Maaninkavaara - matka suomalaiseen sielunmaisemaan

25 kesäkuuta 2018

Alkuun muutama Rouva Sanan bloggaajan paljastus.

Ei, tämä rouva ei ole (häpeäkseen) lukenut ainuttakaan Miika Nousiaisen romaania. Ei siis Maaninkavaaraakaan. 

Kirjaston poistomyynnistä nappaamani Juurihoitokin odottaa yhä edelleen kirjahyllyssä aikaa parempaa.

Ei, enkä todellakaan ymmärrä suomalaisesta urheilusta tuon taivaallista.

En harrasta penkkiurheilua, enkä seuraa yhdenkään urheilijan - en suomalaisen enkä ulkomaalaisen, en tämän hetkisen enkä edesmenneen - edesottamuksia.

Vaikka säännöllisesti liikun ja juoksenkin, tälle rouvalle kaikenlainen urheilun historia on täyttä mystiikkaa.


Järvenpään kesäteatteri
Maaninkavaara on kuvaus suomalaisesta urheiluhulluudesta sekä tarina eräästä perheestä,
jonka pojan kuoleman myötä arjen tukipilarit horjuvat.
Kuvassa tytär Heidi (Janina Jääskeläinen) ja isä Martti (Jyri Pekonen).
(Kuva: Sebastian Rosenberg/Kapina Productions)


Ja silti: kun tällaisella taustalla istahtaa Järvenpään kesäteatterin penkille katsomaan Maaninkavaaraa, sitä tempautuu parituntisen ajaksi suomalaisen juoksuhistorian pauloihin.

Miten tässä nyt näin oikein kävi?

Järvenpään kesäteatterin Maaninkavaara perustuu Miika Nousiaisen samannimiseen romaaniin, tarinaan suomalaisesta urheiluhulluudesta.

Tai vielä tarkemmin: suomalaisten rakkaudesta juoksemiseen ja suomalaisiin juoksijoihin.

Tarina käynnistyy, kun Huttusen perheen poika Jarkko (Markus Peltola), tulevaisuuden juoksijalupaus, kuolee epäselvissä olosuhteissa.

Jos olet Maaninkavaarasi lukenut, tiedät, miten tarina jatkuu. Perhe vaipuu surun syvään alhoon.

Surun voimakkaimmin kokee perheen isä Martti (Jyri Pekonen), jolle Jarkko oli enemmän kuin oma poika. Hän toi isän elämälle merkityksen sivutoimisen juoksuvalmennuksen myötä.

Äitikin (Tiina Hentunen) suree, mutta omalla hiljaisella tavallaan.

Jarkon pikkusisko, teini-ikäinen Heidi (Janina Jääskeläinen) ottaa ohjat käsiinsä. Hän ymmärtää, että isä on hänelle liian rakas ja tärkeä menetettäväksi masennukselle, ja hän tekee isälleen ehdotuksen.

Entä jos hänkin? Entä jos hänkin alkaisi juosta Jarkon tapaan, ja isä valmentaisi häntä?

Isä innostuu ja tarttuu Heidin heittämään syöttiin. Siitä käynnistyy tapahtumien sarja, jonka aikana Heidi riskeeraa paitsi teinielämänsä ystävineen ja ajanviettoineen, mutta myös omat henkilökohtaiset unelmansa.

Sillä eihän Heidi oikeasti juosta halua. Hän ei ole isoveljensä Jarkko. Hän haluaa vain pelastaa isänsä ja haaveilee siinä sivussa kuvataiteilijan ammatista.

Järvenpään kesäteatteri
Toinen elää vain juoksemisesta. Toinen haluaa, että isä voi hyvin.
(Kuva: Sebastian Rosenberg/Kapina Productions)





"Teidän harrastus, meidän elämäntapa."

Maaninkavaara on oivallinen kuvaus suomalaisesta perhearjesta, vieläpä useasta eri näkökulmasta.

Millaista perhe-elämä on, kun sitä hallitsee yhden perheenjäsenen totaalinen urheiluhulluus?

Mitä nuoruus on, ja miten sitä kuuluisi teinin saada elää?

