Ajauduin viikolla esihenkilöni kanssa keskusteluun töistäni, työni määrästä ja työni tekemisen tavoista. Totesin, että olen ollut nyt töissä aika tavalla tasan kuukauden joululoman jälkeen ja olen ihan puhki.
Yksi viikonloppu ei riitä enää palautumiseen.
Syy tilanteeseeni on ehkä työni määrässä, ehkä työn tekemiseni tavoissa ja sitoutumisessani (ihan kaikkea ei kai tarvitsisi ottaa aina niin tosissaan, töissäkään...).
Mene ja tiedä.
Totuus löytynee jostain näiden välimaastosta.
Töitä tehdään, kun niitä on
- vai tehdäänkö?
Juttelimme myös, mikä ihme siinä on, että välillä läppäri ikään kuin tarttuu sormiin kiinni.
Mieli ja järki lähettävät illalla viestejä, että "rouva hei, päivä on täysi, lopeta. Läppärin kansi kiinni."
Kroppa huutaa: salille mars. Eikä kukaan töissä edes oleta iltamyöhään työskentelyä.
Silti välillä (= aika usein) on vain vaikea lopettaa. Töitä tehdään niin kauan, kun niitä on.
No, tämä rouvahan kutsuu kaikkea tätä yrittäjähenkisyydeksi.
Karvan vajaat 10 yrittäjävuotta opettivat, että työ ei ole aina ehtymätön kaivo. Siksi toimeksiantoja tehdään, kun toimeksiantoja on.
Mutta tiedän, että juuri nyt se on jonkin sortin itsepetosta.
Työmaailma ei tule koskaan valmiiksi, vaikka uskottelisin itselleni niin. En saa koskaan siivottua työpöytääni sellaiseksi kuin ehkä kuvittelen.
Ja mikä vielä hurjempaa: työmaailma jatkuu ihan samanlaisena tästä hamaan tappiin, olinpa minä näppiksen ääressä vai jossain paremmilla mailla.
Työelämä ei yhtä rouvaa kaipaa.
Elämää on työn ulkopuolellakin
- 10 pientä aikalahjaa
Joten hyvä rouva, seuraavassa muistiinmerkintöjä itselleni - notes to myself.
Ja vain, koska elämää on työelämän ulkopuolellakin.
Näin pidät itsestäsi huolta vuonna 2026 (ja ehkä sen jälkeenkin) eli 10 pientä palauttavaa aikalahjaa itselleni, ystävänpäivän kunniaksi:
- Nuku! Nuku pitkät, aidosti hyvät ja kunnon yöunet: minimi kahdeksan tuntia, mieluummin 10. Huomaa, että jotta tämä onnistuu, se edellyttää kopsahtamista sänkyyn oikeasti ajoissa.
- Nauti aamukahvi ja lue koko Hesarin varhain aamulla yksin, täydessä hiljaisuudessa, kun kaikki muut vielä nukkuvat (ah, mitä arjen luksusta!).
- Tuijota joutilaana ja tyhjänpäiväisesti olohuoneen ikkunasta aamuvarhain ulos ja seuraa varpusten elämää talon räystäillä ja sen liepeillä (muista: toimii kesäaikana myös kotona terassilla tai mökillä keinussa istuskellen, jälkimmäisessä varpuset korvautuvat kuikilla).
- Nosta jalat tuolille ja avaa keskeneräinen kirja keskellä päivää (riippumatta siitä, millainen kaaos Archie Bunker -tuolin takana vallitsee).
- Katso iltapäiväelokuva - ja nimenomaan elokuva. Netflix-sarjan parin tunnin luukuttamista ei lasketa.
- Pidä taiteilijatreffit. Mene museoon. Yksin. Myös elokuvasalit, teatterit ja konsertit hyväksytään.
- Kirjoita, nimenomaan joutavanpäiväisyyksiä. Kaiken kirjoittamisen ei tarvitse, eikä kuulu olla tavoitteellista (maailmankaikkeus työntää nyt joka suunnasta tätä viestiä: olisi ehkä aika uskoa).
- Törmäytä itsesi ystäviisi. Milloin olet nähnyt livenä viimeksi heitä, joille ei tarvitse selittää, mitään? Saat vain olla oma itsesi. Niinpä...
- Kävele, nuuhki ilmaa ja kuuntele lintuja. Teit tätä ennen viikottain. Miksi se on nyt unohtunut?
- Leivo marjapiirakka. Tämäkin on unohtunut, miksi. Olet umpisurkea kokkaaja, mutta marjapiirakka on ikibravurisi. Se on parhainta lohtuherkkua, kaikkeen.
Hyvää ystävänpäivää minulle, sinulle ja meille kaikille!
0 comments
Mitä ajatuksia tarina sinussa herätti? Kiitos, kun kerrot.