Äitienpäivä on joka päivä

13 toukokuuta 2019

Se, että minusta tuli äiti, oli aikanaan yhtä todennäköistä, samanlaista arpapeliä kuin se, että en olisi tullut äidiksi.

Joko-tai. 

On-off.

Äitiys ei ollut koskaan minulle Se Juttu. En suunnitellut, saati haaveillut äitiydestä. Elämäni oli ihan jossain muualla.

Sitten arpa päätti toisin.

Ja onneksi päätti.

Klisee tai ei, roolini äitinä on ollut elämäni merkityksellisin.

En ole silti oikein koskaan ymmärtänyt äitienpäivää ja sen ympärillä pyörivää hypetystä.

En kaipaa kakkua kerran vuodessa varhain aamulla vuoteeseen. En odota ruusukimppuja, enkä lahjakorttia jalkahoitoon tai koruliikkeeseen.

En toivo lapsilta tai perheenjäseniltä päälle liimattua muistamista vain siksi, että satun olemaan äiti.

Minun äitienpäiväni asuu arjen pienissä hetkissä.

Äitienpäiväni on... 


Äitienpäiväni on käsi kädessä kuljetuissa keväisissä metsäretkissä, ja kivien heittelyssä veteen. Kikattamisessa huonoille vitseille. Tanssimuuveissa kesken lattian moppauksen.

Äitienpäiväni on pyytämättä tyhjennetyssä astianpesukoneessa, roskapussin kiikuttamisessa roskasäiliöön, leikatussa pihanurmessa tai oma-aloitteisesti remontoidussa kodinhoitohuoneessa.

Äitienpäiväni on yhteisissä kokkaushetkissä kesken arjen kiireiden, ja istahtamisessa ja rauhoittumisessa saman ruokapöydän ääreen.

Äitienpäiväni on lasten kanssa käydyissä pitkissä keskusteluissa, joista ei aina tiedä, kuka lopulta neuvoo ja opettaa ketä.

Äitienpäiväni on jopa lasten oman huoneen oven paukuttelussa, ja äidin manaamisessa maan syvimpään rakoon.

Äitienpäiväni on joka päivä.

Lasten varttumisen seuraamisessa, heidän uusien taitojen oppimisessa, ja sinnikkyyden ja kärsivällisyyden opettelemisessa silloinkin, kun heidän vaikeutensa ja vastuksensa ovat kaikkein suurimpia.

Jo eletyn elämän muistelemisessa ja tulevaisuuteen kurkistamisessa. Yhteisissä hampaidenpesuhetkissä ja halauksissa hetken mielijohteesta.

Sekä niissä spontaaneissa kiitoksissa siitä, kuinka jaksan heidän kanssaan aina jutella ja nauraa.

Sekä toiveissa, että jatkossa laulaisin mahdollisimman vähän.

äitienpäivä, vaahtera, kevät, Rouva Sana

4 kommenttia

  1. Mikäs sun laulamisessa mättää? :D
    Äitienpäivä on joka päivä, silloin kun saa olla äiti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Äiti, älä laula, pliis..." :D.

      En tiedä. Onneksi saan laulaa autossa. Ja kovaa :D.

      Poista
  2. Arjen hetkissä on elämän tarkoitus. Toisen ihmisen kohtaaminen aidosti ja rakkaudellisesti. Siihe ei erityiskukituksia tarvita, koska lempeä yhteiselo on tärkeintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, sinä todellakin kiteytit ajatukseni. Juuri noin. KIRJAIMELLISESTI <3.

      Poista

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram