Mitä sinulle kuulu tänään?

Tämä kliseinen otsikko nousi Rouva Sanan mieleen, kun syysmuuttoon valmistautuvat linnut paiskautuivat vuorotellen olohuoneen suureen ikkunaan, koivujen latvat taipuivat kohti peltoa ja taivas enteili sateen saapumista.


Että kiitos vain kysymästä, mitäpä minulle todellakin tässä.

Tulostin oikuttelee juuri sillä hetkellä, kun kiireellinen kirje pitäisi saada perinteisen Posti-Paten kuljetettavaksi, ja sata muuta asiaa odottaa tekemistään.

Kun koko viikko on kulunut epämääräisiin tunarointeihin kompuroidessa ja kivistävää otsalohkoa painellessa. Kun päivät ovat olleet taistelemista kelloa ja unohduksia vastaan.

Ja kuinka samaan aikaan mieltä viiltää ikävä kesään, jota oikeastaan koskaan ollut (edes siksi, että se meni töitä tehdessä).

Protesti!

Tahtoo vielä hetkeksi lämpimään. Tahtoo vielä edes kerran pukea farkkusortsit ylle, ja tunnustella paljain varpain vastaleikattu nurmi.

Tahtoo aistia auringon lempeät säteet ennen kuin on valmis sanomaan: hei hei kesä - nähdään ensi vuonna!

Tilauksessa on yksi lämmin viikonloppu, johon kuuluu lempeä ilta, kynttilänvalo, puidun viljapellon tuoksu, järveltä puhaltava armelias tuulenvire ja viinilasi.

Vaikka huomenna.

Mitäs siihen sanot? Sopisiko sinulle?



Jutun kuvat on ikuistettu Tuusulanjärvellä syksyllä 2016.