Siellä, missä ilo ja suru kohtaavat

14 lokakuuta 2024

                                                                                 * Yhteistyössä Järvenpään Teatteri

Ruotsinkielisellä seudulla vietetyt lapsuus- ja nuoruusajan vuodet sytyttivät minussa rakkauden ruotsin kieltä ja kulttuuria kohtaan. 

Yksi kaikkien aikojen all time favorite -elokuvani on edelleen Ingmar Bergmanin Fanny ja Alexander (jostain syystä pidän sitä erityisesti jouluelokuvana..).

Muistan, kun näin Fannyn ja Alexanderin ensi kerran, joskus hyvin nuorena. Televisiosta sarjana esitetty tarina teki jo tuolloin, 80-luvun alussa, minuun vaikutuksen monellakin tavalla.

Ihailin ruotsalaisten välitöntä rairai-kansankulttuuria, jonka myötä ilon kokeminen ja ennen kaikkea sen näyttäminen avoimesti oli todellakin sallittua. Se oli virkistävää ja uutta suomalaiseen jurottamiseen verrattuna, jonka osaksi kuului onnen ja ilon kätkeminen. 

Mutta samalla käsitin, että kaikki ei todellakaan ole perheissämme aina sitä, miltä ulospäin esitetty ja näytetty ulkokuori antaa ymmärtää.

Tajusin, että iloinen elämänmeno voi kätkeä sisälleen monta surullista elämänkohtaloa.

Se oli pysäyttävä kokemus nuorelle.


Tarinassa on jotain hyvin ikiaikaista


Olen nähnyt - ja sittemmin ennen kaikkea lukenut - Fannyni ja Alexanderini lukemattomia kertoja vuosikymmenten saatossa, enkä edelleenkään kyllästy siihen.

Bergman on tavoittanut tarinassaan jotain ikiaikaista, joka puhuttelee minua aina - ja aina vain.

Samaan tapaan minua puhuttelee myös Järvenpään teatterin Fanny ja Alexander

Todetaan nyt heti alkuun. Olin tuskin pysyä nahoissani, kun kuulin, että Järvenpään teatteri nappasi ohjelmistoonsa kaikista maailman näytelmäjärkäleistä juuri Fannyn ja Alexanderin.

Mutta samalla tuli huoli. Miten pieni ja piskuinen harrastajateatteri yksinkertaisesti vain voi suoriutua sellaisesta isosta teoksesta kuin Fanny ja Alexander?

Tuliko lautaselle nyt liian iso pala kakkua?

No, iso pala Fanny ja Alexander toki teatterilaisille toki on, mutta näytelmä on suuruuteensa nähden varsin kelpo suoritus.


Teatterin versio on uskollinen tarinalle


Järvenpään teatterin Fanny ja Alexander on uskollinen tarinalleen. Näytelmä pohjautuu Paavo Westerbergin Helsingin Kaupunginteatterille tekemään sovitukseen. Ohjauksesta vastaa Heini Tola.

Tarinassa ruotsalaisen teatterisuvun auvoinen ja onnellinen elämänmeno rikkoutuu, kun teatterin voimahahmo Oscar Ekdahl menehtyy yllättäen. Lapset Fanny ja Alexander jäävät isättä.

Perheen hegemonian ja lopulta koko suvun arkielämän rikkoo äidin Emilien uusi ja hieman yllättäväkin avioliitto lohdutusta tarjonneen piispa Edward Vergeruksen kanssa. 

Piispa osoittautuu arjessa tiukemmaksi, kylmäkiskoisemmaksi ja kurinalaisemmaksi kuin Emelie oli missään vaiheessa ymmärtänyt. 

Piispan luonteesta kärsivät paitsi lapset, erityisesti piispan toimet toistuvasti kyseenalaistava Alexander, mutta ennen pitkää myös koko Ekdahlien suku.

Fanny ja Alexander on vaativa näytelmä, ja se heijastuu myös Järvenpään teatterin tekemiseen. 

Tarinan fanina olen varmasti puolueellinen, mutta pienistä sivuaskeleista huolimatta pidän teatterin versiosta. 

 Hauskaa, vetoavaa, mielenpainuvaa
- koskettavaa


Fanny ja Alexander on näytelmä, jossa kupliva ilo, raaka julmuus ja sydäntä viiltävä suru ovat läsnä yhtä aikaa ja joka hetki.

Tätä onnistuneesti viestii ja sanomaa eteenpäin vie erityisesti Ia Ensterän ja Mirkka Saaren lavastus ja valosuunnittelu. Ne ovat merkittävässä roolissa Järvenpään teatterin näytelmässä. 

Kaunista, puhuttelevaa, koskettavaa, tarinaa eteenpäin vievää. Niin minä kaiken ulkoisen kiteytän.

Samaan tapaan myös itse roolisuorituksissa on paljon hauskaa, vetoavaa, mieleenpainuvaa ja koskettavaa. 

Varsin kelpoa tekemistä on esimerkiksi Oscarin (Ari Toropainen), piispan (Juha Kalliolahti) sekä kertojan ja Isak Jacobin (Heikki Simolin) hyvin erilaisissa rooleissa. 

Kovasti tykkään Järvenpään teatterissa Emeliestä (Lotta Häkkinen) ja suvun matriarkasta Helena Ekdahlista (Stella Wnuk), jotka jollakin tapaa kasvavat ja vahvistuvat omissa rooleissaan näytelmän edetessä. Roolit puhuttelevat. 

Mutta nyt täydellinen napakymppi yksinkertaisesti vain on Gusten Ekdahlia esittävä Make Häkkinen. Hän on omaksunut omaan rooliinsa kuuluvan periruotsalaisen iloluontoisuuden aluksi lähes ärsyttävällä ja lopulta suorastaan ihailtavalla ja riemastuttavalla tarkkuudella. 

Järvenpään teatterin Fanny ja Alexander on siis varsin kelpo versio. Voisin katsoa heti vaikka toistamiseen.

Fanny ja Alexanderin esityskausi jatkuu Järvenpään teatterissa marraskuussa-joulukuussa 2024. Liput ja lisätiedot: Järvenpään teatteri.

* Rouva Sana näki esityksen kutsuvieraslipulla

Fanny ja Alexander
Kaikki ei ole aina sitä, miltä ensin näyttää. Sen saa tuta Emelie Ekdahl (Lotta Häkkinen, takana), joka menee naimisiin kuivakiskoisen piispan (Juha Kalliolahti) kanssa. (Kuva: Kapina Oy)


0 comments:

Lähetä kommentti

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram