmin myös opettamaan kirjoittamista.

Opettaessaan Brande teki havainnon, kuinka kivireen vetämistä perässä kirjoittaminen monille oli. 

Kirjoittaminen tyssäsi neljään vaikeuteen: vaikeuteen saada kirjoitettua yhtään mitään, "yhden kirjan kirjailijuuteen" eli kynnykseen päästä eteenpäin yhden onnistumisen jälkeen, kirjoittamisen satunnaisuuteen ja kirjoittamisen epätasaisuuteen.

Touche, touche, touche - ja touche! Voi, kuinka teos resonoikaan kesällä omien ajatuksieni ja tuntemusteni kanssa. 

"Mutta useinkaan he (eli siis kirjailijat tai ne kirjoittajat) eivät osaa itse selittää, minkä takia he ovat ymmällään ja miksi heidän olonsa tuntuu kurjalle."

Tuntui kirjan myötä kuin olisin löytänyt omaan kotiin, jonka keittiössä äiti puhuu kanssani juuri oikeaa, samaa kieltä.

Aamusivut ovat Branden

Se, miksi valotan niin juurta jaksaen Branden taustoja, tulee tässä: kaikki, tai lähes kaikki, kirjoittajat tuntevat aamusivut ja niitä pidetään Julia Cameronin neronleimauksena. 

Minäkin olen pitänyt häntä aamusivujen äitinä.

Mutta - Kuinka kirjailijaksi tullaan paljastaa, että aamusivut ovat Branden lanseeraama ajatus jo vuonna 1934.

"Paras tapa tehdä se (eli hyödyntää omaa alitajuntaa ja sen voimaa = oma huomatukseni) on herätä puoli tuntia tai kokonainen tunti aiemmin kuin mitä tavallisesti nousee ylös. Heti kuin suinkin kykenet - ilman että puhut tai luet aamun lehden tai otat käteen edellisenä iltanan kesken jääneen kirjan - ala kirjoittaa. Kirjoita ihan mitä mieleesi tulee - ensisijainen tehtäväsi ei ole tuottaa kuolematonta tekstiä vaan kirjoittaa mitä sanoja tahansa, kunhan ne eivät ole puhdasta hölynpölyä."

Brande ei mainitse kirjassaan kertaakaan sanaa aamusivut, mutta määrää: herää aamulla kirjoittamaan. Kyse on täsmälleen samasta asiasta kuin Cameronin aamusivuissa.

Brande sanoo:
Luovia kuoppia on!

Toisin kuin monet irvileuat (anteeksi!) väittävät, ettei luovia kuoppia ole ja ne ovat mielen harhaa, Brande antaa kirjassaan tukun vinkkejä niistä ylös pääsemiseksi. 

Kuinka kirjailijaksi tullaan on siis oikeastaan kirjoittajan luovuuden vaalimisen ja ylläpitämisen opas - ei opas kirjailijuuteen (vaikka välillisesti se toki on sitäkin).

Miten teos saattoikin tulla elämääni juuri sille kuuluvaan hetkeen!

No, mitä ne Branden vinkit luovuuden ylläpitämiseksi sitten ovat? 

Vaali luovuuttasi näin

Ykkösohje kuuluu vapaasti yhdistellen näin:

1. Sitoudu kirjoittamiseesi ja luo rutiineja. Käytännössä se tarkoittaa, että päätät kirjoittaa. Päätä aika ja paikka, ja kirjoita. Pääasia, että kirjoitat.

(Tykkään muuten niin, kun Brande sanoo suoraan myös sen, että jos et pysty tähän, lopeta kirjoittaminen ja siitä haaveileminen. Kokonaan. Älä jahkaa olemattomia. Suorasanainen nainen, aa että. Tykkään!)

2. Hyväksy, että joudut kieltäytymään huvituksista, jos aiot kirjoittaa.

3. Lue, lue ja lue - mielellään kaksi kertaa (sama teos siis, ja tee yksityiskohtainen arvio lukemastasi ja toisen tekstistä). Vain lukemalla, mitä muut kirjoittavat, opit itsekin.

4. Antaudu taiteelliseen koomaan. "- on ajanjaksoja, jolloin hänen pitää saada olla yksin, maksoi mitä maksoi; hän tarvitsee aikaa unelmoida, istua joutilaana."

Kolme lisäohjetta,
kun kirjoittaminen sujuu

Sitten kun sitoudut kirjoittamiseen, Branden muita ohjeita muun muassa ovat:

1. Toisten tekstien analysoinnin jälkeen jäljittele ja kopioi, mutta vai hyvällä maulla. Opettele esimerkiksi uusia sanoja ja/tai lauseenrakenteita.

2. Ihmettele, liiku, tapaa ihmisiä, käy säännöllisesti mieluisissa paikoissa yksin (eli Cameronin sanoittamana tutummin taiteilijatreffeillä...), kuuntele, fiilistele.

3. Luota itseesi ja aiheeseesi. "Voit kirjoittaa mistä tahansa, minkä olet kokenut niin vahvasti, että sinulla on siitä jotain sanottavaa."

Voi maailma Dorothea, millaisen oppaan olet vajaat sata vuotta sitten meille kirjoittanut. 

Älä valita, ala valita. 

Kirjoita!