Millaisia tunteita perheenjäsenen yllättävä poismeno herättää, ja miten me käsittelemme omaa suruamme?

Mitä masennus on, ja millaisin keinoin perheenjäsenet masentunutta läheistään yrittävät auttaa? Ja onko masentunut surun keskellä perheen ainoa potilas?

Mitä arjen peruspilareiden murtuminen saa aikaan? Mitä onnellinen elämä lopulta oikein on?

Ei mitenkään pieniä kysymyksiä yhdelle kesäteatterille.

Järvenpään kesäteatteri
Suru on Huttusen perheen kunniavieras, kun juoksijalupauksena pidetty poika Jarkko ei saavukaan enää koskaan kotiin.
(Kuva: Sebastian Rosenberg/Kapina Productions)

"Kyllä maailma olisi helppo paikka, jos kroppa kestäisi juosta."

Mutta huoli pois.

Rankoista näkökulmistaan huolimatta Järvenpään kesäteatterin Maaninkavaara on hauskaa katsottavaa. Suru ja ilo kulkevat käsi kädessä oikeassakin elämässä.

Järvenpään kesäteatterin versiosta, tarinan dramatisoinnista ja ohjauksesta vastaa lukuisista ammattiteattereista tutuksi tullut Samuli Reunanen.

Hänen käsialaansa on myös näytelmän yksinkertainen lavastus, josta on tullut hänen näytelmiensä tavaramerkki.

Useita Reunasen näytelmiä nähneenä pidän hänen niukkaeleisestä tyylistään lavastaa. Se jättää tilaa katsojan omalle mielikuvitukselle samaan tapaan tarina, jota on kirjoitettu myös rivien väleihin.

Maaninkavaara on näytelmän pääkaksikon, Heidiä esittävän Janina Jääskeläisen ja isän, Jyri Pekosen juhlaa.

Jääskeläinen on omassa roolissaan topakka ja siksi uskottava. Erityiskiitos on annettava hänen poikkeuksellisen selkeästä artikulaatiostaan, joka ei harrastajateattereissa ole itsestään selvyys.

Mainio on myös Pelkonen juoksuhulluna ja hieman liikuttavanakin isäpappana.

Maaninkavaara on nappivalinta kesäteatterin näyttämölle Järvenpäähän.

Järvenpään kesäteatteri
Ei niin ikävää asiaa Huttusen perheessä, ettei välillä jotain hauskaakin.
(Kuva: Sebastian Rosenberg/Kapina Productions)

"Run on and on."

PS. Knoppitieto sinulle, joka hämmästelet näytelmään sisällytettyä lyhyttä musapätkää Iron Maidenin The Loneliness of the Long Distance Runner -biisistä, jota ainakin meikärouva kuulosteli muuten yhtyeen musiikista pitävänä hetken ihmetellen.

Biisin sanoitukseen sisältävän lauseen Run on and on kerrotaan olevan Maaninkavaaran motto.

Kappaleessa lauletaan muun muassa myös: Determination makes you run, never stop. Got to win, got to run, 'til you drop.

Siinä syy aavistuksen yllättävälle biisivalinnalle.


Maaninkavaara Järvenpään kesäteatterissa
la 18.8. asti.


Juttuun lainausmerkein upotetut olevat lauseet ovat lausahduksia Maaninkavaarasta.


Rouva Sana näki esityksen kutsuvieraslipulla.


4 kommenttia

  1. Kiitos Rouva Sana! Pitää hetimiten mennä katsomaan!
    PS. Kannattaa lukea se Juurihoito!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin suositus Katja! Tässä esityksessä oli monesta näkökulmasta katsottavaa.

      ... Saatan ottaa ehkä nyt vihdoin sen Juurihoidon käsittelyyn ;).

      Poista
  2. Hyvä analysointi, kävin viime viikolla katsomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, niinkö! Mukava, jos koit samastumisen tunteita. Toista Maaninkavaaraa en ole missään nähnyt, mutta ainakin tämä versio on monitasoinen, ja sekös tätä rouvaa viehättää. Napakymppi kesäteatterin näyttämölle.

      Iloista, että kävit kommentoimassa. Kiitos Terttu!

      Poista

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram