Rouva Sana, vapaalla

Joulu.

Sehän tarkoittaa muun muassa, että:

Pitää leipoa piparit ja tonneittain joulutorttuja. Pitää vaihtaa sohvatyynynpäälliset ja verhot. Ja sitä ennen ne pitää silittää.

Pitää etsiä joulukoristeet ja asetella ne esille. Pitää ostaa lapsille joulukalenterit - ja kaivaa sen päälle varastojen kätköistä SE perinteinen joulusukkakalenteri, ja hankkia niihin pienet yllätykset. Yksi jokaiselle joulukuun päivälle ennen aattoa.

Pitää tehdä joulukranssi ulko-oveen, viritellä viimeisetkin jouluvalot, tehdä adventtikynttilä - tai mieluummin monta eli yksi jokaiselle pöydälle (ja muistaa, että jokaisen uuden adventtisunnuntain kohdalla myös adventin numero vaihtuu).

Niin eli mistä tänä vuonna saan sammaleet adventtikynttilään, varvut kranssiin ja pienen pikkujoulukuusen pöydälle!

Ja pitää siivota, kuurata lattiat, pestä ikkunat, ostaa joulukinkku - ja se KUUSI - sekä tuhannet muut jouluruoat, joista osan valmistuksella alkaa olla kohta jo kiire.

Työntäkää koko joulu ahteriinne: huonot äidit Carla (Kathryn Hahn), Amy (Mila Kunis) ja  Kiki (Kristen Bell)  irrottelevat (vähän) joulupukin kanssa. (Kuva: SF Studios)

Ja niin, ne joululahjat. Nekin pitää hankkia myös. Eikä yhtään ole vielä ostettu.

Niin, että tingel-tangel sinullekin vain. Niin paljon tehtävää, niin paljon tekemättä.

Kuulostaako tutulle joulunalusajalle?

Jos ihan tarkkaan ajatellaan, vanhemmuus, ja erityisesti äitiys, on mission impossible, oikeastaan ihan mahdoton tehtävä.

Se, ken selviää tehtävästään eläkeikään asti selväjärkisenä, on todellakin liputuksen arvoinen kerran vuodessa toukokuussa.

Yllä oleva kuva: Bad moms, sekin riittää ihan hyvin, toteavat Bad moms -elokuvan Kiki (Kristen Bell), Amy (Milan Kunis) ja Carla (Kathryn Hahn). (Kuva: SF Studios)

Jotenkin tähän tapaan oman, mutta elämänsä ehdottomasti tärkeimmän roolinsa kiteyttää Amy (Mila Kunis) parhaillaan elokuvateattereissa pyörivässä elokuvassa Bad moms, ja saa lastensa koulun äidit hihkumaan onnesta.

Samaan huomioon kätkeytyy Rouva Sanan mielestä elokuvan vahvuus. Bad momsia on moitittu ennalta-arvattavuudesta, runsaista kliseistä ja katsojien pakkonaurattamisesta.

No joo, kaikkea tätä elokuvassa ehdottomasti toki on. Ei elokuva Rouva Sanankaan ihan top5-listalle pääse, mutta Bad momsilla on ehdottomasti ansionsa.

Bad moms on kuin rääväsuisempi versio Rouva Sanan suosikkisarjoista, kotimaisesta Kätevästä emännästä ja Siskonpedistä. Elokuvassa puhutaan äitien petipuuhista ja haaveillaan niistä, hurjastellaan urheiluautolla, juodaan pullon suusta muutakin kuin maitoa, ja käytetään isien yleisesti suosimaa kieltä, kyllä vaan.

Bad momsin ansiot ovat kuitenkin kaikkien äitien (huom! siis todellakin äitien) vapaustaistelu-teemassa. Naapurin äidillä voi mennä hänen ylläpitämiensä kulissien takana ihan yhtä huonosti kuin sinulla, ja sen oivaltaminen, jos jonkin, on todellakin terapiaa päiväkoti- ja kouluikäisten lasten äidille.

Vanhempainyhdistys voi olla pahimmillaan piina monelle äidille. Sen tietää Amy (Milan Kunis), jota piinaavat yhdistyksen hallituksesta Gwendolyn (Christina Applegate), Stacy (Jada Pinkett Smith) ja Vicky (Annie Mumolo). (Kuva: SF Studios)

Bad moms alkaa Amyn kuvauksella hänen omasta elämästään. Amy on kahden kouluikäisen lapsen huolehtiva äiti, uurastava ja välittävä vaimo sekä työpaikan tunnollisin ja ahkerin työntekijä siitäkin huolimatta, että hän tekee ainakin noin niin kuin teoriassa lyhennettyä työpäivää.

Ai niin, ja onhan Amyn perhellä vielä tietysti suloinen koira.

Lapset harrastavat enemmän kuin tarpeeksi, ja Amyn auton nokka suhisee aamusta iltaan suuntaan ja toiseen. Oman ateriansa hän ehtii syödä päivän aikana yleensä autossa.

Extreamia Amyn arkeen tuo koulun vanhempainyhdistys, joka passittaa koulun äidit jos jonkinlaisen lisäpuuhan tekoon: vähintään terveellisten puffettarjottavien valmistamiseen.

Kuulostaako tutulle?

Rouva Sanaa ainakin ihan itkettäisi, jos ei naurattaisi. Todellakin osuu ja uppoaa - varsinkin silloin, kun jälkikasvu oli oikeasti iältään nuori.

Elokuvassa kamelin selän katkaisee vanhempainyhdistyksen kokous. Amy kieltäytyy vaikean ja haastavan päivän jälkeen koulun ylimääräisestä pakkopullapuuhasta, vetäytyy nuolemaan haavojaan läheisen kuppilan baaritiskille, ja ystävystyy yllättäen saman illan aikana kahden samanhenkisen äidin kanssa.

Kolmikko tajuaa, että täydellinen äitiys on jostain syvältä. Heistä ei ole olemaan good moms. He julistautuvat bad momseiksi ja nousevat barrikaadeille kaikkia tunnollisia äitejä kohdistuvia paineita vastaan.

Pitäisi riittää, että on ihan hyvä, ei mikään täydellinen äiti.

Sitä paitsi ei äitien elämän tarvitse olla niin vakaavaa ja totista muutoinkaan. Eihän isilläkään se noin niin kuin yleisesti tunnu olevan.

Bad moms on monilla tavoin virkistävä poikkeus viime vuosien leffatarjonnassa. Vastaavantyyppisiä elokuvia äitien asemasta ja roolista nyky-yhteiskunnassa on tehty pitkään aikaan vähän, jos lainkaan.

No juu, Bad moms on todellakin tehty härskisti ja ronskisti kieli poskessa, mutta so what. Eikös sitä sanota, että se, joka itselleen nauraa, se parhaiten nauraa.

Elokuva osoittaa, että lopulta jokaisen äidin pahin vihollinen on hän itse ja toinen äiti.

Onneksi myös parhaat ystävät löytyvät samasta joukosta. Kun rakastaa itseään, toinen äiti vieressä ei olekaan enää vihollinen vaan ystävä.

Sitä paitsi kuka äideistä voi sanoa ei mahdollisuudelle kahden tunnin nauruterapiaan.

Varsinkin, kun sen saa leffalipun hinnalla.