Lukuaika
4
Kommenttia
Rouva Sanan piti uusia vanha, pitkään käytössä ollut resepti.
Reseptin edellisestä uusimisesta oli ehtinyt vierähtää tovi aikaa. Ajatus uudella, tuntemattomalla lääkärillä käynnistä ja kaiken selittämisestä aasta ööhön toistamiseen hirvitti.
Tai ei se nyt mitään hirvittänyt vaan vain jotenkin kismitti.
Tuli mieleen, että eikö aika tavalla rutiiniluontoista, vanhaa reseptiä voisi uusia nyt muutoinkin kuin varaamalla uuden vastaanottoajan ja käymällä vieraalle tyypille läpi koko oma sairaushistoria.
Sain idean.
Jätin soittopyynnön reseptin alun perin kirjoittaneelle lääkärille yksityiselle lääkäriasemalle, ja hän soitti takaisin pian soittopyynnön jättämisen jälkeen.
Keskustelun avauksen yhteydessä tapahtui uutta ja perin kummallista.
Kuulin tutun - lempeän ja ystävällisen - lääkärin äänen pitkästä aikaa, ja tuntui kuin olisin palannut jonnekin vuosien takaiseen vanhaan, hyvään aikaan.
Sanainen arkkuni avautui, ja aloin horista lääkärille kuin ystävälle.
Kerroin, miten monet myönteiset muistot vuosien takaa tulvahtivat yhtäkkiä hänen äänensä myötä mieleeni. Hän ei hoitanut minua aikanaan vain yhdessä tai kahdessa vaivassa vaan ehdin saada häneltä apua moneen pulmaan.
Joku muu todennäköisesti sanoisi, että porisin puhelimessa kuin mielipuolirouva.
Sanoin, että lääkäri oli ensimmäinen ja ainoa, joka valkotakkisten veljeskunnasta aidosti kuunteli minua ja tunsi sen myötä minut perikotaisin. Sain häneltä aina oikean avun.
Sanoin, että lääkäri oli ensimmäinen ja ainoa, joka valkotakkisten veljeskunnasta aidosti kuunteli minua ja tunsi sen myötä minut perikotaisin. Sain häneltä aina oikean avun.
Lääkäri hymyili, kiitteli, nauroi ja totesi, että kun emme ole kerran tavanneet pitkään aikaan, olen esimerkki siitä, miten kaikki on mennyt niin kuin on pitänytkin: hän on tehnyt itsensä minulle tarpeettomaksi.
Sanoin, että todellakin: olen ollut viime vuosien aikana terveempi kuin koskaan.
Ja siinä se sitten tuli. Lausuessani sanat ääneen samassa tajusin, mistä kaikessa oli kyse.
Ei enää jatkuvia antibioottikuureja, ei migreenilääkkeitä, ei keuhkoputkia avaavia suihkeita, ei loputtomia sairauslomia.
Olin terve: niin terve kuin keski-ikäinen rouvashenkilö nyt voi ylipäätään olla.
Olin terve: niin terve kuin keski-ikäinen rouvashenkilö nyt voi ylipäätään olla.
Ja se, jos jokin ei ole mikään itsestään selvä asia se.
Ja kun puhelu pitkän keskustelun jälkeen päättyi, päällimmäisenä mielessä vain oli: kyllä jokaisella ihmisellä pitäisi ihan ehdottomasti olla oma Eija!
Epilogi:
Tämän jutun avulla muistutan paitsi sinua myös itseäni terveyden ja hyvinvoinnin merkityksestä. Kaikki ei mene aina niin hyvin kuin toivoo, ja hyvää kannattaa arvostaa silloin, kun se on läsnä arjessa.
Jutun julkaisuajankohta on hieman tragikoominen, sillä olen potenut melkein koko viime viikon megaluokan flunssaa, ja jouduin ensimmäistä kertaa koko yrittäjätaipaleeni aikana neljäksi päiväksi täydelliseen vuodelepoon.
***
Epilogi:
Tämän jutun avulla muistutan paitsi sinua myös itseäni terveyden ja hyvinvoinnin merkityksestä. Kaikki ei mene aina niin hyvin kuin toivoo, ja hyvää kannattaa arvostaa silloin, kun se on läsnä arjessa.
Jutun julkaisuajankohta on hieman tragikoominen, sillä olen potenut melkein koko viime viikon megaluokan flunssaa, ja jouduin ensimmäistä kertaa koko yrittäjätaipaleeni aikana neljäksi päiväksi täydelliseen vuodelepoon.
Yhtälö ei ole onnellinen tai helppo yksinyrittäjälle. - Saatan ehkä kirjoittaa joskus tarinan siitäkin.
4 comments
Minun oma hyvä lääkärikokemukseni on itseasiassa viimeisin hammaslääkärini. Hän oli aivan ihana ja kovasti häntä nauratti kun huokaisin hampaan korjauksen jälkeen, että ai kun ihanaa. Harvoin kuulemma noita sanoja kuulee hammaslääkärin tuolilla :D
VastaaPoistaEi ole mikään salaisuus, että olen hammaslääkärikammoinen. Olen tehnyt pitkään töitä, jotta uskaltautuisin edes jollakin tapaa hammaslääkärituoliin istumaan.
PoistaPaikkautin edellisen kerran lohjenneen paikkani kunnallisella hammaslääkärillä. Kokemus oli olosuhteista huolimatta miellyttävä. Tai ei hampaan paikkaaminen kai koskaan miellyttävää ole, mutta kokemus oli onnistunut, melkein ihana ;).
Nousin operaation päätteeksi tuolista ylös, ja tokaisin spontaanisti iloisena, että "no, sehän meni hyvin". Hammaslääkäri tuijotti minua ihmeissään, lipsautti: "Ei se kyllä siltä näyttänyt" ja tajusi saman tien, mitä hän oli sanonut.
Olin ollut kuulemma niin kauhusta kankea, että hän luuli minun juoksevan pora ja pumpulitupot suussa ulos kaupungille. Meitä kumpaakin nauratti.
Jokainen ihminen maailmassa tarvitsee Eijan lisäksi myös ihanan hammaslääkärin - ja ihanan hammaslääkärikokemuksen.
Symppis lääkäritarina. Mulla ei ihan noin hyviä lääkärikontakteja ole ollut, mutta toisaalta ei juuri huonojakaan. Paranemistoivotuksia!
VastaaPoistaKun ihanan lääkärin löytää, sen huomaa ja tuntee. Silloin vointi kohenee lähes jo pelkän puheen ja kuuntelun voimalla.
PoistaKiitos Virpi <3!!!
Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!