Joskus asiat tapahtuvat vääntämättä ja aivan kuin itsestään, ja vallitsevaan hetkeen sisältyy oivallus, kuinka kaikki on hyvin juuri tässä ja nyt.

Siispä terveisiä viime lauantailta!

Jotain edellä kuvatun tapaista sisältyi Keski-Uudenmaan blogit - KUBLOn ja Hyvinkään kirjaston yhteistyössä järjestämään Blogilauantai-tapahtumaan.

Ottaen huomioon, miten päivä tarjosi sään suhteen lokakuista parastaan, se, että paikalle oli saapunut parisenkymmentä blogista ja bloggaamisesta kiinnostunutta kuulijaa kokemaan neljän paikallisen ja samalla kovin erilaisen bloggaajan tarinan, tapahtuma oli menestys.

Lue lisää Blogilauantaista Aamuposti-lehden artikkelista täältä.

Blogi ei ole koskaan valmis ja oma työ bloggaajana muuttuu ja kehittyy koko ajan. Vielä 10 vuoden jälkeen on mahdollisuus oppia uutta, jos on avoin ja valmis uudistumaan.

Bloggaajatilaisuudet ovat erinomainen keino jo pitempäänkin bloganeelle tuulettaa omia ajatuksiaan ja kuulla, miten muut samaa työtä harjoittavat tai mitä he siitä ajattelevat.

Blogilauantain alla KUBLOn ahkeriin bloggaajiin kuuluvan Villa Kotirannan Satu polkaisi käyntiin bloggaamiseen liittyvän blogihaasteen. Se sopii niin meille konkareille kuin vasta blogin perustaneillekin.

Haasteen taustalla on ajatus jakaa omia bloggaamiseen liittyviä tuntemuksia sekä antaa ja tarjota vertaistukea, konkreettisia vinkkejäkin.

Sillä jos bloggaat, tiedät tämän kyllä: bloggaaminen on pääsääntöisesti aika tavalla yksinäistä, ja rehellisesti sanottuna, usein työlästäkin puuhaa.

Tieto siitä, mitä muut samoista asioista ajattelevat, tsemppaa, kun seinät uhkaavat kaatua päälle.

Kun antaa, myös aina saa. Siispä ohessa omat vastaukseni Villa Kotirannan blogihaasteeseen.

Viisi ajatusta bloggaamisesta

1. Mistä aloitin ja mitä odotin?

Minunhan ei oikeasti koskaan, siis EI KOSKAAN, pitänyt alkaa blogata. Olen ammattikirjoittaja, ja vielä reilut viisi vuotta sitten minusta blogit olivat kummallista itsensä ja omien ajatusten tyrkyttämistä. Olin tottunut kirjoittamaan asia edellä, ja minusta blogi, sellaisena kuin ne silloin näyttäytyivät, ei sopinut siihen muottiin.

Istuin viitisen vuotta sitten kahvilla hyvän ystäväni kanssa, joka totesi, että "Minna, sinun pitäisi ehdottomasti kirjoittaa kirja". Sanoin siihenkin (totta kai), että ei muuten koskaan (asia, jota ei koskaan pitäisi sanoa, sillä niistä tulee silloin useimmiten totta).

Ystäväni sanat jäivät kuitenkin kummittelemaan mieleeni ja ajatukseni kääntyivät jostain kummallisesta syystä kirjasta takaisin blogiin.

Tutustuin bloggaamiseen ja ymmärsin, että blogi formaattina mahdollistaa minulle oman osaamiseni (eli kirjoittamisen ja ammattimaisen sisällöntuottamisen) esittelemisen.

Perustin ensimmäisen blogini, eli tämän Rouva Sanan, vajaat viisi vuotta sitten. Valitsin aihealueekseni sen, jonka tunnen parhaiten eli keskiuusmaalaisen elämän ja arjen.

Blogi on ollut minulle alusta saakka tavoitteellinen. Vaikka kirjoitan harrastuksekseni, blogi ei ole minulle vain harrastus. Blogini tarkoituksena on ollut toimia näyteikkunana siihen, mitä osaan ja missä olen paras.

Samalla taustalla on ollut ajatus jakaa kuulumisia, tietoa, jopa omia näkemyksiäni ja ajatuksiani keskisen Uudenmaan elämästä ja arjesta.

