Asiantuntija viestii: "Tekstinikkareista tulevaisuuden käsityöläisiä"

Koneella tehty villapaita ajaa asiansa, mutta käsin neulottu erottuu massasta.

Tietäjät tietävät, että olen vannoutunut käsin kirjoittamisen ja lukemisen puolestapuhuja. Se ei silti tarkoita, että olisin tekoälyvastainen. Päinvastoin. 

Olisi sulaa hulluutta jättää tekoälyä hyödyntämättä siellä, missä se säästää aikaa tai helpottaa työmme prosesseja.

Koneella tehty liukuhihnateksti on ok,
usein

Linkkarissa on syksyn aikana keskusteltu tekoälystä tekstien tuottajana. Esimerkiksi viestintäjohtaja Susanna Niinivaara pohti omassa tarinassaan, miksi kiihdymme niin paljon koneen kirjoittamista teksteistä.

Hän vertasi aikaamme teolliseen vallankumoukseen: siirrymme kahdenlaisen kirjoittamiseen. 

Vertauskuvana hän käytti koneella ja käsin neulottua villapaitaa. ”Merkitystä on sillä, kumpaa haetaan: tekstiä vai kirjoittajan ajatusta”, Niinivaara kiteytti.

Olen samaa mieltä. Koneella tehty liukuhihnatavara ajaa usein asiansa. 

Lukijan pitää voida tunnistaa,
mistä on kyse

Viestinnässä on rutiineja, joissa tekoäly on korvaamaton: samanlaisena toistuvia raportteja, nopeasti pureskeltavia tiedotteita, joissa rakennekin on aina samanlainen tai niin valtavien datamassojen tiivistyksiä, joihin yhdenkään työntekijän työaika ei riitä.

Tekoäly auttaa. Hyvä niin. 

Vaarallisille vesille ajaudutaan kuitenkin silloin, jos lukija ei enää tiedä, tunnista, kenen tuottamaa sisältöä hän kuluttaa.

Jatkan aiempaa villapaitavertausta: jos ostan käsintehtynä markkinoidun villapaidan ja se paljastuu kotona koneen tekemäksi liukuhihnatavaraksi, tunnen itseni tod. huijatuksi.

Sama pätee teksteihin. 

Haluan pitää päätäntävallan itselläni. Haluan valita itse, mihin ja kenen tuottamaan sisältöön aikaani kulutan, missä tilanteessa ja tarpeessa - ja mistä olen valmis maksamaan.

Ihan samoin kuin villapaitaa hankkiessanikin.

Rosoinen ja persoonallinen 
erottuu massasta

En todellakaan haluaisi käyttää rahaa enkä varsinkaan aikaa tekoälyn tuottamaan ja ajattelemaan kaunokirjalliseen teokseen, vaikka sellaisia on jo Suomessakin julkaistu. 

Koen, että oma aikani on sille liian arvokasta.

Liukuhihnalta tuotetut konetekstit ovat tulleet jäädäkseen ja niillä on paikkansa viestinnässämme, se on selvä, ja koneen tuottamia tekstejä saa ilmaiseksi.

Mutta ehkä juuri siksi käsin kirjoittavista tekstinikkareista on tulossa yhtä arvokasta valuuttaa kuin villapaitoja käsin neulovista käsityöläisistäkin. 

Käsin tehty ja sen myötä ajateltu, vähän rosoinen ja persoonallinen teksti erottuu massasta.

Tarina on julkaistu alun perin Rouva Sanan LinkedIn-profiilissa.