Kun lastenteatteri onnistuu olemaan hyvää ja laadukasta, se on niin hyvää, että katsomossa viihtyy koko perhe.

Keski-Uudenmaan teatterin Viiru ja Pesonen on suvisen näyttämön ikiklassikko. Siinä on jotain kovin tuttua ja turvallista muuten niin häilyvässä ja alati muuttuvassa maailmassa.

Keski-Uudenmaan teatteri
Viiru (Anna-Leena Sipilä) ja Pesonen (Seppo Halttunen) lähtevät Krapin kesäteatterissa telttaretkelle.
(Kuva: Keski-Uudenmaan teatteri KUT/Esko Vuorio)

Tänä vuonna Krapin kesäteatterin näyttämölle ilmestyy lastenkirjoista tutun kaksikkohahmon lisäksi ukko Kososen kukko, ja meno muuttuu niin päheäksi, että yleisö vauvasta vaariin on hetken... haltioissaan.

Rouva Sana sanoo sen nyt suoraan: Viiru ja Pesonen ovat pop!

Ruotsalaisella lastenkirjallisuuden hahmokaksikolla on jo ihan kiitettävästi ikää, mutta omaan lapsuuteeni ne eivät koskaan ehtineet.

Vaan voi maar, miten jälkikasvun lapsuudesta ne ovatkaan parasta lastenkirjallisuuden antia Mimmi Lehmän ja Astrid Lindgrenin hahmojen lisäksi.

Viirut ja Pesoset tuli totta vieköön aikanaan luettua lasten kanssa sen kymmenen kertaa ääneen, eikä varmaa aina ollut, kenestä se oli kaikkein mukavinta: lapsista vai äidistä.

Ja tuli kaksikko muutaman kerran aikanaan nähtyäkin.

Viirun ja Pesosen seikkailut Keski-Uudenmaan teatterin kesänäyttämöllä ovat jo klassikkoaineistoa. Ensimmäisestä esityksestä on aikaa viitisen vuotta. Vain tarinat välissä ovat vaihtuneet.

Niin klassikkoaineistoa, että Rouva Sanan  mielessä Viiru tarkoittaa samaa kuin Anna-Leena Sipilä ja Pesonen on Seppo Halttunen huopahattu päässään.

Tänä vuonna Rouva Sana teki lasten kanssa paluun katsomoon usean vuoden tauon jälkeen, ja onneksi teki: Esko Vuorion ohjaama Keski-Uudenmaan teatterin Viiru, Pesonen ja Kososen kukko on mitä mainiointa, hauskinta ja viihdyttävää lastenteatteria.

Viiru, Pesonen ja Kososen kukko on hyvin tunnistettava sovitus kahdesta tutusta Viiru ja Pesonen - kirjasta: Viiru ja Pesonen telttaretkellä - sekä Viiru ja Kososen kukko -teoksista.

Ensin esityksessä ihmetellään telttaa ja pysytetään se, ja lähdetään telttaretkelle.

Lopussa käymään tulee ukko Kosonen ja tuo - sinänsä aika yksinäisten ja arkista elämää elävien Viirun ja Pesosen luo  - no, ehkä hieman energisen ja omaa ääntään rakastavan kukon (Jari Hämäläinen), joka olisi muuten vaarassa joutua pataan.

Ja siitäkös meteli syntyy; nimittäin Viirun osalta. Viiru ei voi sietää todellisuudessa erittäin hyväntahtoista, mutta kieltämättä persoonallista kukkotulokasta.

Keski-Uudenmaan teatteri
Ai ahdistus sentään, miten Viirua (Anna-Leena Sipilä) ärsyttää kanoja (Kasper Kaijanen)
kikatuttava Kososen (rokki)kukko (Jari Hämäläinen). Pesonen (Seppo Halttunen) yrittää olla diplomaattinen.
(Kuva: Keski-Uudenmaan teatteri KUT/Esko Vuorio)


Lastenteatteri onnistuu lähes aina, kun se ei ole teatteria varta vasten lapsille vaan vain teatteria. Kun esitys on toteuttu samoin lähtökohdin kuin mikä tahansa näytelmä katsojakunnasta riippumatta.

Viiru, Pesonen ja Kososen kukko on teatteria, jonka parissa viihtyy koko perhe.

Ainakin ensi-illassa myös muut kuin Rouva Sanan omat, kieltämättä hiukan Viirun ja Pesosen kohderyhmän ulkopuolelle varttuneet lapset eläytyivät täysin tarinaan.

Kun Viiru kuuli telttaan ammuntaa (eläimen, ei aseen..), lapsi yleisöstä varmisti, ettei Viirun kannata olla huolissaan: sehän on nyt vain lehmä.

Ja kun Kososen kukko laittoi buutsinsa kärjet menosuuntaan, parivuotias poika oli surullinen: "Nyt se kukko meni pois."

Keski-Uudenmaan teatterin Viirussa, Pesosessa ja Kososen kukossa on jotain hyvin tunnistettavaa ja samastuttavaa, mutta samalla yhtä aikaa jotain järjettömän hauskaa ja koskettavaa.

Koskettavaksi stoorin tekee useiden musiikkiosuuksien värittämä kuva Viirun ja Pesosen ystävyydestä. Tässä maailmassa kukaan ei pärjää ilman hyvää ystävää. Jokaisella tulee olla sellainen. Vähintään yksi.

Ja hauskaksi ja poskettomaksi tarinan aikaan saa Kososen kukko, joka on niin valoittava, päheä, räävitön, sydäntälämmittävä ja Viirun osalta täysin väärinymmärretty persoona: kirjaimellisesti hyväntahtoinen ja ihana rokkikukko.

Rok rok.

Viirussa, Pesosessa ja Kososen kukossa ei ole lopulta kuin yksi ainoa huono puoli: sen esitykset päättyvät jo tällä viikolla! Siis t-ä-l-l-ä v-i-i-k-o-l-l-a!

Älä jätä tätä ainutlaatuista ja hyväntahtoista lastenteatteriesitystä väliin, josta riittää filosofista pohdintaa ystävyydestä ja erilaisuuden hyväksymisestä kotiin asti sekä vauvasta vaariin hyvä mieli.

Ja hei muuten, viikolle luvattuja sadekelejä ei sitten kannata todellakaan pelätä.

Teatteriesitys on mitä parhainta sadepäivän lomapuuhaa tietokone-ja tv-pelien jälkeen, sillä tässä teatterissa yleisö ei kastu kaatosateellakaan.

Keski-Uudenmaan teatteri
Kososen ukko (Jari Hämäläinen) on utelias vieras käydessään Viirun ja Pesosen luona.
(Kuva: Keski-Uudenmaan teatteri KUT/Esko Vuorio)

























Viiru, Pesonen ja Kososen kukko 
Keski-Uudenmaan teatterin Krapin kesäteatterissa Tuusulassa.
Esitykset tänään keskiviikkona, 
huomenna to 7.7. la 9.7. ja su 10.7. klo 16 ja klo 18.
Lisätiedot www.kut.fi.

Yhteistyössä Keski-Uudenmaan teatteri.
Rouva Sana näki esityksen kutsuvieraslipulla.