Seudulla todella iso osa on muualta muuttaneita, ja monet kokevat itsensä juurettomiksi ja irrallisiksi ilman mitään kiinnekohtaa omaan asuinalueeseensa. Tiedän, sillä olen elänyt sen.

Se, että joku jakaa tietoa ja kertoo omista kokemuksistaan, toimii vertaistukena ja parhaimmassa tapauksessa kohentaa asumisviihtyvyyttä ja juurtumista uudelle alueelle.

Blogi toimi ja vastasi odotuksia. Bloggasin pari vuotta, jonka jälkeen perustin hyvin pitkälle blogin ansiosta blogini nimeä kantavan sisältöyritykseni, Sisältötoimisto Rouva Sanan.

Tämä blogi on minulle silti aina myös harrastus. En lakkaa koskaan kirjoittamasta omalla vapaa-ajallani, ja blogi on väylä kanavoida omat luovat, kirjoittamiseen ja valokuvaamiseen liittyvät tarpeeni.

Siksi siis blogi - reilun neljän ja puolen vuoden kokemuksella.

Parasta lääkettä kaikkeen bloggaamiseen liittyvään on lukeminen. Aina.

2. Mikä on muuttunut matkan varrella?

Ei oikeastaan mikään muu kuin se, että perustin kahden vuoden bloggaamisen jälkeen blogin nimeä kantavan yritykseni.

Kaksi ensimmäistä vuotta ounasteli toki tulevaa. Blogin puolella kasvoivat blogiin, bloggaamiseen, sisällöntuottamiseen ja ylipäätään digimarkkinointiin liittyvät aiheet keskiuusmaalaisen arjen ja elämän rinnalla, ja te lukijat olitte niistä kaikista yhtä kiinnostuneita.

Pian yritykseni perustamisen jälkeen oli selvää, että yritystoiminta ja siihen liittyvät aiheet ja harrastukseni eli tämä blogi sekä siihen liittyvä keskiuusmaalaisuus tulee jakaa kahdeksi omaksi sivustokseen.

Nyt minulla onkin sitten kaksi erillistä blogia. Eli näin kävi rouvalle, joka sanoi blogista, että ei muuten koskaan, ikinä, milloinkaan...

3. Minkä voimin jaksan? Mikä inspiroi bloggaamisessa?

Bloggaamiseen minua motivoi ja inspiroi moni asia, mutta yksi on ehdottomasti ylitse muiden: kirjoittamisen, sanalliseen ilmaisuun liittyvä voimakas palo.

En lakkaa koskaan kirjoittamasta, ja blogi on kanava itseni ilmaisemiseen silloinkin, kun se ei ole missään muualla mahdollista.

Rakastan sanoja, kirjoittamista, tarinoita ja kirjallista pohtimista. Maailma on minulle mahdollista hahmottaa vasta sanojen kautta. Maailmasta tulee kokonainen kirjoittamisen avulla. Elän, kun kirjoitan.

Se aika, kun Rouva Sana -blogista tuli myös Sisältötoimisto Rouva Sana.

Olen sanonut tämän jo monta kertaa aikaisemmin, ja sanon sen jälleen: blogiin liittyvä vuorovaikutuksen määrä ei lakkaa hämmästyttämästä minua.

Olen kirjoittanut ammatikseni kauan, mutta missään muualla en ole saanut niin paljon lukijoiden yhteydenottoja kuin viimeisen vajaan viiden vuoden aikana blogin kautta. Se inspiroi ja innostaa jatkamaan.

Blogi mahdollistaa tutustumisen täysin ventovieraisiin uusiin ihmisiin, joista osasta tulee parhaimmillaan ystäviä ja yhteistyökumppaneita.

Blogi on mielettömän upea tapa olla yhteydessä itselleen tärkeisiin kohderyhmiin. Ilman lukijoita ei olisi blogiani - tai bloggaamistakaan. Kirjoittaisin ilman heitä, siis teitä, sinua, todennäköisesti edelleen päiväkirjaa.

Nyt en kirjoita. Aika ei riitä kaikkeen.

bloggaaminen blogi blogihaaste Blogilauantai Villa Kotiranta